Korkeila muistuttaa, että pelkkä skitsofreniasairaus ei johda väkivaltaisuuteen. Väkivaltaisesti käyttäytyvällä on usein vaikea päihdeongelma ja persoonallisuushäiriö.
1920-luvulla sairauden katatoniseen tilaan saattoi jopa kuolla. Ratkaiseva käänne parempaan tapahtui vuosina 1970–2000, jolloin skitsofrenia muuttui lievemmäksi ja siihen sairastuminen väheni. 2000-luvun alun jälkeen sairastuneiden määrässä tai sairauden luonteessa ei ole enää tapahtunut muutoksia.
Tällä hetkellä skitsofreniaa sairastaa keskimäärin noin yksi prosentti väestöstä. Määrä vaihtelee huomattavasti maan eri puolilla. Pohjois- ja Itä-Suomessa sairautta esiintyy kolme kertaa enemmän kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa.
– Jostakin syystä pohjoiseen ja itään on kasautunut väestöä, jolla on tavallista enemmän skitsofreniaan altistavia perinnöllisiä riskitekijöitä. Muuttotappio, vaikeat olot, työttömyys, yksinäisyys ja alkoholin tavallista suurempi käyttö voivat osaltaan lisätä riskiä sairauden puhkeamiseen.
Myös kannabistuotteiden eli marihuanan tai hasiksen käyttö voi lisätä riskiä sairastua skitsofreniaan.
Skitsofrenian ensimmäiset merkit näkyvät usein murrosiän lopulla. Sairastumisen huippu ajoittuu 19–25-ikävuosien välille. Sairaus voi puhjeta jopa vanhuksena, mutta se on harvinaista. Mitä myöhemmin skitsofrenia ilmenee, sitä enemmän siihen liittyy epäluuloisia oireita.
Miehillä skitsofrenia puhkeaa hieman naisia nuorempana. Naisilla tila on miehiä lievempi, ja heidän toipumisennusteensa on parempi.
Skitsofreniaan sairastumiseen ei ole yhtä syytä. Yleensä sairastuneella on perinnöllinen alttius, jonka päälle tulevat ympäristön riskitekijät vaikuttavat aivojen kehitykseen ja käynnistävät sairauden. Jos toisella vanhemmalla on skitsofrenia, lapsista noin kymmenen prosenttia saa saman sairauden.
Ympäristöstä johtuvia riskitekijöitä ovat äidin raskauden aikana kokema stressi tai influenssa, lapsen synnytyksen aikainen hapenpuute sekä traumaattiset kokemukset ja hoivan vakava laiminlyönti lapsuudessa ja nuoruudessa.
Skitsofreenikot ovat olleet yleensä tavallisia nuoria ennen oireiden ilmaantumista.
Sairauden määrän laskuun ja ennusteiden paranemiseen ovat vaikuttaneet erityisesti hyvä synnytyksien hoito, äitiyshuolto ja neuvolatoiminta sekä psykiatrisen hoidon kehittyminen.
Parhaillaan etsitään keinoja, joiden avulla nuorten psykoosi voitaisiin tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
– Jos lääkitys ja muu hoito saadaan aloitettua nopeasti, psykoosia voidaan lykätä. Joissakin tapauksissa se voi estyä kokonaan tai jos se tulee, se on lievempi kuin ilman varhaista hoitoa, Korkeila sanoo.
Hyviä kokemuksia on saatu potilaiden ja heidän perheidensä luo jalkautuvien työryhmien toiminnasta. Avohoidossa olevat potilaat kun saattavat jättää tulematta hoitotapaamisiin.
Mitään skitsofreniapersoonallisuutta ei ole havaittu. Skitsofreenikot ovat olleet yleensä tavallisia nuoria ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista.
Jotkin lapsuuden ja varhaisnuoruuden oireet saattavat silti ennakoida sairauden alkuvaihetta.
– Skitsofrenian mahdollisuutta kannattaa miettiä, kun aikaisemmin eläväinen ja ulospäin suuntautunut 15–17-vuotias nuori vetäytyy muiden seurasta, on voimaton ja ajattelua alkaa leimata outous. Samalla koulumenestys heikkenee. Kouluterveydenhuolto on paikka, missä voitaisiin löytää juuri nämä erityistukea tarvitsevat nuoret.
Aivokuvantamisen avulla on saatu selville, että sairastumisprosessin aikana ja varsinkin sen alkuvaiheessa tapahtuu pieniä muutoksia aivojen ohimolohkon alueella. Häiriö rauhoittuu vuosien kuluessa.
Suuri osa potilaista toipuu 10–15 vuoden aikana työkykyisiksi. Muiden voimakkaiden ennakkoluulojen vuoksi heidän on kuitenkin vaikea päästä takaisin työelämään.
– Yhdysvalloissa on huomattu, että palaaminen koulutusta vastaavaan työhön auttaa huomattavasti kuntoutuksessa.
Skitsofreniaa hoidetaan lääkkein, yksilö- ja perheterapialla sekä tukemalla potilaan perhettä ja omaisia. Kehitteillä on uudentyyppisiä lääkkeitä, jotka vaikuttavat sairauden masennusoireisiin ja ajattelun vaikeuksiin nykyisiä lääkkeitä paremmin.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana sairaalajaksot ovat lyhentyneet ja avohoito lisääntynyt.
– Psykoedukaatio eli informaation ja neuvonnan antaminen psykiatrisesta häiriöstä vähentää sekä sairastuneen että hänen omaistensa kokemaa taakkaa. Neuvonta jopa vähentää sairauden oireita, Jyrki Korkeila sanoo.
Akuuttivaiheen oireet
Positiiviset
- Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat.
- Harhaluulot: vainotuksi tulemisen tunteita, kokemuksia siitä, että televisio ja radio lähettävät itseä koskevia viestejä.
- Puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus.
Negatiiviset
- Tunteiden latistuminen.
- Puheen köyhtyminen.
- Tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää.
Suuri osa työkykyisiä
- 10–15 prosentilla skitsofreniaan sairastuneista on yksi sairausjakso, joka on ohi parin kolmen vuoden kuluessa. He voivat palata töihin.
- 60 prosentilla oireet kestävät pitempään, mutta hekin toipuvat 10–15 vuoden aikana. Osa heistä voisi tehdä työtä.
- 10–15 prosentilla ennuste on melko huono, mutta heistäkin puolet voisi tehdä tuettua työtä.
- 10 prosentille jää pysyvästi psykoottinen tila.
Teksti Merja Perttula
Julkaistu Tehy-lehdessä 6/2012. Päivitetty 28.12.2017
