”Hiljainen sankari – hän, joka ei enää jaksa edes valittaa” – näin et varmasti halua sinua kuvattavan

Olen liimannut läppärini täyteen tarroja, jotka aiheuttavat usein hilpeyttä ja ihastelua. Otan tietokoneellani kantaa ja samalla myös tsemppaan itseäni. Muutaman tarran olen saanut lahjaksi teiltä kollegoilta. Paraatipaikalla komeilee yksi sellainen. Siinä lukee: ”Mua ei tulla muistamaan naisena, joka piti suunsa kiinni.”

Näen joka päivä glitterillä koristellun prinsessa Dianan ja hopeanhohtoisen Minna Canthin ja muistan, että maailmaa voi oikeasti muuttaa myös tänään. Se muuttuu raivostuttavan hitaasti ja tuntuu olevan alati keskeneräinen, mutta jos nämä kaksi idoliani olisivat tänään näkemässä maailman, jota he olivat itse muuttamassa, uskoisin heidän olevan edes hiukan tyytyväisiä näkemäänsä.

Minna Canth olisi varmasti hämmästynyt siitä, että meillä naisilla on mahdollisuus kouluttautua, meillä on poliittista valtaa ja meillä on oikeus päättää omasta elämästämme tavalla, joka oli hänen aikanaan vain utopiaa ja hyvin radikaalia haaveilua.

Olisiko tarrassa puolikas banaani, jossa lukee ”Tämä riittää ihan hyvin”?

Diana varmasti ilahtuisi siitä, että empatialla ja inhimillisyydellä on nykyään enemmän tilaa myös vallankäytössä, jossa hän oli aikanaan radikaali. Hän tavoitteli pehmeämpää tapaa käyttää julkista valtaa ja jätti jälkeensä arvokkaan perinnön. Se muistuttaa, että arvokkuus ei ole synonyymi kylmyydelle ja etäisyydelle.

Jos liimaisin sinusta tarran läppäriini, mitä siinä lukisi? Toivoisitko, että sinua kuvaisi teksti ”Hän, joka venyi loputtomasti oman jaksamisensa kustannuksella”? Vai olisiko tarrassa puolikas banaani, jossa lukee ”Tämä riittää ihan hyvin”? Taatusti et halua olla tarra, jossa lukee ”Hiljainen sankari – hän, joka ei enää jaksa edes valittaa”.

Uskon sinun haluavan tulla muistetuksi sinuna. Omana ainutlaatuisena itsenäsi, et kasvottomana massana, yhtenä käsiparina valtiovarainministeriön laskelmissa tai ­poliitikkojen vaalikiimaisissa puheissa. Et varmasti halua tulla muistetuksi ihmisenä, joka on koko ajan ihan hemmetin poikki.

Ehkä juuri siksi meidän kaikkien läppäreissä pitäisi olla yksi yhteinen tarra: ”Osaan asettaa happimaskin ensin itselleni.”

Toivottavasti jokainen meistä tehyläisistä saa tänä kesänä sulkea työkoneen loman ajaksi ja nauttia omanlaisestamme kesästä! Toivon sinun kesääsi sopivasti lepoa ja lämpöä sekä paljon sitä, mistä haaveilet ja mahdollisimman vähän itikoita ja kiviä sandaaleissa!