Psykologi Juha Kauppila kertoo, mitä hoitoväsymys on ja miten sen voi selättää.
Hoitoväsymys kertoo liiallisesta kuormituksesta. Se uhkaa ihmistä erityisesti silloin, kun merkittävä osa hoidosta on omissa käsissä.
Sairauden kanssa eläminen ja sen hoitaminen vievät voimavaroja. Jokaiselle krooniseen sairauteen sairastuneelle tulee päiviä, jolloin jaksamista koetellaan. Lyhyet epätoivon hetket ovat inhimillisiä, ja ne menevät ohi. Ne ovat tapa suhtautua sairauden aiheuttamaan elämänmuutokseen.
Omahoito voi alkaa kuormittaa ihmistä liikaa silloin, kun hoitoon käytetty aika ja panostukset tuntuvat kohtuuttomilta. Vaikka ihminen tekisi kaikkensa, terveys ei välttämättä kohene. Ennen pitkää ihminen saattaa turhautua ja väsyä.
Jos hoito ei tuota tulosta, ihminen saattaa kokea epäonnistuneensa ja alkaa syyttää itseään. Hän saattaa miettiä, mitä hän on tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Sairastanut on saattanut silti hoitaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla, sillä oma arvio hoidon laadusta ei pidä aina paikkaansa.
Jos vointi ei hoidosta huolimatta kohene ja liitännäissairaudet uhkaavat, ihmisessä voi herätä pelko. Syyllisyyden, pelon ja riittämättömyyden tunteet saattavat aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta ja masennusta.
Omat, ylisuuret vaatimukset ja liika yrittäminen laittavat sairastuneen pinnistelemään yli voimiensa. Tunnollinen, vastuuntuntoinen ja täydellisyyteen taipuvainen ihminen hilaa herkästi rimaa ylöspäin. Hänelle riittävän hyvä merkitsee jatkuvaa täydellisyyttä, vaikka riittävän hyvä voi tarkoittaa sairauden eri vaiheissa eri asioita.
Kroonisen sairauden omahoito on elämän mittainen maraton. Jos ihminen lataa kaiken energiansa sairauden hoitoon, jossain vaiheessa se loppuu kesken. Kun energiaa ei riitä perheelle, ystäville ja harrastuksille, elämä kapeutuu.
Omat käsitykset hyvästä hoidosta ohjaavat omahoitoa, ja mieli voi antaa ihmiselle hyvinkin kuormittavia ohjeita. Jos niihin suhtautuu ehdottomana totuutena, ihminen väsyy.
Hyvä hoitaja ei lähde mukaan hoidettavansa mielen juoneen, vaan hänen tehtävänsä on paljastaa juoni. Hän ohjaa hoidettavaa suhtautumaan mielensä ehdotuksiin kriittisesti ja kehottaa miettimään, auttavatko ajatukset eteenpäin.
Jos mieli käskee koko ajan yrittämään sataprosenttisesti, kannattaa miettiä, mitä vaikutuksia kymmenen prosentin laskulla oikeasti olisi. Hoidon tulokset tuskin kärsisivät, mutta ihminen jaksaisi entistä paremmin. Jotta voimia olisi tarpeeksi koko elämän mittaiselle matkalle, kannattaa miettiä yksi asia, johon keskittyy juuri nyt. Se riittää.
Väsyneellä ajatukset alkavat helposti kiertää samaa negatiivista kehää. Se tuottaa ylimääräistä stressiä, huolta, kuormitusta ja kärsimystä.
Kielteisyyden kehästä irrottautuminen edellyttää psykologista joustavuutta: omien ikävienkin tunteiden hyväksymistä ja niistä eriytymistä, kykyä olla läsnä nykyhetkessä ja sitoutumista omien arvojen mukaisiin tekoihin.
Kielteisten ajatusten ja tunteiden torjunta johtaa yritykseen kontrolloida niitä. Se puolestaan saa aikaan sen, että ihminen yrittää olla ajattelematta sairauttaan. Taudin sulkeminen kokonaan pois ajatuksista voi huonontaa omahoitoa. Tunteiden kyky häiritä ja pelottaa vähenee, kun sallii ne sellaisenaan.
Omien arvojen selkeyttäminen lisää motivaatiota pitää itsestä hyvää huolta. Se auttaa ihmistä oivaltamaan, mitä hänelle tärkeää asiaa omahoito palvelee.
Arvot kertovat, millaisia asioita itse kukin arvostaa ja miten käyttäydymme itseä ja toisia kohtaan. Ne vastaavat esimerkiksi sellaisiin kysymyksiin kuin millainen vanhempi, isovanhempi tai puoliso haluan olla tai kuinka haluan kohdella kehoani.
Arvot ja sitä kautta toimintatavat muuttuvat ajan myötä. Siksi ihmisen ei kannata olla liian tiukasti kiinni menneessä: se mikä on toiminut ennen, ei välttämättä toimi nyt.
Terveys on arvo, joka kilpailee ajasta ja resursseista muiden arvojen kanssa. Joissain tilanteissa arvot on laitettava tärkeysjärjestykseen. Elämän loppuvaiheessa jäljellä oleva aika muuttuu entistä arvokkaammaksi.
Omahoito ymmärretään joskus väärin yksinhoidoksi. Pärjäävälle ihmiselle hoitajaan turvautuminen ja oman väsymisen tunnustaminen voi olla vaikeaa. Hän voi kokea hoitajan kannustavat kommentit kritiikkinä omahoitoaan kohtaan: porkkanaksi tarkoitettu ohje voi muuttua potilaan mielessä kepiksi.
Kannatteleva tuki lisää potilaan tyytyväisyyttä ja motivaatiota omahoitoon. Liika empaattisuus ja potilaan murheisiin mukaan meneminen pahentavat hoitoväsymystä.
Kannattaa kysyä potilaalta suoraan, mitä asioita hän haluaa tällä kertaa työstää. Millaista tukea hän juuri nyt tarvitsee? Selkeä, liikkumavaraa sisältävä suunnitelma omahoitoon ja mahdollisuus yhteydenottoon kannattelevat seurantakäyntiin saakka.
Elämä on epäreilua. Osa ihmisistä saa taakakseen parantumattoman sairauden. Sairauden aiheuttama stressi kasvaa entisestään, ellei ihminen sopeudu sairauteensa. Se johtaa liialliseen murehtimiseen sekä ylisuorittamiseen ja yrittämiseen, jopa luovuttamiseen.
Sopeutuminen tarkoittaa rohkeutta kohdata sairauden aiheuttamat kokemukset ja tuntemukset. Se on rohkeutta tunnustaa, ettei sairautta voida parantaa.
Sairauteen sopeutuminen liitetään yleensä vain alkuvaiheisiin – siihen, kun ihminen saa diagnoosin. Sairastunut joutuu kuitenkin aina uuden eteen, kun sairaudessa muuttuu jokin asia.
Jutun asiantuntija psykologi, psykoterapeutti Juha Kauppila on erikoistunut lyhytterapeuttisiin hoitomenetelmiin kuten hyväksymis- ja omistautumisterapiaan.
