Millariikka Rytkönen: Anna työkaverillesi siivet

Olin nuori ja epävarma kätilö, mutta ensimmäinen esimieheni luotti minuun. Sillä on ollut valtava merkitys elämässäni, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Juuri ennen kesälomalle jäämistäni oli tuttuun tapaan monta rautaa tulessa ja tunne, että koko Suomi on saatava valmiiksi ennen heinäkuuta. Näin unta, että olin lupautunut koko lomani ajaksi kesätöihin sairaalaan. Unessa tajusin iv-lupieni umpeutuneen. Aloin stressata Love-tenttiin pänttäämistä ja sitä, kuinka ihmeessä selviydyn vaativasta kliinisestä työstä vuosien tauon jälkeen.

Painajaismaisuus kasvoi, kun pohdin tulevien työvuorojeni resursseja sekä sitä, kuinka ihmeessä hallitsen kaikki ne tietokoneohjelmat ja uudistuneet käytännöt. Ja samalla mietin, onkohan minulla yhtään viikonloppua vapaana samaan aikaan perheeni kanssa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Herättyäni jäin miettimään, millainen olisi unelmien työpaikka, josta ei näkisi painajaisia vaan jonne olisi aina yhtä ihana tulla. Vastaus löytyy eläke­yhtiö Kevan työhyvinvointitutkimuksesta viime vuodelta.

Mieti, jos meidän kaikkien työpaikalla voisi vaikuttaa omaan työhön liittyviin asioihin ja työasiat pystyisi hoitamaan laiminlyömättä koti­asioita. Työn jatkuvuus olisi turvattu eikä olisi enää silpputyösuhteita ja nollatuntisopimuksia.

Työympäristö olisi terveellinen ja turvallinen. Työssä ei tarvitsisi astmapiippuja eikä saisi pataan. Työt olisi organisoitu järkevästi. Työn- ja vastuunjako olisi selkeää. Lisäksi tiedonkulku työyhteisössä toimisi.

Lähiesimies olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Hän kuuntelisi, arvostaisi ja olisi ystävällinen. Hän antaisi tarvittaessa tukea ja apua. Lisäksi hän käsittelisi työhön liittyviä muutoksia yhdessä henkilökunnan kanssa.

Työyhteisön ilmapiiri olisi kannustava ja luottamuksellinen. Työpaikalla pystyttäisiin käsittelemään ja ratkaisemaan ristiriitoja sekä luottamaan toisiin. Lisäksi unelmatyöyhteisössä suvaittaisiin erilaisia näkemyksiä sekä ihmisten erilaisuutta.

Työ ei kuormittaisi liikaa fyysisesti, henkisesti tai varsinkaan eettisesti. Työkavereita olisi jokaisessa vuorossa riittävästi ja kohtelu olisi aina asiallista ja väkivallatonta.

Työnantaja kannustaisi ammatilliseen kehittymiseen ja tarjoaisi siihen aidosti mahdollisuuksia. Työpaikalla kehitettäisiin toimintatapoja työn sujuvuuden parantamiseksi ja kokeiltaisiin rohkeasti uusia työn tekemisen tapoja. Kehittymisen jarruna ei olisi vähäinen palaute, vaan onnistumisestaan saisi pomoltaan kiitosta ja hyvin tehdystä työstä palkittaisiin.

Työnantaja tukisi työssäjaksamisessa ja osatyökykyisyyteen suhtauduttaisiin myönteisesti.

Aina ei tarvitse edes nipistää ­itseään hereille. Unelmien työpaikkoja on jo ympäri Suomea. On työporukoita, jotka ovat kuin toinen perhe. Ja pomoja, joita arvostetaan oikeasti.

Itse olen käynyt kovan koulun elämässäni enkä olisi ikinä selvinnyt vaikeista ajoista ilman työyhteisöäni. Kätilökollegani tiesivät, miten hirveän huono rahatilanteeni yksinhuoltajana oli ja antoivat minulle omia sunnuntai- ja yövuorojaan. Ne ihmiset kannattelivat minua valtavasti, ja nyt vihdoin pääsen laittamaan puntteja tasan.

Kun toimittaja kysyi minulta Tehyn puheenjohtajaksi valinnan jälkeen kolmea tärkeää esikuvaani, mainitsin empimättä ensimmäisen esimieheni Kaija Pullisen. Olin nuori ja epävarma kätilö, mutta Kaija uskoi ja luotti minuun. Sillä on ollut valtava merkitys elämässäni.

Jos sinulla on mahdollisuus, anna siivet työkaverillesi tai alaisellesi. Hyvä kiertää takaisin luoksesi.

Mainos
Mainos