Ehdin työskennellä fysioterapeuttina sairaalassa ja terveyskeskuksessa ennen esikoiseni syntymää 1997. Vanhempainvapaan jälkeen ryhdyin tekemään sijaisuuksia vanhusten kuntouttajana Petäjäkodissa.
Tuurasin muun muassa henkilöä, joka halusi työskennellä kesäkuukausina. Se sopi loistavasti minulle, auringon ja lämmön ystävälle. Nautin suviajoista täysin siemauksen kahden tyttäreni kanssa.
Kun Jenna oli 4-vuotias, ampiainen pisti häntä sormeen hiekkalaatikolla. Siitä käynnistyi outo kuumeilu, jonka yhteydessä hänellä todettiin ykköstyypin diabetes.
Liityin Diabetesyhdistyksen perhekerhoon ja pian lupauduin joihinkin tehtäviin vastuunkantajaksikin. Vuonna 2007 minua pyydettiin Tampereen Diabetesyhdistyksen toiminnanjohtajaksi, ja sillä tiellä olen edelleen.
Meneillään on urani pisin työrupeama. Vastaan toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja taloudesta sekä tuen vertaisryhmien ohjaajia. Olen myös rekrytoinut viime vuosien projektiväen.
Hoidan toimistomme kukkia, roskien vientiä ja vieraidemme kahvituksia, samoin kuin kaksi muuta palkattua työntekijäämme. Fysioterapeutin osaamistani olen hyödyntänyt liikuntaohjeiden laadinnassa ja liikuntaryhmien ohjauksessa.
Toisinaan kärsin siitä, ettei yhdistystyötä arvosteta ja noteerata. Sekin harmittaa, jos ihmiset olettavat saavansa kolmannelta sektorilta kaiken ilmaiseksi.
Olen usein töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Nykyään osaan sulkea työpuhelimen kotiin lähtiessä. Välillä olen irrottautunut Diabetesliiton liikuntasuunnittelijan tehtäviin, mikä on tuonut vaihtelua.
Perustin oman toiminimen 2017, kun sain päätökseen kuntosaliohjaajan, personal trainerin ja ravintovalmentajan opinnot.
En ole juuri sairastellut, mutta pääsiäisenä 2012 lepäsin reporankana kovassa flunssassa. Päätin aloittaa juoksuharrastuksen. Tervehdyttyäni aloin treenata kestävyyttä pitkillä kävely- ja juoksulenkeillä. Samana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini.
Juoksin viime vuonna viisi maratonia, yhden Havaijilla. Olin 40-vuotiaana päättänyt, että viisikymppisenä teen pitkän matkan aurinkoon, ja näin se toteutui!
Honolulussa lähtölaukaus kajahti aamuyön pimeässä. Juoksimme kohti auringon nousua. Kylien asukkaat tarjosivat kuorittuja mandariineja ja suihkuttivat talojensa pihoilta vettä virkistykseksemme. Vanhainkodin pihan rantatuoleissa meille musisoi ukulele-ryhmä. Tapahtuma oli unohtumaton kokemus.
Alkuvuodesta pestasin itselleni valmentajan ultrajuoksua varten. Toukokuussa aion taittaa 63 kilometriä Helsinki City Running Day -tapahtumassa.
Pia Nykänen
51-vuotias toiminnanjohtaja Tampereelta.
Jos en olisi yhdistyksen palveluksessa, tekisin töitä kuntoutus- tai liikuntakeskuksessa.
Teksti Erja Taura-Jokinen
