Pääkirjoitus: Hyvinvointialueille siirtyminen on kuin suuri muutto – aika loppuu aina kesken

Tämä vuodenvaihde on todella uuden alku. Pitkään valmisteltu sote-uudistus on vihdoin totta. Yli 170 000 työntekijää on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueiden palkkalistoille ja Suomen historian suurin liikkeenluovutus on toteutunut.

Uudistuksen tavoitteet ovat hyvät. Sen avulla halutaan turvata kaikkien oikeus saada palveluja yhdenvertaisesti ja vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja. Ajatuksena on, että alueellinen tasa-arvo toteutuu paremmin, kun palvelujen järjestäjinä ovat kuntia isommat alueet eli nykyiset hyvinvointialueet.

Myös työntekijöiden toivotaan hyötyvän. Sote-alan vetovoima toivottavasti paranee, kun moniammatillinen yhteistyö lisääntyy sosiaali- ja terveydenhuollon välillä ja työtä järjestellään entistä järkevämmin. Työssä kehittymisen mahdollisuudetkin toivon mukaan petraantuvat.

Valmista ei vielä ole. Kyseessä on kuin suuri muutto. Jokainen joskus muuttanut tietää, että ensin tavallisesti suunnitellaan, pohditaan ja mittaillaan. (Sote-uudistuksessa tätä valmistelua tehtiin vuositolkulla!) Sitten pakataan, ensin järjestelmällisesti ja loppua kohti yhä hätäisemmin. Aika loppuu joka kerta kesken, mutta lopulta uuteen kotiin jotenkin päästään. Siellä tavarat ovat tuttuja, mutta hajallaan, ja arkipäiväiset asiat vievät tavallista enemmän aikaa. Jotain aina hukkuu.

Hyvinvointialuille muutossa Tehy tukee jäseniään. Asiointi- ja puhelinpalvelua on tehostettu ja luottamusmiehiä ohjeistettu esimerkiksi mahdollisten palkanmaksuongelmien varalta. Tehyn verkkosivuille on koottu tuhti paketti tietoa muutoksesta, ja Tehy-lehti seuraa muutoksen vaikutuksia.

Isoissa uudistuksissa lopputulos parhaimmillaan palkitsee. Tavarat ja ihmiset löytävät paikkansa, ja lopuksi ehkä voidaan todeta, että olihan se aikamoinen puristus, mutta kyllä kannatti.

Pääkirjoitus on julkaistu Tehy-lehdessä 1/2023.