Ministeri Häkkänen kertoo vierailevansa sote-alan työpaikoilla keskustelemassa varautumisesta. Hän tapaa eri puolilla Suomea sekä sote-alan työntekijöitä että hyvinvointialueiden johtajia.
”Viime vuosina on huomattu, että sosiaali- ja terveyspuolella on [varautumisessa] vielä paljon tehtävää. Varautumisen taso on hyvää, mutta epätasaista eri puolilla maata.”
Hyvinvointialueilta on tuotu ministerille viestejä varautumisesta. Kysymyksiä tulee henkilöstön riittävyydestä ja monenlaisista paineista. Ministeri on havainnut, että ihmisillä on epätietoisuutta.
”Suomessa kovaan puolustukseen koulutetuilla, asepalveluksen suorittaneilla reserviläisillä on yleensä rauhallinen tunne kovan puolustuksen järjestelyistä, mutta useilla muilla toimialoilla on pientä epätietoisuutta. Se minuakin vaivaa”, ministeri Häkkänen sanoo.
Koko yhteiskunta varautuu
Puretaan puolustusministerin mainitsemaa epätietoisuutta. Pyydän Häkkästä kertomaan Tehyn jäsenille: Mitä Suomessa oikein odotetaan tapahtuvaksi, mitä vastaan nyt varaudutaan?
”Suomessa kokonaisturvallisuus on hyvällä tasolla”, hän vastaa. ”Mutta tällä hetkellä käynnissä on koko yhteiskuntaa koskeva varautuminen. Suomen puolustuskyky kuuluu kaikille, ei vain Puolustusvoimille.”
Ministeri sanoo, että Suomen turvallisuuspolitiikka perustuu kokonaisturvallisuuden vahvistamiseen. Siten ehkäistään konfliktia ”niin, että naapuri ei saa päähänsä kokeilla”. Naapurilla hän tarkoittaa Venäjää.
Kokonaisturvallisuuttaan vahvistaakseen Suomi liittyi puolustusliitto Natoon, ja samasta syystä Suomen kriisinsietokykyyn investoidaan voimakkaasti.
Haluan, että ministeri täsmentää ja kertoo niin suoraan kuin mahdollista: miten huonoon skenaarioon ja millaisiin poikkeustilanteisiin hyvinvointialueilla tällä hetkellä varaudutaan?
Häkkänen siteeraa valtioneuvoston puolustusselontekoa. Se määrittää puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle ja kehittämiselle osana Natoa.
”Puolustusselonteossa on linjattu, että Suomen pitää olla kykenevä pitkäkestoiseen puolustussodankäyntiin. Se tarkoittaa, että koko yhteiskunnan pitää kestää kulutussodan kaltaista vaikeaa sodankäyntiä, jossa koko yhteiskunta ponnistelee äärimmilleen.”
Hän korostaa, että juuri nyt Suomeen ei näytä kohdistuvan sotilaallista uhkaa. Nyt tehtävällä varautumisella pyritään saamaan uhat väistymään. Mutta aina on se jos.
”Jos uhka toteutuukin, joudumme varautumaan, jotta Suomi ei romahda”, ministeri jatkaa.
Sote-palvelut, ja kaikki hoivapalvelut erityisesti, ovat välttämättömiä ja yhteiskunnalle kriittisiä – ihan sama, mikä on tilanne.
Ministeri Häkkänen puhuu televisiouutisten haastatteluista tutuksi tulleella oppineella puheenparrellaan.
”Siksi on tärkeää, että sote-sektorilla varautuminen tehdään läpileikkaavasti, joka puolelle. Se tarkoittaa infrastruktuuria ja järjestelyjä, jotka ovat turvaluokiteltuja. Eri puolilla Suomea on käynnistetty tiettyjä järjestelyjä.”
Turvaluokitelluista järjestelyistä ei voi kertoa enempää, mutta yleisellä tasolla Häkkänen kertoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisessa ”isoja asioita” ovat henkilöstön koulutus ja riittävyys. Samoin alueelliset suunnitelmat siitä, mikä osa henkilöstöstä jäisi poikkeustilanteessa tavanomaisiin palveluihin terveyskeskuksiin ja sairaaloihin.
”Ja mitkä osat [sote-henkilöstöstä] tulevat puolustuksen piiriin. Koska rakennamme koko Naton puolustuskyvyn lääkintähuollon siviilijärjestelmän päälle, [poikkeustilanteessa työntekijöissä] kyse on samoista huippuammattilaisista.”
Kysyn ministeriltä, mitä Tehyn jäsenten tulisi tästä ajatella.
”Kannattaa pitää pää kylmänä ja olla rauhassa, kuten valtiojohdossakin suhtaudutaan”, hän sanoo.
”Ei ole kyse dramatiikasta. Suomi on aiemminkin varautunut kriiseihin. Kaikilla on oma roolinsa yhteiskunnassa.”
