Aivolymfooma vaatii nopeaa hoitoa – Oys toimii uranuurtajana

Oulussa on kehitetty BBBD-hoitoa erinomaisin tuloksin.

Kuvateksti
Potilas sairastaa uusiutunutta aivolymfoomaa. Magneettikuvassa näkyy muutos jo yhden BBBD-hoitokerran jälkeen.

Väsymystä, muistivaikeuksia ja aloitekyvyttömyyttä. Nämä tavalliset vaivat ovat aivolymfooman yleisimpiä oireita.

Jos kyse on aivolymfoomasta, hoidolla on kiire. Kyse on nimittäin aivojen nopeimmin leviävästä kasvaimesta. Mitä nopeamman potilas saa hoidon, sitä vähemmän neurologisia puutosoireita hänelle todennäköisesti jää. Ilman hoitoa potilaat kuolevat tautiin keskimäärin 4,6 kuukaudessa.

Aivolymfooma on kuitenkin harvinainen. Siihen sairastuu 24–47 potilasta vuodessa. Se yleistyy kolmen prosentin vuosivauhtia. Sairauden esiintyvyys on 300-kertaistunut 1950-luvulta tähän päivään. Yleistymisen syy on mysteeri.

– Immuunivajavuustilojen, kuten hivin ja elinsiirtojen, yleistyminen selittää pienen osan. Eniten tauti on yleistynyt kuitenkin potilailla, joiden immuunisysteemi toimii normaalisti, sanoo osastonylilääkäri Outi Kuittinen Oulun yliopistollisen sairaalan syöpätautien osastolta 44B.

Kuittinen on tutkinut Oysin tiimin kanssa, että riskiin vaikuttaa HLA-tyyppi ja että autoimmuunitaudeilla voi olla merkitystä. Ei ole kuitenkaan olemassa tietoa, että tietyt HLA-tyypit olisivat lisääntyneet väestössä.

HLA-tyyppi liittyy kudostyyppiin. Immunosuppressio eli immuunivasteen heikentyminen esimerkiksi hivin tai elinsiirtojen takia altistaa aivolymfoomalle.

– Suurin osa potilaista on kuitenkin sellaisia, joilla ei ole immunosuppressiota, Kuittinen jatkaa.

Väsymystä, muistivaikeuksia ja aloitekyvyttömyyttä voivat seurata tuntohäiriöt, halvaus, kognitiiviset hahmotushäiriöt, pahoinvointi sekä näkö- ja kuulo-ongelmat. Oireet riippuvat siitä, missä kohtaa aivoja kasvain sijaitsee.

Aivolymfoomaa kannattaa Kuittisen mielestä epäillä, jos ihmisen persoonallisuudessa tapahtuu yllättävä muutos tai hänellä on epämääräisiä neurologisia oireita.

– Silloin potilas pitäisi ohjata aina tutkimuksiin, Kuittinen sanoo.

Mahdollista aivolymfoomaa tutkitaan pään magneettikuvauksessa.

Epileptisiä kohtauksia on noin 10 prosentilla potilaista.

– Ensimmäinen oire voi olla kouristus tai halvaus. Sillä perusteella potilas tulee helposti tutkituksi.

Jos oireet ovat persoonallisuuden muutoksia, niitä voidaan pitää psyykkisinä ja niitä on vaikeampi tunnistaa.

Suurin potilasjoukko ovat 60–75-vuotiaat. Nuorimmat potilaat ovat olleet vähän alle 40-vuotiaita.

Aivolymfoomapotilaita tulee Ouluun hoitoon muun muassa Kuopiosta, Jyväskylästä, Joensuusta ja pääkaupunkiseudulta. Syynä on, että Oys on ainoa keskus koko Euroopassa, joka antaa aivolymfoomaan BBBD-hoitoa.

Myös ulkomaiset potilaat ovat kyselleet hoitoa Oulusta, mutta toistaiseksi kyselijät ovat olleet sellaisia, joille hoito ei ole sopinut.

