Somebody-menetelmään kuuluu muun muassa kehotietoisuusharjoituksia. Kuva: Pia Hietamies ja iStock

Fysioterapiasta ponnistava menetelmä yhdistää kehon ja mielen – ”Kelpaat sellaisena kuin olet”

SomeBody-menetelmä opettaa tunnistamaan, kuinka ajatukset vaikuttavat kehoomme.

1. Mistä SomeBody-menetelmässä on kyse, menetelmää kehittänyt Marjo Keckman?

Nimi tulee sanoista social, mental ja body. Kyseessä on Satakunnan ammattikorkeakoulussa vuonna 2012–2013 kehitetty, ennaltaehkäisevä ja kuntouttava ohjauk­sellinen työväline sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Menetelmä hyödyntää neurobiologiaa, neurofysiologian tutkimustietoa, kehotietoisuutta, tietoisuustaitoja, psykofyysistä fysioterapiaa ja vuorovaikutuksellista psykososiaalista ohjausta. Tarkoitus on lähestyä ihmistä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.

2. Mikä on menetelmän kantava ajatus?

Kehon ja mielen yhteys. Pyritään tunnistamaan, kuinka tunteet ja ajatukset vaikuttavat kehoomme, liikkeeseen tai liikkumattomuuteen. Mikä merkitys on ihmisen omalla roolilla tunteisiin tai sillä, kuinka ihminen kokee itsensä suhteessa muihin, yhteisöönsä ja yhteiskuntaan?

Meillä on hirveästi ajatuksia, jotka synnyttävät tunteita, joihin kehomme reagoi. Sen takia on tärkeää kiinnittää huomiota, minkälaisille ajatuksille antaa tilaa. Olemme myös alttiita sille, mitä muut meistä ajattelevat. Viestin pitäisi olla, että kelpaat sellaisena kuin olet.

Esimerkiksi taistele tai pakene -reaktiossa asento muuttuu heti puolustavaksi. Masentuneilla taas koko keho on hauras ja jännittynyt, jo jalkaterän kontaktipinta on tavallista heikompi. Jos kehonkuva on vääristynyt, vartalon keskilinjaa ei usein hahmota kunnolla, jolloin ristikkäisten liikkeiden tekeminen on vaikeaa.

3. Mitä tehdään käytännössä?

SomeBody on pääsääntöisesti ryhmätoimintaa. Ryhmissä on 4–8 osallistujaa ja puolentoista tunnin tapaamisia on noin kymmenen. Kullakin kerralla tehdään erilaisia kehollisia harjoituksia ja puretaan syntyneitä kokemuksia keskustelemalla hyväksyvässä ilmapiirissä.

Ydinteemat ovat kehonkuva, hengitys, minäkäsitys, tunteet, kosketus, rentoutuminen ja sosiaalinen vuorovaikutus. Niistä valikoidaan aina kullekin kohderyhmälle sopivat. Hengitys, tunteet ja rentoutuminen toistuvat aiheina lähes joka kerralla.

4. Mistä kaikki alkoi?

Pohdimme, miten psykofyysiseen fysioterapiaan voisi lisätä vuorovaikutuksellista tilanteiden käsittelyä.

Fysioterapeutit keskittyvät tavallisesti harjoitteisiin, eivätkä välttämättä uskalla, osaa tai ole tottuneet ottamaan puheeksi tunteita potilaan kanssa. Sosiaalialalla taas osataan puhua, mutta ei ehkä ymmärretä liikkeen merkitystä. Jos nuori ei halua välttämättä puhua heti, puhuminen voi olla liikkumisen jälkeen helpompaa.

Tästä lähdimme liikkeelle ja järjestimme opiskelijoillemme pilottikurssin.

5. Mitä voisit kertoa harjoituksista?

Reviiriharjoitus havainnoi esimerkiksi, kuinka erilaisia fyysisiä etäisyysrajoja meillä on. Tai miten vaikka vihan tunne vaikuttaa siihen, kuinka lähelle päästämme toisen ihmisen.

Lattialle asetettavalla hyppynarulla voidaan puolestaan arvioida oman kehon mittasuhteita, mikä paljastaa tietoisuutta omasta kehonkuvasta. Syömishäiriötä sairastavat asettavat hyppynarun yleensä 30–50 senttiä liian leveäksi.

Hengitystä havainnoidaan pareittain. Harjoituksessa toinen parista asettuu selinmakuulle ja hengittää omaan tahtiinsa. Toinen tarkkailee ja havainnoi hengitystä sekä pyrkii hengittämään toisen hengitysrytmillä. Pari voi myös piirtää paperille toisen hengitysrytmiä kuvaavaa aaltomaista liikettä. Harjoitusten jälkeen pohditaan, mitä havaintoja toisen hengityksestä teki ja miltä oman hengityksen sopeuttaminen toisen rytmiin tuntui.

6. Mihin menetelmästä voi hakea ennaltaehkäisevää tukea?

Ahdistusta ja lieviä paniikkihäiriöitä on pystytty hillitsemään. Lapsilla myös ylivilkkaus on rauhoittunut. Päihdepuolellakin on saatu hyviä kokemuksia.

Uutta on perhetyöskentely, jolla voimaannutetaan joko ennakoivasti tai kuntouttavasti koko perhettä. Vanhemmat saavat tukea kasvatustyöhön, ja perhe oppii muun muassa läsnäolotaitoja ja myötätuntoista kohtaamista.

Pelkästään koskettaminen jää usein, kun lapsi tulee teini-ikään, vaikka kosketuksen merkitys ei vähene.

7. Millaisen vastaanoton uusi työkalu on saanut?

Menetelmä on koettu hyväksi ja se on herättänyt kiinnostusta. Ehkä parhain palaute on tullut viidesluokkalaisilta, jotka kertoivat, etteivät tappele enää välitunneilla. He ovat oppineet hyväksymään paremmin erilaisuutta ja ymmärtäneet, ettei oma mielipide ole aina ainoa oikea. Mieleen on jäänyt yksittäistapauksista eräs yläkoululainen, joka on saanut apua lievään paniikkihäiriöön, nukuttua paremmin ja nostettua keskiarvoaan.

8. Keille SomeBody sopii työvälineeksi?

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat kokeilla uutta ja ovat kiinnostuneita kokonaisvaltaisemmasta lähestymistavasta. Työparina työskentely olisi parhain vaihtoehto, esimerkiksi fysioterapeutti ja terveydenhoitaja tai terveydenhoitaja ja kuraattori.

Näkisin, että terveydenhoitajat ovat niin avainasemassa terveyden edistämisessä, että etenkin heitä tarvittaisiin mukaan.

9. Miltä tulevaisuus näyttää?

Lähdemme viemään hanketta Satakunnasta kuntien hyvinvointityöhön ympäri Suomen. Olemme saaneet tähän sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahan.

Asiantuntijahaastateltava: TtM Marjo Keckman, joka on toinen SomeBody-menetelmän kehittäjistä. Hän on projektipäällikkö ja fysioterapian lehtori Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Teksti Minna Ruotsalainen

Mainos
Mainos