Kihti on aineenvaihdunnan sairaus, joka ilmenee tavallisimmin niveltulehduksena. Kuva: iStock

Kihti voi iskeä muuallekin kuin ukkovarpaaseen

Yhä useampi sairastuu kihtiin. Taustalla ovat elämäntapojen muutokset ja eliniän kohoaminen.

Kihti on tunnettu jo Rooman keisarikunnan ajoista lähtien, yhtä kauan kuin ihminen on sortunut juopotteluun ja mässäilyyn. Toinen epidemia-aalto koettiin brittiläisen imperiumin loiston aikaan 1600–1700-luvuilla. Nyt menossa oleva kolmas epidemia-aalto alkoi länsimaissa 1900-luvun lopussa.

Kihtiin sairastuneiden määrä on länsimaissa kaksinkertaistunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Yli 65-vuotiaista suomalaismiehistä kihti on noin seitsemällä prosentilla, yli 85-vuotiaista naisista kolmella prosentilla.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kihdin yleistymisen syinä ovat sekä elämäntapojen muutokset, alkoholinkäytön yleistyminen että eliniän kohoaminen. Myös taudinkuva on muuttunut: potilaat ovat vanhempia, heillä on entistä enemmän liitännäissairauksia ja yhä useammin akuutti tauti esiintyy monissa nivelissä.

– Kihti on helposti hoidettava tauti. Usein hoito tökkää kuitenkin siihen, että elintapoja ei saada muutettua eikä kihtilääkkeitä syödä säännöllisesti, huomauttaa reumatologian erikoislääkäri Heikki Julkunen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta.

Kihti on aineenvaihdunnan sairaus, joka ilmenee tavallisimmin niveltulehduksena. Tulehduksen taustalla on uraatin eli virtsahapon kiteytyminen niveliin. Yleensä virtsahappo eritetään virtsan mukana pois, mutta kihdissä uraattiaineenvaihdunta ja virtsahapon eritys ovat häiriintyneet. Virtsahapon kertymiseen johtaa joko lisääntynyt virtsahapon tuotanto tai sen vähentynyt eritys.

Virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Puriineja saamme ruoasta ja niitä syntyy myös solujen normaalissa tuhoutumisessa.

Runsaasti puriineja sisältävä ruokavalio ja alkoholi nostavat riskiä sairastua kihtiin. Kaikki alkoholijuomat estävät virtsahapon eritystä, ja oluessa on lisäksi paljon puriineja. Myös metabolinen oireyhtymä altistaa kihdin synnylle. Nesteenpoistolääkkeiden ja pienten asetyylisalisyylihappoannosten käytön sivuvaikutuksina puhkeaa usein kihti.

Kihtiä sairastavat voidaankin jakaa karkeasti kahteen ryhmään: keski-ikäisiin tai keski-iän ylittäneisiin miehiin, joilla on ylipainoa, korkeita verensokeri- ja rasva-arvoja ja korkeaa verenpainetta, sekä iäkkäisiin – usein naisiin – jotka sairastavat munuaisten vajaatoimintaa tai verenpainetautia ja joutuvat syömään nesteenpoistolääkkeitä.

– Kihtiä voi toki esiintyä myös ilman muita sairauksia. Esimerkiksi kolmekymppisellä miehellä voi kihdin taustalla olla perinnöllinen entsyymipuutos. Alle viisikymppisillä naisilla kihti on hyvin harvinainen.

Ensimmäisenä oireena on yleensä äkillinen isonvarpaan tyvinivelen tulehdus. Usein kihtikohtaus tulee yöllä runsaasti puriineja sisältäneen aterian tai runsaan alkoholinkäytön jälkeen.

– Kihdin tyypillinen niveltulehdus, jossa ukkovarpaan tyvi on tulehtunut, tunnistetaan terveydenhuollossa hyvin. Sen tunnistavat potilaatkin. Noin puolessa tapauksista kihtikohtaus tulee kuitenkin johonkin muuhun kuin varpaan niveleen.

Akuutti kihtikohtaus syntyy, kun huonosti liukenevat virtsahapon uraatit kiteytyvät nivelen sisällä ja aiheuttavat voimakkaan tulehduksen. Niveltulehdusta edeltää vuosia kestänyt hyperurikemia eli kohonnut virtsahappopitoisuus.

