Mallu Koskisen asenteesta on hyötyä toiminnanjohtajan työssä. Hän sanoo luottavansa, että asioilla on tapana järjestyä. Kuva: Mikko Nikkinen

Toiminnanjohtaja yhdistyksessä: Nurmenleikkuuta ja lainaneuvotteluja

Mallu Koskinen peräänkuuluttaa itseohjautuvuutta.

Nurmikonleikkauksesta lainaneuvotteluihin. Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry:ssä toiminnanjohtajana työskentelevällä Marja-Leena eli Mallu Koskisella on kiistämättä laaja työnkuva.

– Työni on monipuolista, haastavaa, palkitsevaa ja yksinäistä. Monenlaista on eteen tullut. Paljon sellaista, mitä en olisi osannut ajatellakaan, kertoo Mallu, joka aloitti työssään Imatralla neljä vuotta sitten.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Yhdistyksen toiminnan johtamisen lisäksi Mallu toimii esimiehenä yhdistyksen 18 työntekijälle, hoitaa hallinnon ja talouden, vastaa tiedottamisesta, pitää yhteyttä valvoviin viranomaisiin ja yhteistyökumppaneihin sekä toimii työsuojelupäällikkönä.

Joskus hän on ylimääräisenä auttavana käsiparina myös hoitotyössä – mutta vain todella tiukoissa tilanteissa.

– Auttaminen palvelukodin puolella olisi loputon suo, koska yllättäviä tilanteita tulee aina. Silloin kärsisi se työ, johon minut on palkattu.

Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakodin toiminta on muuttunut paljon ajan saatossa. Kun yhdistys perustettiin vuonna 1948, oli tavoitteena auttaa pääasiassa nuoria äitejä, joilla oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi.

Ensi- ja turvakodin ensikotitoiminta loppui kuitenkin jo 1980-luvun lopulla sosiaalitoimen valtionapujärjestelmän muutosten myötä. Turvakotitoiminta päättyi kolme vuotta sitten lakimuutokseen, jonka myötä turvakotien rahoitus tulee kokonaan valtiolta. THL teki alueella sopimuksen Eksoten turvakodin kanssa.

Yhdistyksen päätulonlähde on palvelukoti Vuokko, joka on 15-paikkainen kehitysvammaisten aikuisten ympärivuorokautinen palvelukoti. Vuokko perustettiin 1990, kun oli pakko keksiä uutta toimintaa lakkautetun ensikodin tilalle.

– Meillä onkin edessä nimenmuutos, jotta nimi vastaisi paremmin nykyistä toimintaa, Mallu huomauttaa.

Lapsiperhepalvelujakin tarjotaan edelleen.

– Pienen yhdistyksen etu on siinä, että pystymme reagoimaan nopeasti erilaisiin tarpeisiin ja luomaan uutta toimintaa.

Toimintojen kirjo on laaja: on ryhmiä lapsille ja vanhemmille, on yökylätoimintaa ja tapaamispaikkatoimintaa, on eroauttamista, nettiturvakotipäivystystä sekä vapaaehtoistyötä.

– Meidän avopalveluissamme näkyy päihteiden väärinkäyttö. Esimerkiksi suurimmalla osalla tapaamispaikkatoiminnassa mukana olevilla tapaajavanhemmilla on päihdeongelma, etupäässä alkoholiongelma. On myös mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, verkostojen vähyyttä ja epävarmuutta pärjäämisen suhteen.

Mallusta ei alun perin pitänyt tulla johtajaa, vaan opettaja. Hän työskenteli pitkään psykiatrisena sairaanhoitajana, sitten osastonhoitajana. Työnsä ohessa hän opiskeli terveystieteiden maisteriksi tavoitteenaan opettajan ammatti. Kun Mallu vuonna 2014 valmistui, alan opettajien työllisyysnäkymät olivat Etelä-Karjalassa huonot.

Sitten avautui uusi mahdollisuus kolmannelta sektorilta. Se kiinnosti, sillä Mallu oli opiskellut sivuaineenaan johtamista.

– Esimiehenä olen omasta mielestäni helposti lähestyttävä, tasapuolinen ja luotettava. Haasteena on vuosien saatossa vakiintuneen johtajavetoisen toimintakulttuurin muuttaminen. Peräänkuulutan työntekijöiden itseohjautuvuutta. Pitäisi päästä pois siitä ajatuksesta, että joku muu tekee. Me kaikki olemme se ”joku muu”.

Mallu tietää, että toimintakulttuuri ei muutu hetkessä. Muutoksen tueksi on aloitettu ryhmätyönohjaus. Soraääniä ei ole ainakaan hänen korviinsa kantautunut, vaan henkilöstössä on kehityshalukkuutta.

– Jos henkilöstön johtaminen on työssäni haasteellisinta, on se myös palkitsevinta. Minulla on ihanan sitoutunut henkilökunta. Suurin on osa ollut täällä töissä jo pitkään. Myös asiakastyö on aivan huippua.

Esimiehenä Mallu pitää henkilökunnan puolta. Kun yhdistys esimerkiksi viime vuonna teki positiivista tulosta, halusi Mallu palkita työntekijät tulospalkkioilla.

Johtajan yksinäisyyttä lievittää muiden ensi- ja turvakotien toiminnanjohtajien verkosto, joka tapaa toisiaan säännöllisesti muun muassa kokouksissa ja kesäpäivillä. Mallun lähin kollega on Lappeenrannassa.

– Ja onhan minulla yhdistyksen johtokunta, johon voin tukeutua.

Toiminnanjohtajan työ on hyvin kausiluonteista. Ja koska Mallu vastaa kaikesta yksin, työssä tulee ruuhkahuippuja.

– Kiireisintä on keväällä ja syksyllä. Keväällä pitää tehdä tilinpäätökset ja selvitykset STEAlle eli entiselle Raha-automaattiyhdistykselle. Syksyllä on taas edessä toimintasuunnitelman ja talousarvion tekeminen sekä avustusten hakeminen.

Etukäteen Mallua mietitytti, miten hän selväisi taloushallinnasta, sillä talousasiat olivat aina olleet hänelle hieman epämieluisia. Hyvin on kuitenkin mennyt: Mallu tuli töihin velalliseen yhdistykseen, ja nyt käyrä on kääntynyt plussan puolella.

– Omalle epämukavuusalueelle meneminen ja siellä onnistuminen palkitsevat. Saan onneksi talousasioissa ja muutenkin apua yhdistyksen puheenjohtajalta.

Mallun toiminnanjohtajan uran toistaiseksi merkittävin tähtihetki oli se, kun palvelukoti Vuokko valittiin viime vuonna Eksoten palveluntuottajaksi. Aiemmin kilpailutus hoidettiin Imatran kanssa, mutta kun Imatra liittyi Eksoteen vuoden 2016 alussa, asetelma muuttui.

Onnistunutta kilpailutusta juhlittiin henkilökunnan ja johtokunnan yhteisellä saunalauttaristeilyllä.

Epävarmuuden ajat ovat jälleen edessä, sillä sote-uudistus myllää rahoituskuviot.

– Jos STEA ei enää tue toimintaamme, on meidän saatava asiakasseteleitä maakunnalta. Silloin voi osa toiminnoistamme olla vaakalaudalla. Ja jos tulee valinnanvapaus ja henkilökohtaiset budjetit, kuinka käy palvelukodille?

Mallu kuvailee, että pienessä yhdistyksessä toimitaan koko ajan veitsenterällä.

– Vaikka nyt meneekin hyvin, emme tiedä, mitä tapahtuu kahden viikon päästä.

Teksti Tiina Suomalainen