Millariikka Rytkönen: Olen suunnattoman ylpeä tehyläisten uudesta Z-sukupolvesta

Meidän kannattaa kuunnella nuoria yhä tarkemmin, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

”Hei Sanni, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulle tai läheisellesi sattuisi hoitovirhe?” kysyi Tehyn opiskelijayhdistys opetusministeriltä syyskuussa. Mittavat leikkaukset sosiaali- ja terveysalan koulutuksista näkyvät jo opetuksessa. Opiskelijat muistuttivat aiheellisesti, että säästämisestä ja resurssien puutteesta kärsivät kaikki – viime kädessä potilaat.

Olen viettänyt tänä syksynä kaksi viikonloppua meidän tehyläisten tulevaisuuden rakentajien kanssa. Heidän, jotka ovat tulevaisuuden Tehy. Heidän, jotka pitävät meistä huolta jatkossa. Enkä ole lainkaan huolissani. Päinvastoin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Y-sukupolvi alkoi haastaa työelämää, mutta sinne nyt rantautuva Z-sukupolvi tekee sitä entistä enemmän. Meidän kannattaa kuunnella nuoria yhä tarkemmin. Meidän kannattaa kuunnella, kun he sanovat tarvitsevansa asianmukaista opetusta sekä harjoittelua selvitäkseen työelämässä. Heidän tavoitteenaan on tulla hyviksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiksi, mutta ilman apua se on mahdotonta.

Ammattitaidottoman hoitajan virhe voi maksaa jonkun hengen, ja juuri sitä Tehyn opiskelijayhdistys kysyi opetusministeriltä – onko hän valmis ottamaan sen omalletunnolleen?

Olen 1990-luvun laman kasvatti. Laman, joka on ollut Suomen historian pahin talouskriisi. Se jätti jäljet. Murrosikäinen Milla ymmärsi tilanteen vakavuuden ja koko sukupolvemme koki asioita, jotka muokkasivat meitä.

Tunnemuistini ryöpsähti yllättäen valloilleen porvoolaisessa elokuvateatterissa kaksi vuotta sitten syksyllä. Apulanta-yhtyeestä kertova elokuva Teit meistä kauniin oli liian totuudenmukainen kuvaus siitä, millaisena koko elämä näyttäytyi murrosikäiselle 90-luvun laman keskellä. Itkin ehkä enemmän todellista menneisyyttä kuin ohjaaja Tuukka Temosen tulkintaa siitä: yhtäkkiä kaikki tuntui juuri siltä, millaisena sen kaiken koimme.

Lamasta huolimatta meistä, X-sukupolvesta, tuli vaikka mitä. Tai ehkä juuri siksi. Mutta yksi merkittävimmistä tekijöistä oli koulutus.

Laman keskellä suorittamani lähihoitajakoulutus oli korkealaatuinen, ja lähiopetusta oli runsaasti. Samoin oli väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa, jossa suoritin kätilö- ja sairaanhoitajatutkinnot. Opetuspäivät olivat kokonaisia, ihan joka päivä. Laboraatio-opetusta oli niin paljon, että opettajat kehtasivat laittaa meidät käytännön kentille. Heille oli kunnia-asia, että me opiskelijat osasimme perustiedot- ja taidot astuessamme harjoittelemaan työelämään. Meistä kasvoi tunnollinen, osaava ja kuuliainen sukupolvi työelämään.

Ja laman marinoimina olimme liiankin valmiita sote-alan pätkätöihin ja silpputyösuhteisiin.

Osaaminen on yksi tärkeimmistä avainsanoista, kun sotesta tehdään päätöksiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön koulutustasoa ja osaamista tulee nostaa, ei laskea. Kilpailu osaajista kiristyy tulevaisuudessa, ja sote-alan koulutusta tulee entisestään kehittää ja laajentaa. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat ammatteja ja vaativat osaltaan uudenlaista osaamista.

Erityisen tärkeää on muistaa, että kasvavan osaamisen ja tehtävien vaativuuden tulee näkyä myös palkassa.

Kuunnellessani kahtena viikonloppuna Z-sukupolven ajatuksia minut valtasi suunnaton ylpeys. Tervetuloa työpaikoillemme kyseenalaistamaan, uusi tuore sukupolvi! Työelämä ei todellakaan ole valmis. Me tarvitsemme teitä niin työkavereina kuin meistä huolen­pitäjinä. Mutta ennen kaikkea: me tarvitsemme teitä Tehyssä!

Mainos
Mainos