Ruokariippuvuus on jatkuvaa napostelua tai ahmintaa. Osalla se kohdistuu erityisesti rasvaa ja sokeria sisältäviin syötäviin.

Naposteletko jatkuvasti? Syynä saattaa olla ruokariippuvuus

Sairaanhoitaja Suvi Björkqvist tietää, miten laihdutetaan. Hän tietää myös, miksi laihdutetut kilot tulevat takaisin. Siksi hän ei enää laihduta.

Suvi Björkqvist ei enää napostele, sillä se toisi mukanaan vain ylipainoa, syyllisyyttä ja itseinhoa. Kurjat tunteet ovat tuttuja ruokariippuvaiselle, jollainen Suvi on ollut puolet elämästään.

– Jokainen ihminen on ruoasta riippuvainen, mutta ruokariippuvuudessa on kyse haitallisesta, negatiivisesta riippuvuudesta. Se on pakonomaista ja hallitsematonta syömistä, jatkuvaa napostelua, jota ihminen toistaa haitallisista seuraamuksista huolimatta.

Suvi, 40, on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Viime syksystä lähtien hän on työskennellyt projektikouluttajana Ruoka ja riippuvuus -projektissa. Omassa elämässään hän noudattaa nykyään säännöllistä ruokarytmiä – pääateriat kahdesti päivässä, aamu- ja iltapala sekä päiväkahvi – mutta näiden välissä hän ei napostele.

Syöminen aiheuttaa ruokariippuvaiselle fyysisiä ja psyykkisiä terveyshaittoja. Monesti paino nousee, elämä kapeutuu ja kielteiset ajatukset valtaavat mielen. Itsesyytökset, häpeä, masennus ja ahdistus heräävät. Tapa syödä aiheuttaa myös eristyneisyyttä: ihminen voi jäädä kotiin, koska syö mieluummin yksin ja rauhassa kuin lähtee mihinkään. Myös syömiseen liittyvä häpeä voi eristää muista ihmisistä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Syömistilanteessa haitat unohtuvat, sillä juuri sillä hetkellä ruoka lohduttaa ja tuo mielihyvää. Ruoka täyttää henkistä tyhjiötä ja turruttaa ikäviä tunteita.

”Jos joku on lihava, niin Suvi.” Ylä­asteikäiseen tyttöön koulun pihalla kuullut sanat kolahtivat. Siihen saakka Suvi oli pitänyt itseään normaalipainoisena, ja sellainen hän olikin, mutta vähitellen mieli alkoi syöttää hänelle toisenlaista totuutta.

Nuori nainen alkoi laihduttaa jumppaamalla ja rajoittamalla syömisen tuhanteen kilokaloriin päivässä. 17-vuotiaan laihdutuskuurista alkoi hallitsemattoman syömisen ja laihdutuskuurien vuorottelu, joka laski ja nosti painoa vuorotellen.

– Söin koulussa ja myöhemmin opiskelijaruokalassa ja työpaikalla kuten muutkin. Kotona muiden katseilta piilossa napostelin hallitsemattomasti.

En syönyt nälkääni. Söin, koska minun teki mieli.

Ruokariippuvaisella syöminen kytkeytyy usein tiettyihin tapoihin ja tilanteisiin, kuten television katseluun tai netissä surffailuun. Suvilla se yhdistyi normaaliin kotielämään. Kun hän sekoitteli toisella kädellä ruoaksi valmistuvaa soppaa, toisella hän veisteli juustoköntistä siivuja suuhunsa. Illalla television ääressä hän naposteli hapankorppuja tai leipäpaloja.

– Syömiseni oli kaikkea muuta kuin tietoista. En syönyt nälkääni. Söin, koska minun teki mieli. Mietin vain, että mitähän vielä laittaisin suuhuni.

Kun Suvi naposteli, rasvaprosenteilla tai sokerimäärillä ei ollut väliä. Hän söi, koska syötävät maistuivat hyviltä ja niiden syömisestä tuli hyvä olo – hetkeksi. Jälkikäteen tuli syyllisyys ja itseinho.

– Ymmärsin itsekin, että jatkuva napostelu oli merkki siitä, ettei suhteeni ruokaan ollut normaali. Syöminen kuitenkin auttoi väsymykseen tai stressiin. Se helpotti liian arkista oloa ja päivää.

