Vulvodynia on tavallisin kivuliaan yhdynnän syy alle 30-vuotiailla naisilla. Kuva: Pia Hietamies

Salaperäinen vulvodynia on nuorten naisten tauti

Vulvodynia vaurioittaa seksuaalielämää, mieltä ja parisuhdetta.

Vulvodynia on naisen ulkosynnyttimien krooninen kiputila, jonka tarkkaa aiheuttajaa ei vielä tunneta. Sen taustalla saattaa olla tulehduksellisia, hormonaalisia, hermostollisia tai psykologisia muutoksia. Joskus laukaisevana tekijänä on toistuva hiivasienitulehdus, bakteeritulehdus tai ehkäisypillerien käyttö.

Vulvodynia on tavallisin kivuliaan yhdynnän syy alle 30-vuotiailla naisilla. Toinen selvä potilasryhmä ovat vaihdevuosi-ikäiset naiset, joiden elimistö käy läpi hormonimuutoksia. Naisista 8–12 prosenttia kärsii vulvodyniasta. Sairaus ei kuitenkaan ole ikään sidottu.

”Vulvodyniaa voi esiintyä myös 70-vuotiailla naisilla”, sanoo gynekologi Anu Aalto Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Vulvodynia huonontaa naisen elämänlaatua ja vaikuttaa mielialaan. Hän voi ahdistua tai masentua. Myös parisuhteeseen voi tulla vaikeuksia.

Vulvodyniakipu voi olla monenlaista. Tavallisimpia kivun muotoja on kaksi. Toinen on paikallinen kipu, jossa emättimen suun koskettelu ja yhdyntä aiheut­tavat hetkellistä kipua. Kipu voi myös ilmestyä vasta yhdynnän jälkeen ja olla voimakkaimmillaan seuraavana päivänä. Joillakin naisilla kipu pahenee ennen kuukautisia.

Toisessa tyypissä kipu on jatkuvaa, ja sitä esiintyy koko vulvan alueella. Kipu voi säteillä peräaukkoon, ristiselkään tai reisiin. Yksi oire voi olla vaginismi eli emätinkouristus. Se tarkoittaa tahdosta riippumattomien lihasspasmien tai -jännityksen esiintymistä lantionpohjan lihaksistossa.

Gynekologista sisätutkimusta vulvodyniapotilaalle ei aina voi kivun vuoksi tehdä, mutta lääkäri voi paikantaa kipukohtia koskettamalla kostealla vanutikulla emättimen ympäristöä. Kipupisteet saattavat näkyä punoittavina alueina emättimen suulla.

Lääkäri sulkee tutkimuksilla pois tulehdukset, ihottumat ja muut iho­sairaudet, jotka voivat aiheuttaa kipua. Kiputila määritellään vulvodyniaksi, jos se ei johdu mistään tunnistettavasta sairaudesta ja ulkosynnyttimet näyttävät terveiltä.

Perinteisesti vulvodyniaa on hoidettu ulkosynnyttimien paikallishoidolla, lääkkeillä ja viime kädessä leikkauksella. Leikkausta käytetään, jos muut hoidot eivät tehoa.

Intiimialueen limakalvojen hoito on tärkeää. Liukasteet ja puudutegeelit voivat helpottaa yhdyntää. Kipukohtia voi siedättää painelemalla niitä säännöllisesti. Perushoito on hyvä muistaa: pesu korkeintaan kerran päivässä pelkällä vedellä.

Vaatteiden on hyvä olla väljiä. Turhaa pikkuhoususuojien käyttöä on syytä välttää, samoin muodissa olevaa intiimi­alueen karvoituksen poistamista.

Yhdistelmäehkäisypillerin käyttäjä saattaa hyötyä puolen vuoden pilleritauosta. Jos taustalla on useita hiivasienitulehduksia, harkitaan estohoitoa niitä vastaan.

Vulvodyniaa koskeva tutkimus on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Sairauden tunnistaminen ja hoitaminen helpottuu, kun siitä tiedetään enemmän.

