Sanat solmussa – näin kohtaat änkyttäjän

Jännittävät ja innostavat tilanteet laukaisevat änkytyksen.

Kuvateksti
Kuvitus Helena Syrjä

Psyykkiset tekijät eivät puhetta puurouta.

Änkyttäminen on puheen motoriikan häiriö, joka ilmenee tyypillisesti äänteiden venytyksinä, toistoina tai puheen lukkiutumisina. Syy siihen lienee aivoissa: änkyttävistä ihmisistä osalla on aivoissa rakenteellisia ja toiminnallisia eroja sujuvasti puhuviin verrattuna. Alttius häiriöön kulkee perimässä.

Tilanne tekee änkyttäjän.

Voimakas tunnetila voi vaikeuttaa puhumista hetkellisesti. Esimerkiksi jännittävissä ja innostavissa tilanteissa sanat jäävät suuhun.

Oma suhtautuminen vaikuttaa paljon änkytyksen ilmenemiseen. Mitä enemmän puhevaikeus häiritsee ihmistä itseään, sitä herkemmin hän hiljenee ja välttelee puhetilanteita – ja pahimmillaan eristäytyy muista. Joskus tämä voi johtaa piiloänkytykseen, jolloin puhuja on opetellut välttämään ja korvaamaan hänelle vaikeita sanoja ja ilmaisuja kiertoilmauksilla. Tällainen kikkailu ja oman puheen tarkkailu on raskasta. Piiloänkytys kielii siitä, että änkytystä hävetään.

Änkyttäjä usein tekstaa mieluummin kuin soittaa.

Puhelimessa puhuminen on osalle vaikeaa puuttuvan katsekontaktin vuoksi. Kuulija ei näe, milloin änkyttävä ihminen on hiljaa siksi, että puhe on jumiutunut. Tällöin kuulija herkästi keskeyttää toisen ja alkaa puhua päälle. Keskeyttäminen jumiuttaa puhetta entisestään.

Hoputtaminen on pahasta.

Rauhallisessa, kiireettömässä tilanteessa sanat soljuvat vaivattomimmin. Änkyttävän ihmisen tulisi antaa sanoa sanottavansa loppuun asti. Ei kannata arvailla tai yrittää kannustaa häntä tarjoamalla sanoja ja ilmaisuja. Sen sijaan tulisi keskittyä kuuntelemaan, mitä asiaa änkyttävällä ihmisellä on eikä miettiä, miltä takkuileva puhe kuulostaa. Katsekontakti kertoo kuulijan keskittymisestä.

Tutulta ihmiseltä voi kysyä, millaista apua ja tukea hän toivoo jumitilanteessa.

Puheterapia puree änkyttämiseen.

Aikuisella änkytys on kuin allergia: taipumus kulkee mukana elämän loppuun saakka. Välillä se haittaa enemmän, välillä vähemmän. Änkyttävistä lapsista noin 80 prosenttia paranee spontaanisti tai puheterapialla.
Puheterapiassa opetellaan keinoja, joilla puheesta saadaan sujuvampaa – ei välttämättä koko aikaa, mutta vaativissa tilanteissa. Tavoitteena on, että änkyttävä ihminen pystyy halutessaan puhumaan sujuvasti. Saadut onnistumisen kokemukset kannustavat puhumaan toisaallakin.

Terapiassa keskeistä on lisätä avointa suhtautumista änkytykseen ja lisätä siten rohkeutta puhumiseen.

Asiantuntijana puheterapeutti Auli Laiho, Puheterapiakeskus Tempo Oy

Kuka änkyttää?

  • Lapsista noin viisi prosenttia.
  • Koko väestöstä yksi prosentti eli noin 55 000 suomalaista.
  • Yhtä änkyttävää 2–3-vuotiasta tyttöä kohti on kahdesta kolmeen samanikäistä poikaa.
  • Yhtä änkyttävää aikuista naista kohti on viisi miestä.

Teksti Virve Järvinen

 

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
31.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
3.5.2021