Rap-mummo rimmaa asiaa

Miten vanhalla iällä oppii riimittelemään?
En pidä itseäni hyvänä riimittelijänä, vaikka kaikki sanoitukset ovatkin omiani. Kappaleet ovat kovan työn takana. Niiden kanssa aherretaan ja taas pyyhitään yli. Nuoremmat voivat räpätä rakkaussuhteesta tai uudesta autosta, mutta minulla pitää olla kunnon aihe kuten suvaitsevaisuus, kiusaaminen, asunnottomuus tai vanhuus. Pitää olla kovaa sanottavaa, mutta silti leikkisyyttä.

Mistä tällä hetkellä pitäisi tehdä räppi?
Mun pitää varmaan tehdä Suvaitsevaisuudesta osa kaksi, sillä se on niin hukassa tässä maassa. Minun ei pitäisi lukea Metro-lehden lukijapalstaa. Olen nähnyt talvi- ja jatkosodan. Suomi oli silloin Euroopan nälkäisin maa. Olin pieni tyttö, mutta tunsin jo silloin myötähäpeää siitä, miten karjalaisia kadehdittiin. Ihmisiä, jotka olivat joutuneet jättämään kotinsa ja saivat ehkä vain matkalaukun mukaansa.

Minulla pitää olla kunnon aihe kuten suvaitsevaisuus, kiusaaminen, asunnottomuus tai vanhuus.

Minkä rap-artistin kanssa haluaisit tehdä töitä?
Ei minulla ole sellaiseen erityistä hinkua. Jossain haastattelussa sanoin, että olisin tyytyväinen ja voisin jo lopetella urani, jos pääsisin Palefacen lämppäriksi. Esiinnyimme molemmat Asunnottomien yössä ja Paleface juonsi, että Rap-mummo on pääesiintyjä ja hän lämppäri.

Esiinnyt paljon palvelutaloissa. Miltä elämä niissä näyttää?
Se näyttää hyvältä ainakin niillä, jotka pystyvät vielä liikkumaan. Olen maailmalla matkustellessani nähnyt niin monenlaista. Esimerkiksi Intiassa on tavallista, että lapseton, vanha naisleski joutuu kadulle. Kotihoidon aikataulut kuulostavat kyllä hurjilta, vain 15 minuuttia yhdessä paikassa.

Saako sanoa vanhus?
Pian 80-vuotiasta voi vallan hyvin sanoa vanhukseksi.

Miten vähentää vanhusten yksinäisyyttä?
”Mee tsiigaa mummoos ennen kun se delaa”, räppään Mummo-rapissä. Moni on mennyt.
En ole yksinäinen, vaikka minulla ei ole mummoystäviä. Olen sosiaalinen erakko. Luen ja minulla on koira. Tapaan ihmisiä kadulla. Ravintola Punavuoren Ahvenen nuoret miehet ovat frendejäni. Minut on luvattu kantaa sinne kultatuolissa lukemaan iltapäivälehtiä ja juomaan kahvia sitten, kun en omin jaloin pääse.
Minulle oli kuin lottovoitto, kun kaupunki myönsi minulle 18 taksimatkaa kuukaudessa. Voin käydä vaikka Hietaniemen hautausmaalla hoitamassa poikani hautaa. Tytär toi minulle rollaattorin, mutta en ole pystynyt ottamaan sitä vielä käyttöön. Keppiini kävin tatuointiliikkeessä ottamassa hot rod -liekkejä.

Mistä unelmoit?
Että voisin vielä matkustaa. Suunnitelmissa on Espanja. Siellä olisi vanhoja ystäviä. Olen ollut Intiassa kaksitoista kertaa, mutta sinne en uskalla enää lähteä.

Julkaistu Tehy-lehdessä 12/2015