”Onneksi missään ei enää väitetä, että kipu olisi pelkästään potilaan korvien välissä”, Aalto sanoo.

Aalto tuli tuoreessa väitöstutkimuksessaan siihen tulokseen, että moni­ammatillinen hoito auttaa suurinta osaa potilaista. Moniammatilliseen tiimiin kuuluvat lääkärin lisäksi fysioterapeutti, seksuaaliterapeutti, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykologi tai psykiatri sekä ihotautilääkäri.

”Paras lopputulos syntyy, kun yhdistetään itsenäisiä harjoitteita, kipua lievittäviä lääkitysmuotoja ja terapeuttisia keinoja, kuten fysioterapiaa ja seksuaalineuvontaa.”

Fysioterapeutilla on hoidossa tärkeä rooli.

Potilaan kannattaa varautua siihen, että nopeaa helpotusta oireisiin ei ole.

”Kaikkia potilaita ei saada täysin kivuttomiksi, mutta kipu voidaan saada niin hallintaan, että nainen pystyy nauttimaan seksistä.”

Koska sairaus vaikuttaa seksuaalielämään, moni vulvodyniapotilaita hoitava fysioterapeutti on myös seksuaalineuvoja. Fysioterapeutin vastaanotolla käydään läpi potilaan, hänen mahdollisen kumppaninsa ja parisuhteensa tilanne kokonaisvaltaisesti.

Fysioterapeutti selvittää kivun luonteen ja määrän sekä sen, miten potilas on yrittänyt hallita ja hoitaa kipua.

”Moni potilas on lopettanut pyöräilyn ja ratsastuksen ja alkanut käyttää löysiä housuja. Osa on alkanut vältellä seksiä ja intiimialueen koskettelua ylipäätään”, sanoo fysioterapeutti ja seksuaalineuvoja Miia Silventoinen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Ensikäyntiin Silventoisen vastaanotolla varataan aikaa puolitoista tuntia. Hän toivoo, että myös potilaan kumppani osallistuu käynteihin, jotta asiasta tulee pariskunnan yhteinen.

Käytössä ovat kaikki fysioterapian keinot. Kipua voi lievittää esimerkiksi kipusähköhoidolla ja rentoutumisharjoituksilla. Fysioterapeutti voi ohjata lantionpohjan lihasharjoittelua, kipupisteiden desensitisaatio- eli epäherkistämisen harjoituksia sekä dilataatio- eli emättimen laajennusharjoituksia. Omatoimisia harjoitteita voi tehdä yksin tai kumppanin kanssa.

Mikään yksittäinen harjoitus ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, vaan kyse on kokonaisuudesta. Motivaation luominen, ylläpito ja hoitoon sitouttaminen on fysioterapeutin työssä tärkeää. Kyseessä on kuukausia kestävä prosessi, jossa ­henkinen puoli on vahvasti mukana.

”Into harjoitteiden tekoon voi vaihdella sen mukaan, missä vaiheessa sairautta potilas on henkisesti menossa.” 

Anu Aallon väitöstutkimus: Vulvodynia – Etiology, therapeutic options and impact on quality of life, Tampereen yliopisto 2020.
Lähteenä myös: Suomen Lantionpohjan Fysioterapeutit ry., Terveyskirjasto.

Yleisintä nuorilla naisilla

  • Vulvodynia eli naisen ulko­synnyttimien krooninen kiputila on yleisintä nuorilla naisilla, mutta se voi ilmaantua myös vaihdevuosi-iässä 
  • tai vanhuudessa.
  • Taustalla saattaa olla tulehduksellisia, hormonaalisia, hermostollisia tai psykologisia muutoksia.
  • Oireet vaihtelevat yhdyntä­kivusta jatkuvaan kipuun, joka säteilee muualle kehoon.
  • Vulvodyniaa hoidetaan fysio- ja seksuaaliterapialla, paikallishoidolla, lääkkeillä ja viime kädessä leikkauksella.
  • Vulvodynian hoitolinjat eivät vielä ole yhteneväiset kaikkialla Suomessa.

Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2021.

 

Mainos
Mainos