”Nyt teen, enkä mieti liikaa”, ajatteli sairaanhoitaja Satu Laine keväisellä pyöräretkellä – Nyt Satulla on kolme ammattia
Satu Laine kaipasi elämäänsä uutta ja löysi sitä kukista ja valokuvauksesta.
Kuvateksti
Satu tekee sairaanhoitajan työn ohessa silloin tällöin keikkaa kukkakauppaan.
Kuva: Vilja Harala
Kevät ja Lontoo. Psykiatrinen sairaanhoitaja Satu Laine, 38, oli pitkään ja huolellisesti puntaroinut, mitä uutta haluaisi elämäänsä. Lomalla, rentona se yhtäkkiä kirkastui. Pyöräretkellä Lontoossa luonto oli vehreää, kukat kukkivat ja näyttivät ihanilta. Satu päätti opiskella floristiksi.
”Olin ehkä liiankin pitkään ollut kiinni tutussa ja turvallisessa. Ajattelin, että nyt teen, enkä mieti liikaa.”
Pyöräreissusta on aikaa reilut viisi vuotta. Pääsiäisen kukkakiireet ovat takana, seuraava huippukohta kukka-alalla on äitienpäivä. Satu tekee sairaanhoitajan työn ohessa silloin tällöin keikkaa kukkakauppaan.
Floristin tutkinnon Helsingissä asuva Satu opiskeli monimuoto-opiskeluna Tampereella hoitajan työn ohessa.
”Tykkään käsillä tekemisestä ja siitä, miten kukkien kanssa voi käyttää luovuutta vaikka värien yhdistelemisessä. Asiakaspalvelusta pidän myös. On hienoa suunnitella yhdessä asiakkaan kanssa vaikkapa hääkimppua: miten värit sopivat asuun ja koristeluihin, olisiko kimppu pyöreä vai korkea, säntillinen vai rento?”
Satu tekee kukkiin liittyviä juttuja myös kevytyrittäjänä. Hän on ohjannut kranssipajoja esimerkiksi polttariporukoille. Satu tuo kukat ja välineet mukanaan ja opastaa tekemisessä.
Mikä on floristin lempikukka?
”Neilikka. Tykkään käyttää sitä sidonnassa. Siitä on todella paljon värivaihtoehtoja ja se on kestävä.”
Villiä koiraa kuvaamassa
Yksi asia johti toiseen. Satu halusi kuvata tekemiään kukkasidontoja. Hän päätyi opiskelemaan Helsinki Design Schooliin valokuvaajaksi. ”Todellisuudessa olen kuvannut kaikkea muuta kuin kukkia. Niistä olen ottanut vain räpsyjä kännykällä.”
Satu pudistelee koiran karvoja mustasta takistaan. Viimeksi hän on ollut kuvaamassa ystävänsä koiraa valokuvauskurssin tehtävää varten. Aiheena on päivä koiran silmin. Kuvat pitää ottaa koiran tasosta, itse koirasta näkyy ehkä vain tassua.
”Koira on niin villi, ettei siitä meinannut tulla mitään. Se pyrki vain syliin, mutta iltapuuhat on nyt kuvattu.”
”Tällä hetkellä haluan kehittyä eniten kuvaamisessa. Tykkään katukuvauksesta, tykkään seurata tilanteita kaupungilla ja luonnossa. Myös dokumentaarinen kuvaus esimerkiksi tapahtumissa ja juhlissa kiinnostaa. Olen myös ottanut henkilökuvia esimerkiksi CV:tä varten.”
Satu on tehnyt töitä psykiatriassa nuorten parissa kymmenen vuotta. Hän on pystynyt hyödyntämään valokuvaamista myös työssään. Yhdessä toimintaterapeutin kanssa hän piti nuorille valokuvaryhmää, jossa jokainen nuori kuvattiin hänen turvalliseksi kokemassaan ympäristössä kuten veden äärellä tai metsässä. Mukaan kuvaan sai tuoda tärkeitä esineitä. Kuvat toimivat keskustelun apuna. ”On helpompi puhua, kun tekee samalla.”
Satu on palannut hiljan työkierrosta. Hän oli Pasilassa avaamassa nuorten intensiivisen avohoidon yksikköä ja palasi Töölön psykiatriakeskuksen nuorten tutkimus- ja hoito-osasto N4:lle. Päivätyö vaihtui samalla takaisin vuorotyöksi.
”Toisaalta se antaa mahdollisuuksia sumplia arkivapaita ja antaa enemmän liikkumavaraa.”
Olen kiitollinen, että työpaikallani on kannustettu työkiertoon ja olen pystynyt opiskelemaan työn ohessa.
Välillä Satu oli pätkän töissä aikuispsykiatrian puolella Leppävaarassa, ja hän tekee yhä välillä keikkaa aikuisten puolelle Auroraan.
”On rikkaus päästä työskentelemään erilaisten asiakkaiden kanssa ja erilaisissa työyhteisöissä. Siitä saan uutta näkökulmaa ja työkaluja itselleni. Olen kiitollinen, että työpaikallani Husissa on kannustettu työkiertoon ja olen pystynyt opiskelemaan työn ohessa. Välillä olen ollut opintovapaallakin. En halua pysähtyä paikoilleni.”
Asiat vaativat työstöä
Samat asiat, joista Satu puhuu nuorille, auttavat jaksamaan häntä itseään: riittävä uni, rentoutuminen, liikunta ja syöminen.
”Kiinnitän paljon huomiota siihen, että en tekisi liikaa. Innostun helposti ja tartun toimeen nopeasti. Välillä pitää pysähtyä miettimään, onko minulla oikeasti aikaa tähän. Kaikkea ei tarvitse hoitaa heti.”
Rakastan unelmointia. Vaikka kaikki ei toteutuisikaan, tavoitteet vievät silti eteenpäin.
Välillä Satu tekee viikkoja pelkkää sairaanhoitajan työtä. Joskus taas työt lomittuvat niin, että hän lähtee suoraan psykiatriselta Itäkeskukseen kukkakauppaan. Satu on oppinut, että välillä pitää olla aikaa vain olla. Oleskelukaverina Satulla on kotona 14-vuotias appenzellinpaimenkoira.
”Kaikkea pitää harjoitella, asiat vaativat työstöä, eivätkä suju tuosta vain.”
Satu sanoo, että hänen kolme ammattiaan ovat riittävän erilaisia ja täydentävät toisiaan. Tulevaisuudessa häntä saattaisivat innostaa valokuvaterapeuttiset menetelmät ja psykoterapia.
”Rakastan unelmointia. Puhun nuorille usein tavoitteiden tärkeydestä. Vaikka kaikki ei toteutuisikaan, ne vievät silti eteenpäin.”
”Tällä hetkellä haluan kehittyä eniten kuvaamisessa”, Satu sanoo.
Satun voimanlähteet
❶ Uuden oppiminen. ”Kolme ammattiani ovat kivassa tasapainossa: ne ovat riittävän erilaisia ja täydentävät toisiaan.”
❷ Unelmointi. ”Tavoitteet ovat tärkeitä. Tästä puhun usein nuorillekin. Asioita pitää harjoitella ja sille pitää antaa aikaa.”
❸ Perusjutut. ”Jaksamista auttaa, kun peruspalikat uni, liikunta ja ravinto ovat kunnossa. Harjoittelen sitä, etten tekisi liikaa.”
❹ Hyvä työyhteisö. ”Minulla on ollut aina kivat työkaverit. Se on iso voimavara.”