Epäselvissä tapauksissa diagnoosi voidaan varmistaa ottamalla neulalla nivelnesteestä näyte ja tutkimalla, näkyykö näytteessä uraattikiteitä.

– Kihtipotilaan seerumin virtsahappo on yleensä koholla, mutta tämä on mahdollista ilman kihtiäkin. Myöskään matalat lukemat eivät varmasti sulje pois kihtiä.

Akuutti kihtikohtaus hoidetaan levolla, kylmällä ja tulehduskipulääkkeillä. Nopean avun saa, jos lääkäri pistää kortikosteroidia tulehtuneeseen niveleen.

Tehokkaalla hoidolla kihti on nitistetty parhaimmillaan muutamassa päivässä. Toisaalta, tulehdus voi myös pitkittyä ja aiheuttaa viikkojen sairausloman ja jopa sairaalahoidon.

Ensimmäinen kihtikohtaus voi jäädä viimeiseksi, jos potilas muuttaa ruokavaliotaan ja elintapojaan. Kihti voidaan torjua jo ennen kohtausta, jos kohonnutta virtsahappopitoisuutta aletaan hoitaa elintapamuutoksilla. Paljon puriineja sisältäviä ruokia pitäisi välttää, painoa pudottaa, liikuntaa lisätä ja alkoholinkäyttöä vähentää.

Ylipaino lisää virtsahapon tuotantoa ja altistaa kihdille. Tutkimusten mukaan pelkkä painonpudotus vähäkalorisella ruokavaliolla pienentää seerumin virtsahappopitoisuutta yhtä paljon kuin perinteinen puriinirajoitus.

– Elintapojen muuttaminen ei ole kuitenkaan helppoa. Jos on vuosia ollut ylipainoinen ja on muitakin sairauksia kuten korkeaa verenpainetta tai kakkostyypin diabetesta, muutos ei ole niin yksinkertainen.

Vaikka ruokavalion ja elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, jopa puolet kihtiin sairastuneista voi selvitä tautinsa kanssa ilman pitkäaikaista lääkitystä.

Jos kihti ei pysy kurissa ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla, aloitetaan lääkitys. Kroonistuneeseen kihtiin kuuluu kova ja kyhmyinen nivelturvotus, jota voi esiintyä ukkovarpaan lisäksi esimerkiksi nilkoissa, polvissa ja sormissa. Turvotuksen lisäksi voi olla ohimeneviä akuutteja kihtikohtauksia. Krooniseen kihtiin voi kuulua myös ihonalaisia uraattikertymiä ja virtsatiekiviä.

Kihdin hoidossa käytetään ensisijaisesti allopurinolia ja vaihtoehtoisesti febuksostaattia. Lääkehoidon tarkoitus on vähentää seerumin uraattipitoisuutta alle 360 mikromoolin litrassa, jolloin elimistön uraattikertymä kuukausien ja vuosien kuluessa vähenee eikä kihtikohtauksia pitäisi enää tulla. Nivelten turvotus rauhoittuu, mutta niveliin voi jäädä pysyviä muutoksia.

– Kroonisessa kihdissä hoito on elinikäinen. Aivan liian usein kihtipotilaat kuitenkin lopettavat lääkityksen tai käyttävät sitä epäsäännöllisesti. Kihtipotilaalla on yleensä paljon muitakin lääkkeitä ja jostain halutaan karsia. Koska kihti ei ole vaarallinen tauti – kiusallinen kyllä – niin kihtilääkityksestä lipsutaan herkästi.

Teksti Tiina Suomalainen

Kihtipotilaan ruokavalio – vältä näitä!

Erittäin runsaasti puriineja sisältäviä ruoka-aineita, joita pitää välttää kokonaan

  • Pienet kalat ja simpukat
  • Sisäelimet

Runsaasti puriineja sisältäviä ja vain vähän nautittavia

  • Kala
  • Liha
  • Herneet, soija, sienet, makaroni

Muita haitallisia aineita

  • Alkoholijuomat, erityisesti olut
  • Asetyylisalisyylihappoa sisältävät kuume- ym. lääkkeet
  • Nesteenpoistolääkkeet

Vähän puriineja sisältäviä ruoka-aineita, joita VOI SYÖDÄ vapaasti

  • Viljatuotteet
  • Maitotuotteet
  • Munat, rasvat, sokeri
  • Hedelmät, lähes kaikki
  • Kasvikset, perunat
  • Kahvi, tee, kaakao, mausteet

Mainos
Mainos