Hirveä hiki voi olla haitaksi asti

Liikahikoilu voi olla oire tai ominaisuus. Potilaiden hikikohtaukset pitää ottaa tosissaan.

Kuvateksti
Kainalohikoilu voi olla niin rajua, että se kastelee housunkaulukset. Kuva.iStock

Jos vuodepotilaan lakanat ovat usein hiestä märät, siitä kannattaa kertoa hoitavalle lääkärille. Liikahikoilu on tärkeä johtolanka diagnoosin tekemisessä, koska se saattaa olla oire vakavasta sairaudesta.

Vanhuksilla häiritsevä hikoilu voi viitata esimerkiksi matalaan verenpaineeseen, infektioon, diabetekseen, uniapneaan tai syöpään. Nuoremmalla se voi kertoa esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta.

Kun hikoilu on oire jostakin hoitoa vaativasta sairaudesta, puhutaan sekundaarisesta hikoilusta. Se on voimakasta joka paikan hikoilua ja voi alkaa yhtäkkiä. Esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivällä hiki voi virrata kuin maratonia juostessa.

Niin sanottua idiopaattista hikoilua esiintyy vain paikallisesti, yleisimmin kämmenissä, kainaloissa tai jaloissa. Yleensä vaiva alkaa jo murrosiässä.

Paikallinen hikoilu on usein periytyvä haitta, joka ei sinällään ole vaarallinen. Oire on kuitenkin syytä hoitaa, jos se häiritsee potilaan elämää.

–·Joskus voi olla salapoliisin työtä selvittää, kumpaa laatua hikoilu on ja mistä se johtuu. Potilasta täytyy kuunnella tarkasti. Pitää ottaa huomioon potilaan yleistila ja mahdolliset muut oireet, toteaa Taysin sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Saara Metso.

Jos esimerkiksi kotisairaanhoidossa työskentelevä hoitaja on todistamassa hikoilukohtausta, kannattaa mitata heti verensokeri ja -paine. Löydökset auttavat syyn jäljille. Sekundaarisia syitä voi sulkea pois myös muutamalla verikokeella, kuten perusverenkuvalla, sekä tutkimalla kilpirauhas- ja tulehdusarvot.

Hikoilu on elimistön keino huoltaa lämpötaloutta eli saada elimistöstä liika lämpö pois. Joskus lämmönsäätelyjärjestelmän voivat sekoittaa erilaiset hormonit, kuten kortisolin, kasvuhormonin tai adrenaliinin liikaeritys.

Yleinen normaali hikoilupiikki on naisilla vaihdevuosien aikaan, kun estrogeeni vähenee elimistössä ja muuttaa autonomisen hermoston säätelyä.

–·Pahimmillaan on todella rajoittavaa, jos tukka kastuu yhtäkkiä esimerkiksi asioilla käydessä. Hormonikorvaushoito auttaa hyvin myös liikahikoiluun, Metso kertoo.

Sekundaarinen liikahikoilu katoaa yleensä, kun sen taustalla oleva sairaus saadaan hoidettua.

Fyysinen rasitus, kuumuus, mausteiset ruoat, alkoholi, tunnereaktio...Monet normaalielämään liittyvät ilmiöt saavat hien pintaan.

Paikallinen liikahikoilu ei yleensä liity virittyneeseen tunnetilaan, vaikka usein näin mielletään. Hiki voi virrata, vaikka istuisi tyynenä sohvalla. Kainalohikoilu voi olla niin rajua, että se kastelee housunkaulukset. Kädet saattavat hiota niin paljon, että kynä ei pysy kädessä tai kädet luistavat autonratissa.

Paikallisen liikahikoilun takia hoitoon hakeutuvat ovat yleensä nuoria aikuisia, jotka ovat kärsineet vaivastaan jo useamman vuoden.

Tavallisinta on kainaloiden hikoilu. Ensimmäinen hoitokeino on kokeilla apteekista saatavia alumiinisuoloja sisältäviä tuotteita. Niiden vaikutuksesta hikirauhasiin tulee geelimäinen tulppa ja hikoilu estyy.

–·Vastaanotolle tulevat potilaat ovat usein testanneet tuotteet eivätkä ole saaneet niistä apua. Kun liikahikoilusta kärsivä hakeutuu lääkärille asti, vaivasta on yleensä todellista haittaa, kertoo iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri Leea Ylitalo Taysista.

Ensin potilaan kanssa keskustellaan ja varmistetaan verikokeilla, että kyse ei ole sairaudesta. Kun lääkäri toteaa, ettei hikoiluun löydy tunnettua syytä, aloitetaan hoito.

Kainaloiden liikahikoiluun käytetään botuliinipistoksia, joiden avulla katkaistaan hermotuskäsky hikirauhaseen. Pistoksien vaikutus säilyy puolisen vuotta, jonka jälkeen hoito uusitaan. Hoidosta ei yleensä tule sivuoireita, mutta joskus voi tulla pieni mustelma pistospaikkaan.

Käsien ja jalkojen liikahikoiluun käytetään ensisijaisesti iontoforeesilaitetta, jossa on vettä. Veden ionit johtavat matalan sähkövirran hikitiehyeisiin, mikä tukkii hikirauhasten suuaukot. Osa potilaista kokee pientä polttavaa tunnetta hoidon aikana.

Ensimmäisten viikkojen aikana potilas saa kolmesta viiteen puolen tunnin käsittelyä. Myöhemmin potilas käy hoidoissa noin 11 vuorokauden välein. Hoidon vaikutus kestää noin kuukauden hoidon päätyttyä. Jotkut potilaat ostavat laitteen kotiinsa.

Myös käsiin voidaan antaa botuliinihoitoa, mutta iontoforeesi on ensisijainen hoito.

Liikahikoilun hoitoon on myös joitain lääkkeitä, mutta niiden teho ei ole kovin hyvä. Todella harvoissa tapauksissa tehdään leikkaushoito, jossa hikirauhasia poistetaan.

Nuoren huoli liikahikoilusta pitää ottaa tosissaan kouluterveydenhuollossa tai muuten nuoria kohdatessa. Hikoilua pidetään usein niin hävettävänä asiana, ettei siitä kerrota edes läheisimmille ihmisille. Harva ottaa liikahikoilua puheeksi turhamaisuuttaan.

– Nuorta voi neuvoa käyttämään apteekin liikahikoiluun tarkoitettuja tuotteita ja kertoa, että hoitokeinoja on olemassa. Joskus terveydenhoitajan on tarpeen lähettää potilas yleislääkärille, Leea Ylitalo sanoo.

Lähteenä myös Sari Pitkäsen ja Matti Kartaman kirjoittama Lääkärilehden artikkeli Paikallisen liikahikoilun hoito.

Teksti: Maija Joutjärvi. Tehy-lehdessä 3/2016.

Kahdenlaisia hikirauhasia

  • Ekkriiniset hikirauhaset erittävät hikeä. Niiden erite on pääasiassa natriumkloridin, veden ja urean muodostamaa laimeaa, hajutonta nestettä.
  • Ekkriinisiä hikirauhasia hermottaa sympaattinen hermosto. Niitä on eniten kasvoissa, kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa.
  • Apokriiniset hikirauhaset eivät osallistu lämmönsäätelyjärjestelmään, vaan ne tuottavat ihmisen ominaishajua sisältävää eritettä.
  • Hien haju aiheuttaa ihon bakteeri- ja hiivakasvun aineenvaihdunta. 

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
4.10.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
19.3.2021