Suomalaisesta aikuisväestöstä miehistä vähintään neljä prosenttia ja naisista kaksi prosenttia sairastaa uniapneaa. Arvio 150 000 potilasta on Saaresrannan mukaan kuitenkin rajusti alakanttiin, koska diagnosoimattomia tapauksia on todennäköisesti paljon.
Hoitamaton uniapnea lisää kakkostyypin diabeteksen, sydän- ja aivoinfarktin riskiä, liikenne- ja työtapaturmia ja poissaoloja töistä. Myös elämänlaatu kärsii huomattavasti.
Tyypillinen uniapneasta kärsivä on keski-ikäinen, ylipainoinen mies. Puoliso on yleensä huomannut yölliset hengityskatkokset, joiden takia potilas hakeutuu lääkäriin. Muita tärkeitä oireita ovat päiväväsymys, kuorsaus, herääminen tukehtumisen tunteeseen, yöhikoilu, suun kuivuminen ja yöllinen virtsaamistarve. Myös libidon heikentyminen ja impotenssi voivat olla oireina.
– Jos lääkäri on aikaisemmin määrännyt jo kolme verenpainelääkettä ja mikään ei tehoa, silloin hän yleensä osaa epäillä uniapneaa. Viikoittain vastaanotolle tulee myös potilas, joka on ajanut ojaan, koska on nukahtanut rattiin.
Uniapnea on yleisintä 40–65-vuotiailla. Miehillä se on naisia yleisempää, mutta vaihdevuodet ohittaneilla naisilla uniapneaa on yhtä paljon kuin miehillä. Vaihdevuosien jälkeen naisella laskevat estrogeenin lisäksi keltarauhashormonin pitoisuudet munasarjojen toiminnan lakattua. Keltarauhashormoni säätelee muun muassa hengitystä.
Naiset kärsivät enemmän osittaisesta ylähengitysteiden ahtautumisesta, ei niinkään täydellisistä hengityskatkoksista. Naisten tyypillisiä oireita ovat aamupäänsärky, mielialan lasku, unettomuus ja vetämätön olo päivällä. Usein uniapnea sekoitetaan vaihdevuosioireisiin. Miehillä saatetaan epäillä ensin eturauhasvaivoja.
Kaksi kolmasosaa uniapneatapauksista johtuu lihavuudesta, varsinkin vyötärölihavuus ja paksukaulaisuus ovat riskitekijöitä. Normaalipainoisilla uniapneaan johtavat rakenteelliset ominaisuudet, kuten pieni leuka, ahdas nenä tai suuret nielurisat.
Kun epäily uniapneasta herää, aloitetaan potilaan tutkiminen. Uniapneaa diagnosoidaan ja hoito aloitetaan erikoissairaanhoidossa ja jonkin verran yksityisellä puolella, mutta sen seurantaa voidaan jatkaa terveyskeskuksessa. Poikkeuksena ovat muun muassa ammattikuljettajat, joiden hoidon seuranta jatkuu erityissairaanhoidossa.
Ensin potilasta haastatellaan ja tehdään kliininen tutkimus, jossa esimerkiksi tutkitaan, onko nielu ahdas sekä mitataan vyötärö ja kaula.
Unirekisteröinti suoritetaan useimmiten potilaan kotona. Kehoon kiinnitetään antureita, jotka mittaavat yön aikana hengitystä, kuorsausta, veren happipitoisuutta ja vartalon liikkeitä. Tiedot tallentuvat erilliseen laitteeseen. Diagnoosin tekemiseen riittää yksi yö.
Tämän jälkeen arvioidaan, onko kyseessä lievä, keskivaikea vai vaikea uniapnea ja hoito määritellään sen mukaan. Sairauteen ei ole olemassa lääkehoitoa.
Lievässä muodossa jo pelkkä nukkuma-asennon muuttaminen ja painon pudottaminen voivat auttaa. Valtaosassa keskivaikeissa ja vaikeissa tapauksissa hoitona on painonpudotus ja CPAP-laitteen käyttö. Joskus, yleensä normaalipainoisilla, voi auttaa yöllä käytettävä uniapneakisko tai hyvin harvoin leikkaus.