Sitä paitsi, hän lisää, ei Venäjä ensimmäistä kertaa ole asialla. Me tiesimme kyllä.
Tehyläisillä tärkeä tehtävä
Tehyläisten kannattaa puolustusministerin mukaan keskittyä omaan arkiseen elämäänsä: perheeseen, työntekoon ja kouluttautumiseen. Vastuu käytännön varautumisesta on hyvinvointialueiden johtajilla.
”Jää alueiden ja paikallisten johtajien vastuulle, että tarvittavat koulutukset järjestetään ja laaditaan yksityiskohtaiset suunnitelmat palvelujen järjestämisestä siviiliväestölle ja Puolustusvoimille. Uskon, että tämä on tehtävissä ja oikeilla raiteilla.”
Sanon ministerille, että hoitajat on koulutettu työskentelemään kriiseissä ja katastrofeissa, ja moni heistä mieltää jo nyt itsensä maanpuolustajaksi mahdollisessa sotilaallisen uhan tilanteessa. Mutta millaisena ministeri näkee hoitajien roolin Suomen itsenäisyyden ja kansallisen turvallisuuden takaajina mahdollisessa sota- tai kriisitilanteessa?
”Tehyn jäsenillä on kriittisen tärkeä rooli Suomen turvallisuudessa. Hoitajilla on kriittisen tärkeä rooli siinä, että maanpuolustus ja yhteiskunnan turvallisuuden perusta varmistetaan. Yhteiskunnan perustoiminnot ja -hoiva ovat kriittisiä tekijöitä siinä, että Suomi pystyy toimimaan poikkeustilanteessa. Sote-palvelut, ja kaikki hoivapalvelut erityisesti, ovat välttämättömiä ja yhteiskunnalle kriittisiä – ihan sama, mikä on tilanne.”
Viime kädessä Häkkäsen mukaan on kyse alan ammattilaisten osaamisesta ja korkeasta ammattitaidosta sekä moraalista. Hän on tavannut paljon tehyläisiä ammattilaisia.
”Tehyläiset ovat korkealla moraalilla toimivia ihmisiä, joilla on kova osaaminen ja ammattiylpeys. Saamme hyvät suunnitelmat tehtyä, kun pidetään pää kylmänä ja varaudumme huolellisesti hyvässä yhteistyössä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa”, Häkkänen sanoo.
Puolustusministerinä Häkkänen pitää ratkaisevan tärkeänä, että sote-alan ammattilaisilla on laaja tietoisuus varautumisen tehtävistä. Puolustusvoimat voi toimia sotavoimalla vain hetken.
”Jos yhteiskunta ja terveydenhuolto eivät toimi, siinä voi alkaa puolustuskyky ja yhteispuolustus vaarantua.”
Sitä paitsi Suomella on sitoumuksia, Nato-liittolaisillekin. Sote-alan ammattilaisten tarjoama huolenpito on osa Suomen Nato-politiikkaa: Suomi on luvannut, että huolenpito taataan myös liittokunnan sotilaille.
”Meidän pitää taata tukijoukoille ja liittolaisille, että jos takamailta lähettää poikansa ja tyttärensä Suomea puolustamaan, me hoidamme, jos rintamalla käy jotain.”
Poikkeustilanteisiin varaudutaan hyvissä ajoin myös siksi, että näin varmistetaan sote-henkilöstön lisäkoulutus ja tarvittava osaaminen, Häkkänen sanoo.
”Me [puolustus- ja sosiaali- ja terveysministeriö] pidämme huolta siitä, että ohjeistukset ovat kattavat. Mutta hyvinvointialueiden päättäjien pitää huolehtia, että varautumissuunnitelmat on tehty.”
Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä on varmistaa, että hyvinvointialueet toteuttavat suunnitelmat.
Mahdollisissa poikkeusoloissa ministerin mukaan yksi suuri haaste on se, että lakisääteiset sote-palvelut joudutaan priorisoimaan siten, että vain välttämätön hoito toteutuu. Riittävästi kapasiteettia pitää varata esimerkiksi ikäihmisten ja lasten hoitoon, hän sanoo.
Miten resurssit riittävät?
Viime vuosina julkisesta sosiaali- ja terveydenhoidosta on lyhytnäköisesti säästöpolitiikan nimissä leikattu palveluita, yksiköitä on lakkautettu ja työntekijöitä irtisanottu. Henkilöstö on ylityöllistettyä ja uupunutta.
Kysyn ministeriltä, miten säästöt, leikkaukset ja lakkautukset suhteutuvat siihen, että samaan aikaan sote-järjestelmää valmistellaan pitkäaikaiseen varautumiseen ja työtehtäviin myös sota-aikana. Ja miten puolustusministeri arvioi jo nyt ylityöllistetyn sote-henkilöstön jaksavan mahdollisessa kriisitilanteessa?
