Krooninenkin rinosinuiitti voi pysyä hallinnassa kortisonisuihkeella ja nenäkannuhuuhteluilla. Kuva: iStock

Nuha ainainen – joka kymmenes kärsii kroonisesta rinosinuiitista

Jos nuha vaivaa jatkuvasti, nenässä ja sen sivuonteloissa saattaa piillä tulehdus.

Nenä on täysin tukossa tai nuha vaivaa jatkuvasti. Päätä särkee. Poskissa tuntuu ikävää arkuutta ja painetta. Nieluun kertyy limaa. Yskä herättää öisin. Hajuaisti ei ole entisellään.

Oireet ovat tuttuakin tutumpia flunssassa. Mutta jos nuha pitkittyy ja siihen liittyy sivuontelo-oireita, jotka eivät häviä parissa viikossa, nenän seutua kannattaa tutkia tarkemmin. Nenä ja sivuontelot saattavat olla tulehtuneet, jolloin diagnoosina on rinosinuiitti, sivuontelotulehdus.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Rinosinuiitti on yläkäsite nenä- ja sivuonteloiden tulehdukselle. Se tulehduttaa yleisimmin poskionteloita mutta voi piillä myös esimerkiksi otsa- tai kitaontelossa.

Flunssan jälkeen sivuontelo-oireilua kutsutaan postviraaliseksi rinosinuiitiksi. Muulloin puhutaan akuutista tai kroonisesta rinosinuiitista. Akuutti paranee yleensä muutamassa viikossa. Jos oireet kestävät yli 12 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä kroonisesta rinosinuiitista, CRS:stä.

Kyseessä on yleinen sairaus, joka vaikuttaa alempiin hengitysteihin ja koko terveyteen. Suomalaisista 11 prosentin arvioidaan kärsivän vaivasta. Se tarkoittaa yli 600 000 ihmistä. Oireiden voimakkuus vaihtelee paljon.

– Osa potilaista pärjää ilman leikkausta kortisonihoidolla ja nenähuuhteluilla. Toisilla oireet eivät jää edes leikkauspöydälle, sanoo lääketieteen tohtori, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Anni Koskinen.

Sairaus voi olla erittäin sitkeä esimerkiksi astmaatikoilla, jotka kärsivät asa-intoleranssista eli aspiriiniyliherkkyydestä ja nenäpolypoosista, joka on aikuisiällä alkava pitkäaikainen limakalvotulehdus.

Kroonisen rinosinuiitin taustalla on monia tekijöitä. Vaikka aihetta on tutkittu paljon, kaikkia syitä ei tiedetä.

Astmaa ja allergioita pidetään mahdollisina altistajina, samoin värekarvojen ja immuunipuolustuksen heikentynyttä toimintaa. Varsinkin häiriöt vasta-ainevälitteisessä, humoraalisessa, immuniteetissa voivat myötävaikuttaa kroonisen rinosinuiitin kehittymiseen.

Rinosinuiittiin voi olla vaikutusta myös limakalvosairauksilla, allergisella nuhalla, nenän polyypeilla, rakenteellisilla poikkeavuuksilla, epäpuhtaalla hengitysilmalla ja tupakansavulla.

– Tupakointi heikentää oleellisesti värekarvatoimintaa ja ärsyttää limakalvoja, mikä voi altistaa merkittävästi sairauden synnylle. Tupakoinnin lopettaminen on yksi helppo asia, jonka voi tehdä itse, Anni Koskinen sanoo.

Sairaus näyttäisi olevan jonkin verran yleisempi naisilla kuin miehillä ja yleistyvän iän myötä. Potilaiden ikäjakauma on kuitenkin laaja.

Oireita ovat muun muassa nenän tukkoisuus ja eritys, kasvojen alueella tuntuva kipu tai paineentunne, hajuaistin heikkeneminen, äänen käheys, kurkkukipu ja yskä. Yleisoireisin kuuluu väsymystä, heikotusta ja kuumeilua.

Alkuvaiheessa on ylidiagnosoinnin vaara. Käypä hoito -suositus painottaakin, että lievissä oireissa tulisi välttää antibioottihoitoa. Jos ensisijainen lääke ei tehoa, saatetaan tarvita punktiota.

Jos oireet ovat selvästi toispuoleisia tai esiintyy esimerkiksi nenäverenvuotoa, näköhäiriöitä tai kasvojen turvotusta, jatkotutkimukset erikoissairaanhoidossa on syytä tehdä kiireellisesti.

Yleensä erikoislääkäri saa hoidettavakseen vasta kroonistuneen rinosinuiitin. Tällöin vaiva ei ole parantunut asianmukaisella lääkehoidolla kolmessa kuukaudessa tai se on toistunut sitkeästi kolmesta neljään kertaan vuodessa.

Krooninenkin rinosinuiitti voi pysyä hallinnassa säntillisellä konservatiivisella hoidolla, kortisonisuihkeella ja nenäkannuhuuhteluilla.

– Moni potilas tuntuu arkailevan turhaan kortisonisuihkeita, koska pelkää kortisonin haittavaikutuksia. Jotkut huuhtelevat nenäkannulla useamman kerran päivässä, mikä saattaa ärsyttää limakalvoja liikaa, Anni Koskinen sanoo.

Taudin rauhallisessa vaiheessa usein riittää, että tekee nenähuuhtelun pari kertaa viikossa.

Kroonistuneen rinosinuiitin tilanne varmistetaan erikoissairaanhoidossa yleensä endoskopialla, sivuonteloiden tietokonekuvauksella tai kartiokeilakuvauksella.

Leikkausta harkitaan vasta, jos pitkäaikainen lääkitys ei helpota potilaan oireita riittävästi. Tutkimuksissa ei ole pystytty osoittamaan selkeää eroa kirurgisen hoidon ja konservatiivisen hoidon välillä. Joitakin potilaita leikkaus kuitenkin hyödyttää. Osa joutuu tosin turvautumaan lääkehoitoon myös operaation jälkeen.

Leikkaus tehdään useimmiten tähystämällä paikallispuudutuksessa. Leikkauksen tarkoitus on laajentaa sivuontelon luonnollista ilmastointiaukkoa. Operaatio parantaa ontelon ilmastoitumista, helpottaa eritteiden poistumista ja tehostaa paikallishoitojen perillemenoa.

Tähystysleikkauksen rinnalle on tullut viime vuosina pallolaajennustekniikalla tehtävä operaatio. Potilaat näyttävät toipuvan siitä nopeammin kuin tähystysleikkauksesta. Uuden tekniikan käyttöä rajoittavat esimerkiksi pallolaajennuslaitteen kertakäyttöisyydestä aiheutuvat kustannukset.

Pallolaajennusmenetelmästä on tekeillä tutkimusta. Parhaillaan tutkitaan myös ksylitolihuuhteen toimivuutta.

 

Krooninen rinosinuiitti

  • Nenän ja sivuonteloiden pitkittynyt tulehdus.
  • Krooninen rinosinuiitti kestää yli 12 viikkoa tai toistuu noin 3–4 kertaa vuodessa. Äkillinen rinosinuiitti paranee yleensä muutamassa viikossa.
  • Taustalla voi olla monia tekijöitä: astma, allergia sekä heikentynyt värekarvojen toiminta tai immuunipuolustus.
  • Oireita: nenän tukkoisuus ja eritys, kasvojen alueella tuntuva kipu tai paineentunne, hajuaistin heikkeneminen, äänen käheys, kurkkukipu ja yskä. Yleisoireita ovat väsymys, heikotus ja kuumeilu.

Teksti Minna Ruotsalainen

Mainos
Mainos