Glaukooma vaurioit­taa silmän hermosäiekerrosta, mikä johtaa puutoksiin näkökentässä. Kuva: Oys

Painetta silmässä – glaukooma on usein oireeton

Hoidoksi määrätyt silmätipat jäävät monelta käyttämättä.

Glaukooma on näköhermoa vaurioittava sairaus, joka hoitamattomana kaventaa näkökenttää. Näköhermon lisäksi glaukooma vaurioit­taa silmän hermosäiekerrosta ja voi johtaa sokeuteen. Glaukooman merkittävimpiä riskitekijöitä on kohonnut silmän sisäinen paine, mutta taudin syntymekanismeja ei täysin tunneta. Kohonnut paine puristaa silmämunaa sisältä ja vaurioittaa heikkoja kohtia, kuten näköhermon päätä.

Glaukoomassa normaali nestekierto häiriintyy ja silmänpaine pääsee kohoa­maan haitallisiin lukemiin. Näkökenttäpuutokset syntyvät, koska alue, jolta hermosäikeet puuttuvat, ei aisti valoa kunnolla. Alkuvaiheessa glaukooma on usein täysin oireeton. Taudin löytää tyypillisesti silmälääkäri, jonka luo potilas on hakeutunut esimerkiksi iän tai optikon mittaaman kohonneen silmänpaineen vuoksi.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Suomessa glaukooma todetaan vuosittain noin 2 500:lla ihmisellä. 

Länsimaissakin vain puolet glaukoomaa sairastavista potilaista tietää sairastavansa tautia. Suomessa glaukooma todetaan vuosittain noin 2 500:lla ihmisellä. Vuonna 2017 Suomessa oli noin 93 000 glaukoomapotilasta. Heistä suurin osa oli yli 65-vuotiaita.

Riski sairastua glaukoomaan kasvaa merkittävästi, kun silmänpaine on yli 30 mmHg eli elohopeamillimetriä. Normaali silmänpaine on 10–21 mmHg. Jos silmänpaine on runsaasti koholla, näköhermonpään verenkierto ja aineenvaihdunta heikentyvät. Myös verenkierron häiriöt saattavat vaikuttaa glaukooman syntyyn.

Koholla oleva silmänpaine vaikuttaa sekä suoraan hermosäikeisiin että heikentää näköhermon pään verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Silmän sisällä oleva neste kulkeutuu normaalisti eri reittejä silmän ulkopuolelle, mutta glaukoomassa sen kulku vaikeutuu.

Kaikilla potilailla silmänpaine ei ole kohonnut: noin 30–50 prosentilla paine on normaali. Joillakin ihmisillä paine voi olla koholla ilman glaukoomalle tyypillisiä vaurioita.

Jos glaukooma pääsee etenemään, se saattaa aiheuttaa tunnetta, että toinen tai molemmat silmät eivät näe tarkasti. Lukiessa osa kirjaimista katoaa tai näkyy sumeampina. Jos näkökenttää puuttuu vain toisesta silmästä, ihmisen on vaikea huomata sitä itse. Silmien näkökentät ovat suurelta osin päällekkäiset, ja terveempi silmä korvaa tehokkaasti puuttuvaa näkökenttää.

Glaukooma etenee yleensä hitaasti ja yksilöllisesti. 

Pitkälle edennyt glaukooma voi johtaa vakaviin puutoksiin näkökentässä. Voimakkaasti edennyt glaukooma saattaa aiheuttaa niin sanotun putkinäön, jossa vain pieni osa keskeistä näkökenttää on jäljellä. Puutokset näkökentässä voivat vaikeuttaa esimerkiksi autolla ajamista.

Glaukooma etenee yleensä hitaasti ja yksilöllisesti. Ensimmäisen näkökenttäpuutoksen ilmaantumisesta mahdolliseen sokeuteen kuluu hoitoa saavilla potilailla keskimäärin 30–40 vuotta.

Diagnoosi glaukoomasta perustuu eri silmätutkimusten yhdistämiseen. Silmänpaine mitataan mikroskooppiin liitetyllä mittarilla, ja silmän kammiokulma tarkistetaan erityisellä linssillä. Lisäksi tutkitaan näkökenttä ja silmänpohjasta kuvannetaan näköhermo ja hermosäiekerros. Tutkimukset tekee yleensä sairaanhoitaja. Kahden ensimmäisen vuoden aikana saadaan yleensä selville, onko glaukooma nopeasti etenevää muotoa.

Glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta. Tavoitteena on vähintään 20 prosentin lasku lähtötasosta. Jo syntyneitä vaurioita ei voida parantaa, mutta hoidolla pyritään siihen, että vauriot eivät etenisi. Hoito ja seuranta jatkuvat loppuelämän.

Silmänpainetta voidaan laskea myös laserhoidolla, mutta yleensä hoito aloitetaan silmätipoilla. Ne joko vähentävät kammionesteen tuotantoa tai parantavat sen poistumista.

Silmätippoja pitäisi käyttää säännöllisesti loppuelämän ajan, mutta tutkimusten mukaan kaikki potilaat eivät käytä lääkkeitään. Syynä saattaa olla se, että alkuvaiheessa glaukooma ei oirehdi tai se, että tipat ärsyttävät silmiä. Ärsytys menee usein ajan kanssa ohi. Tipat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia myös muualla elimistössä.

Yksilöllisen ja turvallisen painetason löytyminen voi kestää vuosia.

Koska glaukooma etenee yleensä hitaasti, yksilöllisen ja turvallisen painetason löytyminen voi kestää vuosia. Joskus lääkkeet ja laserhoidotkaan eivät pysäytä etenemistä. Tällöin harkitaan paineleikkausta, jossa silmälääkäri tekee ylimääräisen reitin, jonka kautta silmän sisäinen neste pääsee poistumaan.

Glaukoomasta tunnetaan kymmeniä tautimuotoja. Yleisin on avokulmaglaukooma, jossa potilas pysyy pitkään oireettomana – kuten useimmissa muissakin tautimuodoissa. Sulkukulmaglaukoomassa silmänpaine voi nousta nopeasti vaarallisen korkeaksi. Oireina ovat voimakas päänsärky, silmän alueen kipu ja voimakas punoitus sekä oksentelu ja näön hämärtyminen kipeytyneessä silmässä.

Pistemäiset valonlähteet saavat sädekehän ympärilleen, mikä johtuu sarveiskalvon turvotuksesta. Mustuainen on usein laajempi kuin terveessä silmässä, eikä se reagoi valoon. Silmä voi myös tuntua kovemmalta kuin oireeton silmä.

Sulkukulmaglaukoomassa terveyskeskuslääkäri antaa ensiavun lääkkeillä ja lähettää potilaan silmälääkäriin. Tämä voi tarvittaessa vapauttaa silmän kammionesteen kulun laserhoidolla.

Taudin oireettomuuden vuoksi jokaisen 40 vuotta täyttäneen on hyvä käydä silmälääkärissä, vaikka mitään suurempaa vaivaa ei olisikaan. Samoihin aikoihin ikä alkaa aiheuttaa muutoksia näkökykyyn ja tulee tarve esimerkiksi lukulaseille. Myös lähisukulaisen saama glaukoomadiagnoosi on syy hakeutua silmälääkäriin.

Silmätarkastukset eivät kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin. Glaukooman valtakunnallista joukkoseulontaa ei ole järjestetty, koska sen vaikuttavuudesta terveyteen ja kustannuksiin ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä. Lisäksi esteenä on sopivien seulontamenetelmien puute. 

Glaukooma

  • Näköhermojen sairaus, joka etenee yleensä hitaasti.
  • Riskiä lisäävät diabetes, silmän likitaitteisuus, mykiön hilsetys ja perimä.
  • Riski suurenee iän myötä. Yli 75-vuotiaista yli viisi prosenttia sairastaa glaukoomaa.
  • Kehittyneissäkin maissa vain alle puolet potilaista tietää sairaudestaan.
  • WHO:n mukaan maailmassa on kuusi miljoonaa glaukooman takia näkövammaista. Heistä puolet on sokeita.
  • Glaukoomasta on käytetty myös nimitystä viherkaihi, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä kaihin kanssa.
  • Lukiessa osa kirjaimista katoaa tai näkyy sumeampina.

Asiantuntijana silmälääkäri Eija Vesti Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Lähteenä myös: Käypä hoito -suositus, Terveyskirjasto ja Glaukoomayhdistys.

Mainos
Mainos