Palkkakuitti tuotti yllätyksen.
Sairaalan lääkäri totesi Evan työkyvyttömäksi ja kirjoitti hänelle neljän päivän sairausloman. Syyksi hän kirjasi koodin Z 63.4 eli perheenjäsenen kuoleman. Eva toimitti sairauslomatodistuksen työnantajalle.
Neljän päivän kuluttua hän palasi työpaikalle, mutta työnteko tuntui edelleen vaikealta. Vaikeasti dementoituneiden vanhusten hoitaminen otti koville oman äidin kuoleman jälkeen.
Suru täytti ajatukset, ja lääkkeiden jakoon oli vaikea keskittyä. Lisää sairauslomaa hän ei kuitenkaan hakenut.
"En ole ikinä ollut niin työkyvytön kuin silloin."
Seuraava palkkakuitti tuotti yllätyksen: työnantaja oli vähentänyt sairauslomaan kuluneiden neljän päivän palkan.
Eva penäsi esimieheltä syytä ja sai kuulla, että ”äidin kuolema ei ole sairaus”. Työpaikkansa luottamusmiehenä toiminut Eva ei voinut jättää asiaa sikseen.
Raha ei ollut ensisijainen syy, vaan hän ajatteli työpaikan yleistä tilannetta.
"Perushoitajan palkka on pieni. Jos siitä vähennetään esimerkiksi parin viikon palkka, se alkaa jo tuntua, erityisesti yksinhuoltajan taloudessa."
Eva otti yhteyttä Tehyyn, josta oli tottunut saamaan apua ja neuvoja. Tehy käynnisti neuvottelut työnantajan kanssa, mutta ne pitkittyivät ja päättyivät tuloksettomina.
Asia vietiin työtuomioistuimeen Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestön TSN:n nimissä. Kyseessä oli yksityissektorin työnantaja, ja tapauksessa sovellettiin terveyspalvelualan työehtosopimusta. Sen mukaan työnantajan on maksettava työntekijälle sairausajan palkkaa.
TSN totesi, että Eva oli lääketieteellisen arvion mukaan työkyvytön. Työnantajaa edustava Terveyspalvelualan liitto oli kuitenkin sitä mieltä, että palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut, koska työkyvyttömyys ei johtunut sairaudesta tai tapaturmasta.
Työtuomioistuin käsitteli asiaa syyskuussa 2011, ja tammikuussa 2012 riita saatiin sovittua ilman oikeudenkäyntiä.
Eva sai neljän päivän palkan korkoineen. Hän olisi ollut valmis myös oikeudenkäyntiin, mutta päätti Tehyn suosituksesta sopia asian. Työtuomioistuin on vahvistanut sopimuksen.
Ein sanominen pikkuasioissa tulee työnantajalle kalliiksi.
Eva toivoo, että työnantajat ja esimiehet harjoittaisivat laadukasta johtamisen matematiikkaa – miettisivät, paljonko huono kohtelu tulee maksamaan. Ein sanominen pikkuasioissa tulee työnantajalle kalliiksi.
"Tyytymätön ja loukattu työntekijä tulee loppujen lopuksi huomattavasti kalliimmaksi kuin tyytyväinen työntekijä. Tyytyväinen työntekijä ei jää pikkuvaivasta kotiin sairastamaan ja suosittelee työpaikkaansa muillekin."
Palkkariidasta huolimatta Eva kokee, että häntä kohdeltiin entisessä työpaikassa hyvin. Työkaverit kannustivat kiistan aikana, ja työnantaja kirjoitti työsuhteen päätyttyä hyvän työtodistuksen. Evalla ei jäänyt mitään hampaankoloon.
Nykyään Eva työskentelee Helsingin kaupungin palveluksessa. Uutta työpaikkaa ei ollut vaikea löytää.
Eva kertoi kiistasta uudelle esimiehelleen, mutta se ei herättänyt sen kummempia tunteita.
"Jos en saisi jotakin työpaikkaa sen takia, että olen uskaltanut ajaa työntekijän oikeuksia, en sitä paikkaa edes haluaisi."
Mikä Z-koodi?
- Työkyvyttömyys merkitään sairauslomatodistukseen ICD-koodilla, joka perustuu kansainväliseen tautiluokitukseen.
- Koodit jakautuvat kirjaimella merkittyihin ryhmiin. Esimerkiksi G-kirjain koodin alussa viittaa neurologisiin sairauksiin ja F mielenterveysongelmiin.
- Jos koodi alkaa kirjaimella Z, kyseessä on varsinaisen sairauden sijasta jokin muu työkyvyttömäksi tekevä asia. Yleisin Z-koodi koskee työuupumusta.
- Esimerkiksi Tampereen kaupunki on ilmoittanut, että se ei maksa palkkaa, jos sairausloman syynä on työuupumus. Myöskään Kela ei maksa sairauspäivärahaa, jos työkyvyttömyyden syy on merkitty Z-koodilla.
- Työtuomioistuin on ratkaisuissaan todennut, että myös sairauden kaltaiset uupumustilanteet oikeuttavat palkalliseen sairauslomaan.
Julkaistu Tehy-lehdessä 4/2012
