Rabies tarttuu vain nisäkkään välityksellä.

Rabies tulehduttaa aivot

Nisäkkään syljen kautta tarttuva rabies johtaa oireiden alettua kuolemaan.

Rabiesepäilyihin annetut rokotus- ja vasta-ainehoidot ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina merkittävästi. Huolestuttava kehitys johtuu ihmisten varomattomuudesta matkoilla ja eläinten laittomasta maahantuonnista.
Töpeksiminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, sillä yhden potilaan hoito maksaa kaksi tuhatta euroa. Tapauksia on Suomessa vuosittain 50–70.

Rabies on sairaan nisäkkään syljen kautta tarttuva aivotulehdus, joka puhjettuaan oireiseksi johtaa kuolemaan muutamassa päivässä. Tauti voidaan estää kaikissa tapauksissa estohoidolla. Se aloitetaan heti mahdollisen tartunnan jälkeen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Eläimillä rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, mutta ihmisellä tauti tunnetaan nimellä vesikauhu. Oireet johtavat ihmisellä nielun lihaskrappeihin. Lopulta pelkkä veden näkeminen aiheuttaa kauhua.
Suomalaiset hakevat estohoidon tyypillisesti koiran tai apinan purressa Thaimaan-matkalla.

– Raivotautia sairastava eläin käyttäytyy yleensä poikkeavasti. Mistään ei voi silti tietää, onko kyseessä raivotauti. Raivo-oireiden sijaan eläin voi olla hyvin flegmaattinen. Siksi ulkomailla ei kannata koskea mihinkään vieraaseen eläimeen, muistuttaa infektiolääkäri Katariina Kainulainen Husista.

Suomessa oli rabiesta viimeksi vuonna 1991. Tautia ehkäistään edelleen laittamalla kaakkoisrajalle syöttirokotteita, jotta villieläimet eivät toisi tautia Suomeen Venäjältä. Edellisen kerran kotoperäistä rabiesta tavattiin 1980-luvun lopulla supikoirissa ja ketuissa maan kaakkoisosassa.

Maailmalla rabies on edelleen yleinen. Sitä esiintyy Baltiassa ja Itä-Euroopassa, mutta todella iso ongelma se on kehitysmaissa Afrikassa, Aasiassa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa. Tautiin kuolee vuosittain yli 50 000 ihmistä, heistä suurin osa Intiassa.

– Suomalaiset eivät enää tiedä rabieksesta ja ovat siksi niin huolettomia ulkomailla käydessään. Myös lemmikkieläinten laiton maahantuonti on lisääntynyt. Yksi pieni koiranpentu voi aiheuttaa kymmenien ihmisten estohoidon tarpeen, Kainulainen sanoo.

Alkuvuodesta Husin alueella lopetettiin raivotautiepäilyn vuoksi koiranpentu, joka oli ostettu Suomesta mutta tuotu laittomasti Venäjältä. Tämä johti kahdeksaan rabiesrokotussarjaan ja osalla altistuneista myös vasta-ainehoitoon. Kotikunnille aiheutui yli 10 000 euron kustannukset.

– Missään olosuhteessa ei pidä ostaa epämääräistä, laittomasti maahantuotua koti- tai lemmikkieläintä. Se on täysin vastuuton teko, jolla pahimmillaan saattaa itsensä ja läheisensä hengenvaaraan.

Jos sairas nisäkäs puree, puremahaava pitää pestä huolellisesti vedellä ja saippualla mahdollisimman pian. Huuhtelun jälkeen haava desinfioidaan 70-prosenttisella etanoliliuoksella. Saippua vähentää rabieksen tartuntariskiä jopa 90 prosentilla. Pesutoimenpiteiden jälkeen on hakeuduttava lääkäriin tai rabiesklinikalle hoidon tarpeen arviointiin.

