Keski-ikäisetkö kriisissä? Eivät suinkaan, osoittaa pitkittäistutkimus, jossa on seurattu 1950-luvun lopulla syntyneiden elämäntaivalta.
1. Mitä tarkoittaa mielen hyvinvointi, tutkimusjohtaja Katja Kokko?
Mielen hyvinvoinnissa on kolme ulottuvuutta: emotionaalinen, psykologinen ja sosiaalinen.
Emotionaaliseen hyvinvointiin sisältyy yleinen tyytyväisyys elämään, onnellisuus sekä positiiviset tunteet. Psykologinen hyvinvointi koostuu elämän kokemisesta tarkoitukselliseksi, henkisen kasvun tavoittelusta ja itsensä toteuttamisesta.
Nämä kaksi – emotionaalinen ja psykologinen ulottuvuus – kuvaavat, mitä tapahtuu ihmisen pään sisällä. Kolmas, sosiaalinen osatekijä mittaa ihmisen tunnetta, kuinka hyvin hän pystyy ratkaisemaan ympäristön aiheuttamia pulmia ja kokee itsensä hyväksytyksi.
2. Millaisia väärinkäsityksiä on mielen hyvinvoinnista?
Tutkimuksissa psyykkistä hyvinvointia arvioidaan usein pahoinvoinnin kautta. On esimerkiksi kysytty, onko ihminen masentunut. Jos hän ei ole masentunut, on päätelty, että hän voi suhteellisen hyvin. Sehän ei kuitenkaan kerro mitään muuta kuin ettei ihmisellä ole masennusta.
Me halusimme selvittää hyvinvoinnin positiivisia ulottuvuuksia.
Vallalla on ollut kiihkeä onnellisuuden tavoittelu, hyvinvoinnin maksimointi. Kukaan ei voi kuitenkaan olla jatkuvasti onnellinen. Onnellisuutta voi tietysti tavoitella, mutta erilaisten elämäntapahtumien vuoksi onnellisuus ei voi olla aina huipussaan.
Myös keinoista, joilla hyvinvointia voi lisätä tai pitää yllä, puhutaan jo hyvinvointina. Liikunta tai kuorolaulanta eivät sinänsä ole mielen hyvinvointia, vaan keinoja toteuttaa itseään tai lisätä onnellisuuden tunnetta. Samoin terveys on paremminkin mielen hyvinvointia selittävä tekijä kuin mielen hyvinvointia sinällään.
3. Miten mielen hyvinvointi toteutuu keski-iässä?
Tarkastelimme Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksessa samoja tutkittavia 36, 42 ja 50 vuoden iässä.
Löysimme neljä hyvinvoinnin ryhmää. 29 prosentilla mielen hyvinvoinnin osatekijät olivat hyvin korkealla, 47 prosentilla suhteellisen korkealla ja 22 prosentilla keskimääräisellä tasolla kaikissa tutkituissa ikävaiheissa. Vain noin 3 prosentilla hyvinvointi oli matalalla tasolla läpi keski-iän.
Sukupuoli ei vaikuttanut siihen, mihin hyvinvointiryhmään ihminen kuului.
4. Yllättivätkö tulokset?
Kyllä, näin voi sanoa. Keski-ikää on pidetty kuormittuneisuuden aikana. Keski-ikäisistä puhutaan voileipäsukupolvena, joka ponnistelee kiireisessä työelämässä ja huolehtii samalla lapsistaan sekä kantaa vastuuta ikääntyneistä vanhemmistaan.
Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että ihmiset voivat keskimäärin todella hyvin. Näyttää siltä, että keski-ikäisten hyvinvointi jopa paranee iän myötä.
Merkittävää oli myös huomata, että mielen hyvinvointi kulkee käsi kädessä sosiaalisen toimintakyvyn kanssa. Se kytkeytyy tyydyttävimpiin ihmissuhteisiin ja tyydyttävämpään työuraan sekä vähempiin sairauksiin.
5. Mitä on tapahtunut niille kolmelle prosentille, jotka voivat huonosti? Miten heitä voitaisiin tukea?
On surullista saada tuloksia, joissa ihminen ei näe elämällään tarkoitusta. Työterveys ja muu terveydenhuolto ovat avainasemassa, jotta keski-iässä pahoinvoivat ihmiset saadaan tavoitettua ja heitä voidaan auttaa.
Pitkittäistutkimukset osoittavat, että lapsuudesta alkaen on ryhmä ihmisiä, joilla on kasvanut todennäköisyys syrjäytyä. Esimerkiksi työuralta syrjäytymiselle altistavia riskitekijöitä on havaittavissa jo 8-vuotiaasta lähtien. Niitä ovat lapsen aggressiivinen käytös etenkin pojilla, sopeutumisongelmat koulussa, ammatinvalintavaikeudet sekä alkoholin liikakäyttö.
Syrjäytymisvaarassa olevat pitäisi tunnistaa mahdollisimman varhain. Heitä tulisi auttaa löytämään elämänhallinnan keinoja sekä tukea koulutuspolulle ja työuralle. Hyvinvointi selittää sitä, miten hyvin menestyy työuralla, mutta yhtä hyvin työuralla onnistuminen ylläpitää hyvinvointia.
6. Miksi toiset voivat erityisen hyvin?
Eri tutkimuksissa on huomattu, että jokaisella on hänelle tyypillinen hyvinvoinnin perustaso. Työttömyys, sairastuminen tai avioero laskevat hyvinvointia radikaalisti lähes jokaisella, mutta vuoden parin päästä hyvinvointi alkaa kohota omalle normaalitasolle.
Hyvinvoinnin perustaso näyttää liittyvän yksilöllisiin eroihin ihmisten persoonallisuudessa, mutta elämän olosuhteet myötävaikuttavat siihen.
7. Miten mielen hyvinvointia pidetään yllä?
Ihmisiä hämmentää, kun joka puolelta tulee viestiä, että onnellisuutta pitäisi tavoitella kaikin keinoin. Paremminkin kannattaisi hyväksyä, että aina ei voi olla onnellinen. Elämään kuuluu vastoinkäymisiä. Tärkeintä on, että vaikeuksista pystyy selviytymään. Jotta voisi kasvaa ja kehittyä, on ponnisteltava ja kestettävä ikäviäkin kokemuksia. Lopputuloksena voi sitten kokea tyytyväisyyttä.
Jokainen vanhempi toivoo, että omista lapsista tulisi onnellisia. Paras tapa tukea lapsiaan on antaa heille voimavaroja, jotta he osaisivat selviytyä elämän koettelemuksista. Selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä. Niitä voivat olla esimerkiksi keskustelut läheisten tai ammattilaisten kanssa, liikunta, muu mieluisa harrastus tai osallistuminen vapaaehtoistyöhön.
Tutkimusjohtaja, psykologian dosentti Katja Kokko toimii Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Keski-ikäisten mielen hyvinvoinnin kehityspolkujen tutkimus perustuu Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen. Siinä on seurattu samoja henkilöitä 8-vuotiaasta 50-vuotiaaksi asti. Tutkimuksessa oli alun perin 369 henkilöä.