Suvi haki ohjeita laihduttamiseen ja syömisongelmaansa muun muassa Painonvartijoilta. Kilot katosivat, mutta perussyy niiden takana ei. Kilot tulivat takaisin, samoin morkkis ja mielipaha.

Kolme vuotta sitten Suvi tajusi, että hän oli taistellut painonsa kanssa viimeiset 20 vuotta. Kehoa ja mieltä kuluttavalle jojoilulle piti tulla loppu, ja Suvi päätti remontoida elämäntapansa.

Hetki tehdä muutoksia tuntui hyvältä, sillä hän oli saanut raskaat, työn ohella suoritettavat lisäopintonsa päätökseen ja perustanut perheen. Nyt olisi oman hyvinvoinnin vuoro.

– Projekti alkoi laihdutusprojektina, josta tein julkisen bloggaamalla. Jonkin ajan päästä laihduttaminen sai jäädä. Tutustuin Ruoka ja riippuvuus -projektin nettisivuihin ja havahduin: sivustolla puhuttiin minusta. Olen ruokariippuvainen, ja laihduttaminen ei ruokariippuvuutta paranna, päinvastoin.

Laihduttaminen vaikeuttaa syömisenhallintaa, ja ankarana se laukaisee napostelun. Vuorottelu laihduttamisen ja hallitsemattoman syömisen välillä ylläpitää ongelmallista suhdetta syömiseen. Elämä kapeutuu ja alkaa pyöriä syömisen ja laihduttamisen ympärillä. Painonvartijoiden sijaan Suvi lähti hakemaan apua vertaistukiryhmästä.

– En ahmi kerralla valtavia määriä, kuten ahmintahäiriössä. Enkä oksenna, kuten bulimiaa sairastava. Minulla on ruokaan ja syömiseen kohdistuva riippuvuus.

Riippuvuutta hallitakseen Suvin piti opetella uudet tavat. Hän alkoi syödä säännöllisesti, kolmen neljän tunnin välein, ja joka kerta vatsansa täyteen. Liian niukka syöminen ylläpitää napostelua ja lisää mielitekoja.

– Niin sanottu rento syöminen ei toimi arjessani. Tarvitsen selkeän suunnitelman syömiselleni. Ateriavälit eivät saa venyä liian pitkiksi. Nälkäisenä vaara repsahtaa kasvaa.

Osalla jotkin ruoka-aineet laukaisevat ahmimisen. Tällaisia ovat tyypillisesti sokeria ja rasvaa sisältävät herkut, kuten suklaa ja jäätelö.

Suvi päätti, että arkena suuhun ei sujahda mitään muualla kuin ruokapöydän ääressä. Kun syö muun tekemisen ohessa, tiedostamatta, tulee syötyä yli oman fyysisen tarpeen.

Juhlissa, matkoilla ja vierailuilla hän sallii itselleen herkut: mustavalkoinen joko–tai-ajattelu on merkki liiallisesta ankaruudesta itseä kohtaan. Syömisen hallinnan kannalta joustavuus ja armollisuus ovat tuloksekkaampia.

– Painonhallinnassa korostetaan kultaista keskitietä ja kaiken syömistä kohtuudella, mutta kaikille ruokariippuvaisille tämä ei sovi. Tässä mielessä ruokariippuvuus voi muistuttaa alkoholismia. Osalla jotkin ruoka-aineet laukaisevat ahmimisen. Tällaisia ovat tyypillisesti sokeria ja rasvaa sisältävät herkut, kuten suklaa ja jäätelö.

Ihminen voi elää ilman alkoholia, mutta ei ilman ruokaa, mikä tekee ruokariippuvuudesta vaikeasti hallittavan ongelman.

– Ruokariippuvuus vaatii suunnitelmallisuutta ja pysyviä muutoksia elämäntavoissa, sillä houkutuksilta ei voi välttyä. Ruokaa ja herkkuja on tarjolla joka paikassa, nykyään apteekeissa ja posteissakin.

Suvi pitää blogia Tehy-lehden nettisivuilla. Se on Suville terapiaa, kenties tärkein keino hallita riippuvuuttaan. Kirjoittamalla hän jäsentää ajatuksiaan ja päätään. Ennen kuin asiat siirtyvät korvien välistä muiden luettaviksi, Suvi on pähkäillyt ne mielessään moneen kertaan. Kuten senkin, miksi hän ennen laihdutti.

