Tukholmaan muuttanut hoitaja: Pärjäsin huonolla ruotsillani

Johanna ymmärtää nyt paremmin Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia. "Kielitaidottomuuden takana saattaa olla suuri potentiaali tietoa ja taitoa. Kollegalle kannattaa antaa aikaa." Kuva: Ari Korkala

Johanna Vitikan viisihenkinen perhe alkoi suunnitella muuttoa Tukholmaan pian sen jälkeen, kun Johanna oli valmistunut hammashoitajaksi. Sami-puoliso tahtoi Tukholmaan vuoden mittaiseen koulutukseen.

– Halusin mahdollistaa mieheni toiveen, mutta samalla tiesin, että minun kontolleni jäisi siksi aikaa toimeentulon hankinta.

Ajatus ruotsin kielellä työskentelystä hirvitti. Viimeksi Johanna oli ollut tekemisissä toisen kotimaisen kanssa lukiovuosinaan viisitoista vuotta sitten. Tuoreeseen tutkintoon kyllä sisältyi kieliopintoja, mutta ylioppilaana hän oli saanut ne hyväksi luettuna.

Jotta Ruotsissa saa työtä ja asunnon, pitää ihmisellä olla ruotsalainen henkilöturvatunnus.

– Ja sen saadakseen pitää olla joko työ tai asunto. Eli aika erityinen, jopa lähes mahdoton kuvio! Johanna naurahtaa.

– Keräsin rohkeutta soittaa numeroon, jossa aivan varmasti vastattaisiin ruotsiksi.

Vitikat ottivat ensiaskeleen muuttamalla Tukholmaan viisihenkisen ystäväperheensä luo. Sopu soi sijan neljälle aikuiselle ja kuudelle lapselle. Omakotitalon alakerrasta tuli vieraiden valtakuntaa.

Samoihin aikoihin, viime elokuun alussa, Johanna sai käteensä paperilappuun raapustetun puhelinnumeron. Vinkki mahdollisesta työpaikasta oli tullut paikallisesta seurakunnasta, Södertäljestä. Siellä oli vilpitöntä halua auttaa tulokkaita.

– Keräsin rohkeutta soittaa numeroon, jossa aivan varmasti vastattaisiin ruotsiksi. Latasin puhelimeeni käännösohjelman ja yritin opetella termejä, joita puhelussa todennäköisimmin tulisi vastaan.

Numero kuului Attendon Lindhovshemmet-palvelukodille.

– Kommunikointi ruotsiksi oli juuri niin vaikeaa kuin olin kuvitellut, mutta ymmärsin sentään saaneeni kutsun tulla haastatteluun. Kysyin palvelukodin osoitetta kolme kertaa, mutta en päässyt siitä jyvälle. Päätin ottaa sen selville muuta kautta, Johanna muistelee.

Lindhovshemmet palkkasi Johannan puolen vuoden koeajalle tekemään aamu- ja iltavuoroja. Suurenmoinen yllätys oli, että hän sai työpaikan talon suomenkielisestä dementiayksiköstä.

– Sain siis heti alkajaisiksi kotikieltäni puhuvat kollegat. He perehdyttivät minut työhön, tiloihin ja asiakkaisiin, jotka käyttivät yhtä lailla suomea.

Toki suullista ja kirjallista ruotsia tarvittiin raportoinnissa ja palavereissa, mutta se oli pientä ennakkopaineisiin nähden.

Palkkanauhasta havaitsin, että minut oli pestattu tekemään 74-prosenttista työaikaa.

Työpaikan saaminen oli ollut pääasia, joten Johanna ei neuvotellut työsopimuksen ehdoista tai palkasta.

Ensimmäinen tili tuli puolentoista kuukauden työnteon jälkeen, syyskuun viimeisenä päivänä. Se oli lapsiperheessä suuresti kaivattu ja odotettu.

– Palkkanauhasta havaitsin, että minut oli pestattu tekemään 74-prosenttista työaikaa. Sain silti kuukaudessa käteen noin 1 600 euroa, jota olin tottunut pitämään Suomessa täyttä työaikaa tekevän lähihoitajan palkkana. Olin ihan tyytyväinen.

Työntekijöiden ilona ja etuna olivat maistuvat ateriat, jotka olivat käytännössä ilmaisia.

– Saimme ruokailla asiakkaiden jälkeen, jos pöydässä riitti syötävää. Ja aina riitti.

Puolen vuoden jälkeen Johanna vakinaistettiin.

Attendon palvelukodin kuudessa yksikössä oli yhteensä 54 paikkaa lyhyt- ja pitkäaikaisille, eri-ikäisille asukkaille. Johanna oli alusta saakka omahoitaja suomalaissyntyiselle rouvalle.

