Saattohoitoa tunteva lääkäri: Loppuvaiheen hoitoon kaivataan koulutusta samoin kuin synnytykseen

1. Sanotaan, että Suomeen on hyvä syntyä. Miten täällä olisi myös hyvä kuolla?

Kätilöillä on hyvä koulutus, mutta palliatiiviseen hoitoon kaivataan koulutusta. Elämän loppuvaiheen hoito olisi nähtävä yhtä arvokkaana kuin mikä tahansa terveydenhuollon toiminta. Nykyään hoidossa on alueellista epätasa-arvoa. Jos palliatiiviseen hoitoon lisätään euroja, toisesta päästä kertyy säästöä, sillä jossain potilaat hoidetaan nytkin. Usein se on päivystyksessä.

Nämä ovat arvokysymyksiä, jotka vaativat toimia myös poliittisilta päättäjiltä.

2. Hoitolinjaus kertoo, mihin hoidolla ensisijaisesti pyritään. Miksi sen päivittäminen on tärkeää?

Kun parantavasta tai tautia hidastavasta hoidosta siirrytään palliatiiviseen hoitoon, se voi olla potilaalle ja hänen läheisilleen raskas paikka. Nykyään palliatiivisella hoidolla on oma diagnoosikoodi Z51.5. Potilas saa oireenmukaista hoitoa ja hänen elämänlaatunsa pidetään mahdollisimman hyvänä. Elämä voi jatkua vielä jopa vuosia. Saattohoidolla tarkoitetaan hoitoa viimeisinä päivinä tai viikkoina.

Elämän loppuvaiheesta olisi hyvä keskustella, kun potilas siihen vielä pystyy. Tärkeätä on puhua, mistä on hyötyä, jottei hoidolla heikennetä elämänlaatua. Keskusteluun kannattaisi valmistautua kuin vaativaan leikkaukseen. Vaikka siihen kuluisi monelta ammattilaiselta tunti, se maksaa itsensä takaisin.

3. Mitä DNR-päätös tarkoittaa?

Se on hoidon rajaus. Se rajaa pois ainoastaan elvyttämisen eikä estä esimerkiksi antibioottien antamista. Tässä on oltava tarkka, ettei päätös johda epäasialliseen hoitoon. Potilasta ei yritetä elvyttää, jos hän ei sitä toivo, mutta lääketieteellisesti perusteetonta elvytystä ei pidä aloittaa edes potilaan tai omaisen pyynnöstä. Tässä mielessä DNR-päätös on viime kädessä lääkärin vastuulla – ei potilaan tai läheisen. Toki potilaan arvot ja toiveet huomioidaan. Hoitotahdossa potilas määrittelee, millaista elämää hän pitää tärkeänä ja mitä toiveita hänellä on, kun ei enää pysty ilmaisemaan itseään. Meillä hoitotahto kulkee nimellä elämänlaatutestamentti.

4. Vedät EduPal-nimistä kärkihanketta. Millaista koulutusta hoitajat ja lääkärit tarvitsevat?

Oppia vuorovaikutuksesta, tietoa hoito­linjauksista, kivun hoitamisesta ja oireenmukaisesta hoidosta. Tätä on selvitetty työelämäpajoissa ja kyselyissä, joihin on osallistunut satoja ammattilaisia.

Sairaanhoitajille on alkamassa ­useassa ammattikorkeakoulussa 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus tammikuussa 2020. Koulutus maksaa 1   500 euroa. Summa ei ole tähtitieteellinen ja toivon, että työnantajat kustantavat sen. Lisäksi ylempää amk-koulutusta palliatiivisesta hoidosta pilotoidaan jo syksyllä. Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on suunnitteilla saattohoitopassi, jolla vahvistetaan perustason osaamista vähän samalla tavalla kuin Love-tentissä.

5. Moni pelkää elämän loppu­vaiheen kipuja. Pystytäänkö niitä lievittämään?

Meillä on siihen hyviä välineitä, mutta niiden käyttämiseen tarvitaan osaamista. Kipua voidaan lievittää aivan elämän loppuun saakka, vaikka vaste ei aina olisi täydellinen. Viimeinen keino on palliatiivinen sedaatio. Itse asiassa kipu ei ole yleisin syy sedaatiolle, vaan hengenahdistus tai sekavuus. Sedaatiota käytetään, mutta ei se järin yleistä ole.

Juho Lehto, 49

• Palliatiivisen yksikön ylilääkäri Taysissa. Palliatiivisen lääketieteen dosentti ja kliininen opettaja Tampereen yliopistossa.
• Projektikoordinaattori opetus- ja kulttuuriministeriön hoitotieteen ja lääketieteen yhteisessä EduPal-hankkeessa, jossa kehitetään pallliatiivisen osaamisen koulutusta korkeakouluissa.
• Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi tytärtä.
• Harrastaa näyttelemistä, koska se irrottaa tehokkaasti ajatukset työasioista. Varsinkin pahisten roolit kiinnostavat.