Ville harrasteli aikansa, kierteli Hämeenlinnan rap-porukoissa, esiintyikin, mutta musiikin tekeminen jäi muun elämän jalkoihin. Sinne se olisi jäänytkin iIman Mikon uutta innostusta.
Tammikuussa veljeksiltä, taiteilijanimeltään Herra Vuoret, ilmestyy ensimmäinen rap-albumi. Joulukuussa he olivat kuvaamassa kolmen kappaleen musiikkivideota Espanjan Alicantessa. Tähän vaiheeseen pääseminen on vaatinut veljeksiltä paljon työtä, omistautumista ja onneakin. Ja oikeiden ihmisten löytämistä.
Veljekset ovat joutuneet toteamaan vuoden aikana moneen otteeseen, ettei musiikin tekeminen olekaan kovin helppoa. Ensimmäinen ohjeistus tuli rap-genren ulkopuolelta, itseltään machoiskelmän isältä Frederikiltä. Kaikki alkoi siitä, kun Ville luki haastattelun, jossa Frederik väitti, ettei rap ole musiikkia.
– Otimme Frederikiin yhteyttä ja kysyimme, kiinnostaisiko häntä tehdä yksi kappaleistaan rap-muotoon meidän kanssamme. Suureksi yllätykseksemme hän suostui.
Veljekset räppäsivät kappaleen Sheikki Ali Hassan ja Frederik lauloi mukana oman osuutensa.
– Frederik jyrähti ensimmäisestä versiosta, että tämä on huono, ei kelpaa! Ei saa olla mitään pikkupoikien piipitystä. Otimme palautteen nöyrinä vastaan. Sitten hioimme ja höyläsimme todella pitkään, Ville muistelee.
Lopulta Reetukin oli tyytyväinen ja kaksikko sai huokaista helpotuksesta. Kappale julkaistiin viime vuoden keväänä. Hittiä siitä ei kehkeytynyt, mutta se oli oppitunti alalle.
– Ja nyt Reetu on tehnyt räppiä. Opimme häneltä, että asennetta pitää olla. Jos jotain tekee, se pitää tehdä tosissaan, Mikko sanoo.
Toinen musiikkialan opettaja – jopa mentori – miehille on ollut pitkän linjan tanssilavojen tähti, iskelmämuusikko T. T. Purontaka. Hänkin löytyi sattuman kautta.
– Etsimme taiteilijanimemme takia netistä artistia, joka olisi levyttänyt biisin, jossa laulettaisiin vuoresta. Tapsa oli levyttänyt Vuorilta kultaa -kappaleen. Ehdotimme, että tehtäisiin se yhdessä uudelleen rap-versioksi.
Artisti suostui ja miehistä kehkeytyi hieno tiimi. Biisiin kuvattiin myös musiikkivideo Tapsan kanssa. Veljekset ovat saaneet yhteistyökumppaneiksi yrityksiä, joilta on saatu avustuksia kulujen kattamiseksi.
– Tapsa laulaa myös meidän uudella levyllämme popahtavassa Ketä sä rakastat -biisissä. Hän tiesi, että teemme levyä ja halusi mukaan. Levyllä on vanhaa ja uutta, vähän niin kuin on tilanne pääkaksikollakin. Erikoisuutena yhdessä kappaleessa räpätään thain kielellä, Ville selvittää.
Mikko ja Ville sanoittavat biisit yhteistyössä ja muutama muusikko tekee taustat parivaljakon ideoiden pohjalta. Soittotaitoa veljeksillä ei ole – paitsi äidille ja puhelimella.
– Kerran nuorena häsläsin niin paljon oppitunnilla, että jouduin soittamaan jossain juhlassa Edelweissin nokkahuilulla. Muistan, kun rehtori sanoi silloin minulle, ettei suomenkielisellä rap-musiikilla voi menestyä. No, toisin on käynyt, Ville virnistää.
Veljesten mielestä hoitoala paistaa heidän musiikistaan läpi. On erikoistermistöä ja positiivista ihmisyyttä – ja tietenkin kestoaiheita, rakkautta ja ystävyyttä.
– Erään biisin riimi on: Sydän ei pumppaa, se tarvii defii, laite on sulla, miten sä valitset, sanoit, et oon ainoo mitä sä tarvitset. Joka biisistä voi bongata jotain hoitoalan termistöä. Normikuulijalle ne eivät välttämättä aukea, mutta ammattilaisille kyllä, Ville sanoo.