Ministeri Häkkänen sanoo, että on selvää, että Suomella on merkittäviä taloudellisia haasteita ja sote-alueiden talouden tilanne on äärimmäisen hankala. Hänen mukaansa resurssit kasvavat, koska tarpeet kasvavat koko ajan.
”Rahoitus sote-puolelle on kasvanut ja sitä on lisätty. Myös henkilöstön tarve kasvaa joka vuosi. Soten rahoitus tulee kasvamaan voimakasta tahtia tästä eteenpäin.”
Jos joudumme poikkeustilanteeseen, yhteiskunnan kaikki toiminnot mullistuvat. Erityisesti sote-sektorilla tapahtuu isoja muutoksia: joudutaan priorisoimaan, mitkä ovat tärkeimpiä tehtäviä ja miten esimerkiksi järjestetään varhaiskasvatus, jotta vanhemmat pääsevät turvallisuuden kannalta kriittisiin tehtäviin.
Häkkänen ei puolustusministerinä ryhdy yksityiskohtaisesti arvioimaan sosiaali- ja terveyspolitiikkaa tai antamaan suosituksia siitä, miten kasvavien tarpeiden ja palveluiden kokonaisuutta tulisi hallita.
Sen hän sanoo, että sote-rahaa olisi hyvä käyttää ammattilaisten palkkaamiseen, mutta pienellä maalla ei ole varaa palkata tuplamäärää henkilöstöä hoitamaan puolustusta, esimerkiksi vain Puolustusvoimien sotilaita.
”Varautuminen on tehtävä samalla henkilöstöllä, joka meillä jo on, plus eläköityneillä ja ns. kertauskurssin käyneillä. Varautumisen vaatimus koskee kaikkia hallinnonaloja, ja kasvavaan rahoitukseen on pystyttävä. Se on tehtävissä, mutta se ei ole helppoa.”
Talousongelmia ministeri pitää tilapäisinä.
”Nyt on nähtävissä taloudellisen piristymisen merkkejä. Olen varma, että Suomi voi saada taloutensa kasvuun. Nousihan Suomi myös 90-luvun lamasta.”
Työtehtävät menisivät uusiksi
Paljon varautumisesta tapahtuu ”hissun kissun”, mutta kylmän rauhallisesti, kuten puolustusministeri ilmaisee. Mutta monia tehyläisiä pohdituttaa, miten valtavia järistyksiä omassa työssä tapahtuisi mahdollisessa sodassa tai konfliktissa.
Siksi pyydän ministeriä kertomaan, millaisia mullistuksia hoitajien työarjessa, työajassa tai työntekopaikassa tapahtuu, jos uhka kävisi toteen? Hän aloittaa vastauksensa jälleen huomauttamalla, että kyse on varautumisesta eikä Suomeen kohdistu tällä hetkellä uhkaa.
”En halua indikoida suoraan. Mutta jos joudumme poikkeustilanteeseen, yhteiskunnan kaikki toiminnot mullistuvat. Erityisesti sote-sektorilla tapahtuu isoja muutoksia: joudutaan priorisoimaan, mitkä ovat tärkeimpiä tehtäviä ja miten esimerkiksi järjestetään varhaiskasvatus, jotta vanhemmat pääsevät turvallisuuden kannalta kriittisiin tehtäviin.”
Kriittiset tehtävät on turvattava, ja sen jälkeen on tuettava puolustuskykyä, jotta Suomea ei vallata.
”Tämä tarkoittaa kaikkia toimialoja. Mutta terveydenhuolto on erityisen tärkeää, jotta Suomen puolustus ja Nato voivat toimia. Suurella osalla henkilöstöä tapahtuu siirtymä niihin tehtäviin.”
Osaan tehtävistä tarvitaan lisäkoulutusta. Alueilla ja osastoilla on arvioitava, miten paljon. Esimerkiksi tehohoidon ammattilaisia ei kouluteta hetkessä.
Puolustusministeri Häkkänen on vieraillut useiden yliopistosairaaloiden teho-osastoilla keskustelemassa siitä, miten tarvittavia koulutuksia voi järjestää ja ennakoida. Alueiden on mietittävä, miten ennakoidaan ja pidetään yllä riittävä määrä varareserviä.
”Pidän tärkeänä, että siihen on olemassa suunnitelma, eikä aleta perustaa vasta tilanteen ollessa päällä.”
Haastattelu loppuu, koska esikunnan haastattelulle varaama puolituntinen loppuu. Kun ministeri tekee lähtöä kabinetista ja kättelee lujalla otteella, hän sanoo, että keskustelisi mielellään pidempäänkin näin tärkeästä aiheesta.
”Varautumista tehdään, mutta se ei saa olla hallitseva asia elämässä. Minulle se on hallitseva asia, mutta ei tavallisilla kansalaisilla. Vaikka uutisissa asia onkin esillä”, hän toteaa.
Sitten puolustusministerin on pakko lähteä seuraaviin maanpuolustuksellisiin työtehtäviin.