BBBD-hoito on lyhenne sanoista Blood-Brain Barrier Disruption. Hoidossa veri-aivoesteen muodostavat soluväliliitokset avataan, jotta lääkkeet saadaan aivoihin. Toimenpiteessä viedään katetri aivovaltimoon nivusvaltimon kautta. Sitä kautta potilaalle annetaan ylitiheää sokeriliuosta. Se supistaa verisuonen seinämän soluja, jolloin soluväliliitokset aukeavat. Tämän aukon kautta sytostaatit saadaan aivoihin.

Aivokasvainten hoito on vaikeaa juuri siksi, etteivät sytostaattilääkkeet läpäise aivoja suojaavaa tiivistä veri-aivoestettä. BBBD-hoidon ansiosta sytostaatit menevät kuitenkin perille.

BBBD-hoito on kehitetty Yhdysvalloissa. Oys on jatkokehittänyt hoitoa ja saanut siitä erinomaisia tuloksia. Hoito on ollut Oulussa käytössä 10 vuotta. Sitä on saanut reilut 50 potilasta.

Oysin mallissa sytostaattiyhdistelmä on erilainen kuin Amerikassa ja potilas saa 4–6 hoitoa kolmen viikon välein. Yhdysvalloissa hoitoja annetaan harvemmalla välillä yhteensä 12.

Aivolymfooma on herkkä uusiutumaan, mutta BBBD-hoidolla entistä harvempi tauti uusiutuu. 48 prosenttia BBBD-hoitoa saaneista pysyi taudittomana viisi vuotta. Ensilinjan potilaista yli 90 prosenttia pysyi taudittomana viisi vuotta.

Ensilinjan hoitoa saaneiden potilaiden joukko on toistaiseksi pieni, 23 potilasta. Heistä 21:llä hoitovaste on ollut täydellinen. Yksi potilas on kuollut hoidon haittoihin.

– Odotamme, että pitkäaikaisessa remissiossa luku olisi 80–90 prosenttia. Aivolymfooma voi uusia vielä yli seitsemän vuoden jälkeenkin. Siksi tarvitaan pitkää seuranta-aikaa, Kuittinen kertoo.

Tipan kautta annettavia sytostaatteja käytettäessä aivolymfooma uusiutuu suurimmalla osalla. Silmin nähtävä kasvain pienenee hoidon aikana hyvin, mutta mikroskooppista tautia jää veri-aivoesteen suojaan. Se jatkaa hoidon jälkeen kasvuaan jopa räjähdysmäisesti.

BBBD-hoitoa saavat ensilinjassa kaikki alle 75-vuotiaat potilaat, joiden ajatellaan kestävän hoitoa.

– Potilaan täytyy olla anestesia­kelpoinen ja hänellä pitää olla neurologiset edellytykset toipua sairaudesta. Perussairaudet, kuten vaikea sydänsairaus, voivat estää hoidon, Kuittinen kertoo.

Kun veri-aivoeste BBBD-hoidossa aukaistaan, aivoihin menevät kaikki muutkin lääkkeet kuin sytostaatit.

– Siksi on hyvin tarkkaa, mitä lääkkeitä potilaalla on käytössä. Lääkityksiä pitää ehkä tarkastaa ja tauottaa ennen hoitoa.

BBBD-hoidon kehittäminen on hyvä esimerkki moniammatillisen tiimin yhteistyöstä.

– Syöpätautien, anestesian ja radiologian klinikan työpanos on hyvin tärkeä. Meillä on iso moniammatillinen tiimi. Homma ei toimi, jos joku puuttuu.

 

Aivolymfooma

  • Primaarinen aivolymfooma on imusolmukesyövän harvinainen muoto. Se yleistyy etenkin 60–75-vuotiailla.
  • Oysin erityisvastuualueella vuosittainen ilmaantuvuus on ollut 0,44–0,87 sataatuhatta potilasta kohden.
  • Aivolymfooma leviää aivoihin, aivokalvoihin, selkäytimeen ja silmän sisäisiin rakenteisiin.
  • Noin viidesosalla potilaista tautia todetaan samanaikaisesti silmissä.

Teksti Emmi Oksanen

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
31.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021