Miehet ovat yhtä mieltä siitä, että heidän ammattinsa auttaa toimimaan muusikoiden kanssa. Ville on psykiatriseen hoitotyöhön erikoistunut sairaanhoitaja ja työskentelee kehitysvammatyön asiantuntijana. Mikko valmistui vammaistyöhön suuntautuneeksi lähihoitajaksi ja on tehnyt keikkaa kehitysvammaisten laitoksissa. Nyt hänellä on työelämästä pieni tauko, koska hän aloitti vuoden alussa armeijan Parolassa.
– Työ kehitysvammaisten kanssa on opettanut kärsivällisyyttä, joustavuutta ja ennakointia. Kaikki muusikot, joita olemme pyytäneet mukaan projekteihimme, ovat suostuneet. Ehkä he eivät koe meitä hoitajia kilpailijoikseen, Ville nauraa.
– Ja se, että olemme hoitoalalta, kertoo korkeasta työmoraalista ja siitä, että teemme asiat kunnolla ja ajallaan. Meidän kanssamme on helppo työskennellä, Mikko jatkaa.
Ville sai kipinän hoitotyöhön äidiltään. Perhe asui ennen Mikon syntymää Lammilla ja äiti työskenteli hoitajana kehitysvammaisten hoitolaitoksessa Ronnissa. Vielä peruskoulun jälkeen Ville ei ajatellut uraa hoitajana, vaan hän opiskeli kauppaoppilaitoksessa merkonomiksi.
– Kerran äiti pakotti minut avukseen tekemään yhden vuoron Ronnissa suljetulla osastolla, koska kaikki hänen työkaverinsa olivat sairastuneet. Suostuin vastahankaisesti, sillä sain siitä rahaa tulevaan risteilyyn. Asiakkaat olivat sotkeneet sinä iltana kaikki lelut ulosteella. Jouduin sitten pesemään niitä.
Kokemus ei säikäyttänyt. Ville alkoi tehdä keikkaa hoitoapulaisena opiskelunsa ohella ja piti työstään. Työkaverit olivat mahtavia ja asiakkaiden kanssa oli kiva olla.
– Kehitysvammaiset eivät tuomitse ketään ja heillä on aina hauskaa. Elämän pienet murheet eivät vaikuta. Rankkaa toki työ on, mutta siihen pitää asennoitua oikein. Huumorilla mennään eteenpäin. Työkavereiden kannustamana lähdin sitten lukemaan sairaanhoitajaksi, Ville kertoo.
Mikko seurasi äidin ja isoveljen jalanjälkiä. Äidillä on myös nykyään kehitysvammaisia tilapäishoidossa kotona.
– Olen saanut kuulla paljon tarinoita alalta, ja toisaalta myös se sosiaalisuus, mikä liittyy hoitotyöhön, viehätti minua. No, tosiasiassa ajattelin, että lähihoitajakoulussa voi vikitellä tyttöjä, Mikko leukailee ja kertoo haaveilevansa opintojen jatkamisesta sairaanhoitajaksi.
Kaikki riippuu tietenkin siitä, minne elämä ja musiikki vievät.
Veljesten musiikkiin liittyvät unelmat ovat maltillisia. Ensisijaisena päämääränä ei ole vaihtaa päivätyötä.
– Enemmän haluan saada ihmisissä aikaan jotain vaikutusta. Teemme tätä niin kauan kuin on hauskaa. Muutamia keikkojakin olemme tehneet ja uuden levyn myötä tulee lisää, Ville sanoo.
– Jo nyt tämä harrastus on antanut todella paljon. Olemme lähentyneet veljinä, Mikko tuumii.
Ainakin alueen kehitysvammaiset ja vanhat työkaverit ovat innoissaan miesten uudesta aluevaltauksesta.
Villen mukaan musiikki itsessään on hyvä elementti hoitotyössä. Lastensuojelussa työskennellessään hän näki, miten tärkeää musiikki on asiakkaille.
– Välttämättä ei tarvitse tehdä muuta kuin olla läsnä ja soittaa musiikkia omasta puhelimesta. Musiikki herättää aina jotain tunteita, vaikka ihminen ei voisi edes puhua.
Ketä sä rakastat -albumi ilmestyi 31.1.2019.
Herra Vuoret Instagramissa.
Teksti Maija Joutjärvi