– Suomalainen dementiaosasto muuttui ruotsalaiseksi parin kuukauden päästä siitä, kun aloitin työt. Sen jälkeen dementiayksikössä oli tilaa yhdeksälle.

Työpäivät tuntuivat ihanan väljiltä. Tilanteet kuitenkin vaihtuivat nopeasti.

Raskaimpia olivat ne viikot, jolloin aggressiivinen dementikko tarvitsi lähes jatkuvaa huomiota ja vahtimista. Ammatillisessa roolissa pysyminen vaati itseltä jämäkkyyttä, kun vastaan sateli päivästä toiseen lyöntejä, potkuja ja solvauksia. Pian asiakas siirrettiin toiseen, hänelle paremmin soveltuvaan hoitolaitokseen.

Johannasta työkulttuuri oli Ruotsissa rennompi kuin Suomessa.

 Työntekijät olivat hyväntuulisia ja kyselivät aidon iloisesti toisiltaan, miten menee. Taukoja pidettiin työtilanteen mukaan. Suhtautuminen uusiin työntekijöihin oli kannustavaa ja tukevaa.

– Kukaan ei huomauttanut tai vihjannut huonosta ruotsistani. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu kehua toisen kielitaitoa, oli se sitten mitä tahansa.

Esimiehet tuntuivat luottavan alaisiinsa, eivätkä ”hengitelleet niskaan”.

Suomalaiset nauttivat arvostusta.

– Uskoisin sen johtuvan ahkeruudesta. Useimmat meikäläisistä eivät nimittäin malta pitää ihan niin paljon taukoja kuin syntyperäiset, Johanna virnistää.

– Sain vapaata aina silloin, kun tarvitsin. Esimieheni oli pyytämättä sijoittanut työvuoroni niin, että vapaistani tuli mahdollisimman pitkiä. Työpäivien rupeama päättyi aamuvuoroon ja vastaavasti alkoi iltavuorolla.

Ensi kuukausina Johanna ehti tosissaan ikävöidä suomalaista saunaa, mutta huhtikuun alussa kaipuu korvattiin korkojen kera.

– Lindhovshemmet muutti täysin uuteen rakennukseen, johon valmistui upea sauna. Työntekijät saivat löylytellä siellä vapaa-ajallaan. Tietysti olin se, joka myös työvuoronsa aikana saunotti mielellään asiakkaita.

Musikaalinen Johanna soitti pianoa, lauloi ja laulatti sekä hoiti erityisellä innolla asiakkaidensa suun terveyttä.

Tukholman seudulla näyttää olevan jatkuvasti paikkoja avoinna suomen kieltä osaaville hoitajille ja opettajille.

Mieluisia olivat ulkoilutuokiotkin, sillä Lindhovshemmet sijaitsee Botkyrkanin kunnan upean vehreässä, kartanomaisessa järvimiljöössä.

Ruotsin asuntomarkkinoilla on systeemi, jossa kaupungin kanssa vuokrasopimuksen tehneet voivat antaa asuntonsa vuokralle vuodeksi. Vitikan perhe löysi seurakuntayhteytensä ansiosta tällaisen kodin södertäljeläisestä kerrostalosta. Lapset pääsivät suomalaiseen päiväkotiin ja kouluun.

– Työskentely Ruotsissa oli hyvä kokemus. Tukholman seudulla näyttää olevan jatkuvasti paikkoja avoinna suomen kieltä osaaville hoitajille ja opettajille.

Johannan vinkit Tukholman seudulle lähtijälle

• Perheellinen löytää helpoiten edullisen asunnon Tukholman läänin ulkopuolelta. Sinkuille on tarjolla asuntoja kaupungistakin, esim. www.blocket.se.
• Virastokäynteihin voi varata etukäteen tulkin. Suomalaisella on oikeus saada Ruotsissa palvelua omalla äidinkielellään.
• Asioidessa kannattaa mainita, että muuttaa Ruotsiin Pohjoismaiden sisältä, Suomesta. Asiat yksinkertaistuvat ja täytettäviä papereita on vähemmän.
• Maassa asuva ja työskentelevä on oikeutettu vanhempainvapaaseen Ruotsin käytännön mukaan. Vapaata voi pitää vielä, kun lapsi on kouluikäinen.
• Lapsiperheen kannattaa ottaa huomioon, ettei ruotsalainen koulu vastaa tasoltaan suomalaista. Se on kuitenkin stressittömämpi. Tumbasta löytyy alueen paras suomalainen koulu.
• Varsinkin Tukholman läänissä moni ymmärtää suomea, vaikkei uskalla puhua sitä.

Julkaistu Tehy-lehdessä 8/2017

Teksti Erja Taura-Jokinen