– Tavoittelin aiemmin vartaloa, joka oli ruumiinrakenteelleni utopistinen. Jojoilulla kehoni yritti kertoa minulle, että unelmani oli mahdoton ja ulkonäkökeskeisyys vain pahensi ongelmaani. Mieli kuitenkin syötti minulle asioita, jotka eivät olleet keholleni hyväksi. Mahdottomasta luopuminen ja armollisuus omaa kehoa kohtaan olivat avaimia toipumiselleni.

Nykyään mielihyvä tulee vaikka saunomisesta, rennoista kävelylenkeistä ja gerbiilien kasvattamisesta.

Kirjoittaessaan Suvi joutui myös pohtimaan sitä, mihin hän haki syömisellään lohtua. Vaikka jatkuva napostelu tapahtuu tiedostamatta, sillä on aina riippuvaiselle jokin merkitys. Sen ymmärtäminen on askel kohti paranemista.

– Aiemmin sain syömisestä mielihyvää. Jos mieli oli apea, syöminen auttoi. Nykyään mielihyvä tulee vaikka saunomisesta, rennoista kävelylenkeistä ja gerbiilien kasvattamisesta. Tunteiden käsittelyssä blogi ja vertaistukiryhmät ovat tärkeitä.

Viime syksynä Suvi irtisanoutui sairaanhoitajan työstään ja aloitti nykyisessä tehtävässään projektikouluttajana Mylly­hoitoyhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -projektissa. Nyt Suvi auttaa muita vetämällä vertaistukiviikonloppuja, seminaareja ja keskusteluiltoja ja kouluttamalla terveydenhuoltoalan ammattilaisia ja opiskelijoita tunnistamaan ruokariippuvuuden.

– Koulutukseni lisäksi koen, että sovin työhöni erinomaisesti oman toipumiskokemukseni vuoksi. Kokemukseni auttaa ymmärtämään, millaista ruokariippuvuus on, millaisia asioita ja tunteita ruokariippuvainen joutuu käymään läpi ja millaisista keinoista riippuvuuteen kannattaa hakea apua.

Kun luovun napostelusta, luovun häpeästä ja saan tilalle itsekunnioitukseni ja hyvän, helpon olon.

Suvi tulee aina olemaan ruokariippuvainen ja saa olla loppuelämänsä varuillaan syömistensä kanssa. Perheen huvipuistoreissulla hän voi syödä jäätelön ja sukukekkereillä kakkupalan, mutta karkit, suklaan ja perunalastut hän kiertää kaukaa. Ne ovat Suville triggereitä, tekijöitä, jotka laukaisevat hallitsemattoman napostelun.

Jokin aikaa sitten hän joutui tilaisuuteen, jossa tarjolla oli pelkkää makeaa. Koska nälkä oli hirveä, hän taltutti sitä suklaapatukalla ja muutamalla karkilla. Myöhemmin hän kävi tahtojen taistelun tyttären karkkipussin ääressä.

– Voitin mieliteon ja samalla paljon muutakin. Kun luovun napostelusta, luovun häpeästä ja saan tilalle itsekunnioitukseni ja hyvän, helpon olon.

Teksti Virve Järvinen, kuvat iStock ja Leena Louhivaara

 

Tunnista ruokariippuvuus

Mahdollista ruokariippuvuutta voi selvittää seuraavilla kysymyksillä. Mitä useampi myönteinen vastaus, sitä todennäköisempää ruokariippuvuus on.

  • Tunnetko pakonomaista tarvetta syödä, vaikka sinulla ei ole nälkä tai tiedät, että sinun ei pitäisi syödä?
  • Valehteletko syömistäsi ruokamääristä tai -aineista?
  • Odotatko malttamattomana hetkiä, jolloin voit syödä yksin?
  • Suunnitteletko etukäteen salaisia ahmintasessioitasi?
  • Syötkö kohtuudella muiden seurassa, mutta yksin ollessasi otat menetyksen takaisin?
  • Oletko halunnut vähentää syömistäsi tai päättänyt, että tänään et syö herkkuja ja epäonnistunut päätöksessäsi?
  • Syötkö paetaksesi huolia ja vaikeuksia?