1980-luvun alussa kehitetty CPAP-laite on tärkein väline uniapnean hoidossa. CPAP (continuous positive airway pressure) tarkoittaa ilmateissä ylläpidettävää jatkuvaa ylipainetta. CPAP-laitteen käytöstä voi tulla nenäoireita, kuten nenän kuivumista, vesinuhaa, verenvuotoa, tukkoisuutta tai nenän varteen voi tulla painaumia. Naisilla laitteen käyttö tuo helpotusta hyvin lievänkin uniapnean hoidossa.
– Potilaan oikea ohjeistus on keskeistä. Joillain potilailla laitteen käyttöönotto tuo heti helpotuksen, kun taas toisilla voi kestää puolikin vuotta. Oikeanlaisen maskin löytäminen voi viedä aikansa, Tarja Saaresranta kertoo.
Hoitoalan ammattilaisten on Saaresrannan mukaan hyvä tietää, miten CPAP-laitetta käytetään. Esimerkiksi leikkauspotilas, joka käyttää laitetta, tarvitsee maskinsa kasvoilleen heti leikkauksen jälkeen. Anestesialääkkeet heikentävät hengittämistä.
Laitteisiin voi törmätä myös kotisairaanhoidossa, vanhainkodeissa ja vuodeosastoilla.
– Hoitohenkilökunta tapaa työssään diagnosoimattomia uniapneapotilaita. Hoitaja voi olla avainasemassa sairauden tunnistamisessa, joten perusasiat sairaudesta on hyvä pitää mielessä. Vuodeosastoilla pystyy kuuntelemaan kuorsausta ja havaitsemaan hengityskatkoksia.
– Näille potilaille on kertynyt yleensä muitakin kansantauteja, kuten kakkostyypin diabetesta, sydänsairauksia ja verenpainetautia. Potilaalta tai hänen läheiseltään voi kysyä hengityskatkoksista ja kuorsaamisesta. Myös kurkkuun kannattaa kurkata ja katsoa, onko nielu ahdas.
Infarkti-, astma-, ja diabeteshoitajat ovat tärkeässä asemassa taudin tunnistamisessa. Painon pudottamiseen on hyvä kannustaa.
– Alkoholin käyttö pahentaa uniapneaa. Jo yksi annos alkoholia rentouttaa nielun herkkiä lihaksia niin paljon, että se haittaa hengitystä. Myös tupakointi pahentaa, koska se turvottaa nielun limakalvoja, Saaresranta sanoo.
CPAP-laite
- Laitetta käytetään aina nukkuessa, myös päiväunien aikana.
- Laitetta tulee käyttää yli neljä tuntia yössä, jotta se kustannetaan yhteiskunnan varoin.
- Maski huuhdotaan aamuisin lämpimällä vedellä ja pestään kerran viikossa saippuavedellä. Letku huuhdotaan tarpeen mukaan.
- Kertakäyttösuodatin tulee vaihtaa puolen vuoden välein, pestävä suodatin pestään ohjeiden mukaan.
- Laitetta tulee käyttää yli neljä tuntia yössä, jotta se kustannetaan yhteiskunnan varoin.
- Maski huuhdotaan aamuisin lämpimällä vedellä ja pestään kerran viikossa saippuavedellä.
- Laitteen letku huuhdotaan lämpimällä vedellä tarpeen mukaan.
- Kertakäyttösuodatin tulee vaihtaa puolen vuoden välein, pestävä suodatin pestään ohjeiden mukaan.
- Laitteen käyttäjän on syytä noudattaa nenänhoito-ohjeita.
Lähde: Sairaanhoitaja Sari Melkko, TYKS, Keuhkoklinikka
Teksti Maija Joutjärvi
Julkaistu Tehy-lehdessä 5/2013
