Diabetekseen liittyvää luustomuutosta kutsutaan diabetoporoosiksi.
Diabetesta sairastavilla on kohonnut riski saada murtumia, vahvistavat uudet tutkimukset. Diabetes heikentää siis luuston terveyttä.
– Tyypin 2 diabeetikoilla on 1,7-kertainen lonkkamurtumariski ja 1,3-kertainen riski saada muita murtumia, kertoo senioritutkija ja ravitsemustieteen dosentti Heli Viljakainen Helsingin yliopistosta.
Ykköstyypin diabeetikoilla lonkkamurtumien riski on peräti kuusinkertainen muuhun väestöön verrattuna.
Diabetekseen liittyvää luustomuutosta kutsutaan diabetoporoosiksi.
Kakkostyypin diabeetikoilla on useita syitä luuston heikentymiseen: esimerkiksi liikkumattomuus ja keskivartalolihavuus, josta seuraa kehon krooninen matala-asteinen tulehdustila. Hypoglykemia ja huono hoitotasapaino taas altistavat kaatumisille.
– Tyypin 2 diabeetikoilla on tyypillisesti heikot lihakset erityisesti alaraajoissa, mikä johtunee liikunnan puutteesta. Taustalla voi olla myös aineenvaihduntaan liittyviä tekijöitä, Viljakainen kertoo.
Diabetes muuttaa luun mikroskooppista rakennetta. Tutkijat ovat havainneet, että diabeetikon kuoriluu voi olla hyvin syöpynyt ja siksi reikäinen, jolloin luun kestävyys heikkenee. Diabeetikon luuaineenvaihdunta voi olla myös hidastunut, eli luu ei uusiudu riittävän nopeasti. Normaalisti luusto uusiutuu 10 vuoden välein. Diabeetikoilla uusiutumisväli on arviolta 30–50 prosenttia pidempi.
Luustoa tutkitaan yleensä DXA-mittauksella. Mittaustulokset pitäisi kuitenkin aina suhteuttaa ihmisen kokoon. Lihavan ihmisen luuston tutkiminen on myös haastavampaa kuin normaalipainoisen. Ylimääräinen kudos heikentää mittaustarkkuutta esimerkiksi lannerangassa ja vaikeuttaa tuloksen tulkintaa. Siksi DXA-mittaus ei ole lihavalla täysin luotettava.
Diabeetikoiden luustoseulontaan ei ole erityisiä suosituksia, mutta esimerkiksi Luustoliitto kehottaa, että diabeetikon kannattaisi keskustella luuntiheysmittauksen tarpeesta lääkärinsä kanssa varsinkin pienienergisen murtuman jälkeen.
Joka tapauksessa diabetesta on tärkeää hoitaa hyvin ja ennaltaehkäistä mahdollisia murtumia, sillä diabeetikoiden murtumia on tavallista vaikeampi korjata.
– Ihminen ei välttämättä kuntoudu lonkkamurtuman jälkeen ollenkaan, Heli Viljakainen muistuttaa.
Tärkeää on huolehtia diabeteksen hyvästä hoitotasapainosta ja elää terveellisesti. Luuston kannalta hyvä ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia, riittävästi proteiinia, kalsiumia ja D-vitamiinia. Painonpudotuksesta ja päihteettömyydestä on hyötyä myös luuston kannalta.