Estohoito annetaan, jos raivotautiseksi epäilty eläin on purrut tai nuollut ihmisen limakalvoja tai rikkinäistä ihoa. Rabies ei tartu eläimen nuollessa ehjää ihoa, eläintä silittämällä tai eläimen jätösten kautta.
Estohoito muodostuu rokotesarjasta ja rabiesimmunoglobuliinista eli vasta-aineesta. Jos eläin on vain näykkäissyt ihoon hankauman tai raapaissut ihoon kohdan, joka ei vuoda verta, riittää pelkkä rokotesarja. Se koostuu viidestä lihakseen annettavasta injektiosta, jotka annetaan päivinä 0, 1, 7, 14 ja 28.

Muissa tapauksissa annetaan myös immunoglobuliinia. Hoito pitäisi aloittaa vuorokauden sisällä altistuksesta, mutta se annetaan joka tapauksessa vielä viikkojenkin päästä.
– Kehitysmaissa vaihtelee alueittain ja kausittain, onko vasta-ainetta edes saatavilla. Estohoidosta tulee harvoin mitään sivuoireita ja sitä annetaan huoletta myös lapsille ja raskaana oleville.

Estohoito on tehokas, ja ihmisten rabieskuolemat ovat länsimaissa harvinaisia. Suomessa viimeisin rabieskuolema sattui vuonna 2006, kun filippiiniläinen merimies sairastui puremasta, jonka oli saanut jo kotimaassaan. Suomalainen kuoli rabiekseen viimeksi vuonna 1985. Hän oli lepakkotutkija, joka oli työskennellyt myös ulkomailla. Lepakot ovat rabieksen kantajia.

Kun ihminen on saanut rabiestartunnan, virus siirtyy hitaasti hermosoluja pitkin keskushermostoon aiheuttaen aivotulehduksen. Taudin itämisaika on yleensä 20–90 vuorokautta, mutta se voi vaihdella kymmenestä päivästä jopa vuosiin. Alkuvaiheen oireita ovat levottomuus, päänsärky, kuume, pahoinvointi ja kutina pureman alueella. Taudin edetessä potilas on kiihtynyt, harhainen ja kouristelee.

Nielun alueen lihaskrampit johtavat nielemisvaikeuksiin. Lopuksi potilas vaipuu koomaan ja menehtyy joidenkin päivien tai muutaman viikon sairastamisen jälkeen. Eläin kuolee 5–10 vuorokauden kuluttua oireiden alkamisesta. Mahdollisimman tarkka tieto pureman tehneestä eläinlajista on tärkeää, koska rabies tarttuu vain nisäkkään välityksellä. Pienet jyrsijät ja jänikset voivat saada tartunnan, mutta niiden ei ole todettu tartuttaneen sitä ihmiseen.

Rabiesta vastaan voidaan rokottaa myös etukäteen. Rokotus annetaan tietyille ryhmille – eläinlääkäreille, rabiestutkijoille, villieläintutkijoille ja joissain tapauksissa myös rabiesalueelle pitkäksi aikaa muuttaville. Rokotusta suositellaan myös matkailijoille, jotka matkustavat itsekseen hyvin alkeellisilla alueilla ilman tarkkaa matkasuunnitelmaa.
Myös etukäteen rokotetun pitää saada mahdollisimman pian altistuksen jälkeen tehosterokote ja toinen kolmen päivän päästä. Vasta-ainetta ei tarvita, jos on saanut rokotesarjan etukäteen.

– Hoidon ammattilaisten, jotka ovat tekemisissä matkalle lähtevien ihmisten kanssa, kannattaa muistuttaa rabieksesta, Kainulainen sanoo.

Rabiesalueella matkaileva

  • Älä koske villieläimiin tai tuntemattomiin kotieläimiin.
  • Eläimen pureman tai limakalvojen nuolaisun jälkeen haava pitää puhdistaa ja hakeutua välittömästi rabies- tai puremaklinikalle.
  • Heti altistuksen jälkeen aloitettu asianmukainen immunoglobuliini- ja rokotushoito pelastavat ihmisen aina.
  • Rokotushoidosta kannattaa pyytää erillinen todistus, jossa lukevat käytetty rokote, valmistaja, eränumero, annostelutapa ja rokotusajankohta.
  • Rokotussarjaa jatketaan tarvittaessa kotimaassa.

THL

Teksti Maija Joutjärvi

Julkaistu Tehy-lehdessä 7/2013