”Väkivaltainen käytös pitää katkaista nuorena”, sanoo sairaanhoitaja, joka menee kotiin ja kouluun

Espoolainen sairaanhoitaja Minna Tamminen, 26, suuntaa työpäivänsä aluksi usein asiakasperheen luo. Mukaan tulee myös toinen hoitaja. Monesti työpari saattaa perheen esikoulu- tai alakouluikäisen lapsen kouluun.

Minna on yksi Husin lastenpsykiatrian liikkuvan intensiivihoidon työntekijöistä. Yksikössä on 24 työntekijää, joista suurin osa on sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Lisäksi moniammatilliseen tiimiin kuuluu lääkäri, psykologi, osastonhoitaja, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti. Päätoimipiste sijaitsee Helsingissä ja muut toimipaikat Lohjalla, Porvoossa ja Hyvinkäällä.

”Psykiatrian sairaanhoitajat tavallisesti työskentelevät poliklinikoilla ja sairaaloissa, mutta me jalkaudumme lapsen arkiympäristöön kotiin ja kouluun.”

Minna aloitti liikkuvassa intensiivihoidossa viime elokuussa. Sitä ennen, valmistumisensa jälkeen vuodesta 2021 hän työskenteli Husin lastenpsykiatrian muissa yksiköissä.

”Työkokemus lastenpsykiatrian puolelta on edellytys sille, että liikkuvassa voi työskennellä.”

Väkivalta pois

Lastenpsykiatrian liikkuva intensiivihoito tarjoaa tiivistä kotiin ja kouluun tai päiväkotiin vietävää erikoissairaanhoitoa 6–12-vuotiaille lapsille silloin, kun avohoidon käynnit eivät riitä. Hoitoon ohjaudutaan lääkärin lähetteellä avohoidosta, ja se toteutetaan yhteistyössä perheen ja muun verkoston, kuten koulun ja sosiaalitoimen kanssa.

Vaikka kyse on nopeasta avun tarpeesta, jonotusajat ovat Minnan mukaan varsin pitkät eli tavallisesti noin puoli vuotta. Hoidon piirissä on noin 30 lasta, ja hoitojaksojen pituudet vaihtelevat kolmesta kuuteen kuukauteen. Tavoite on, ettei hoitojakso kestä yli vuotta.

Syyt hoidon tarpeelle ovat moninaiset. Neuropsykiatrisiin vaikeuksiin viittaavista diagnooseista tavallisimpia ovat adhd ja add, autismikirjo ja Touretten oireyhtymä sekä uhmakkuus- ja käytöshäiriöt. Syömishäiriöstä, ahdistuksesta ja masennuksesta kärsiviä on vähemmän.

”Yhdistävänä tekijänä on hallitsematon väkivaltaisuus. Isoin tavoite on saada väkivalta loppumaan.”

Minna painottaa, että koko perhe tai sijaisperhe ovat hoidossa merkittävässä roolissa.

”Emme tule parantamaan perheen arkea taikasauvan kanssa.”

Luottamuksen rakentaminen perheen ja hoitajien välille voi ottaa aikaa. Hoito alkaa kuukauden tutustumisjaksolla. Tavoitteet suunnitellaan ja asetetaan yhdessä ensimmäisessä hoitoneuvottelussa, jossa päätetään hoidon jatkumisesta. Kuukauden tai puolentoista kuukauden välein on uusi hoitoneuvottelu, jossa tarkastellaan jatkotavoitteita.

Hyvin suunniteltu

Hoitajat suunnittelevat jokaisen käynnin etukäteen. Tapaamisia on monta kertaa viikossa. Kun hoitajat menevät perheen kotiin, ainakin yksi lapsen vanhemmista on aina paikalla. Tapaaminen kotona kestää noin tunnin.

”Olemme kuulijoita ja toimimme lapsen ehdoilla. Lapsella voi olla uusi, erilainen hätä joka viikko. Jos aistimme, ettei lapsi ole tänään valmis meidän läsnäoloomme ja alkaa ärsyyntyä tai käyttäytyä väkivaltaisesti, lähdemme pois. Todella harvoin väkivalta kohdistuu meihin hoitajiin. Tarvittaessa olemme apuna ja soitamme perästä päin vanhemmille ja kysymme, miten tilanne rauhoittui.”

Ilman lasta tapahtuvat tapaamiset voidaan pitää verkon välityksellä Teamsissa.

”Arkisin olemme koko ajan saatavilla tai tavoiteltavissa. Pystymme vastaamaan nopealla aikataululla perheen ja potilaan tarpeisiin ja huoliin. Meillä on omat työnumerot ja vastaamme virka-aikaan.”

Luokassa esittäytyessämme turvaudumme valkoiseen valheeseen. Kerromme luokalle, että havainnoimme opettajaa tai koko luokkaa.

Intensiivihoidon idea on, että se täsmentyy ja tiivistyy edetessään.

”Emme voi liiaksi tarkentaa perheelle, mitä intensiivisyys vaatii. Muuten voi käydä niin, että perhe väsyy ja jättää hoidon kesken. Jos vanhempi käy töissä, on todella vaativaa, että siihen yhdistetään meidän kotikäyntimme.”

Hoitajat eivät mene kouluun noin vain, vaan siitä sovitaan lapsen kanssa. Asiasta sovitaan luonnollisesti myös opettajan kanssa.

”Lapsi voi luottaa siihen, että hänen ei tarvitse tervehtiä meitä ja luokassa esittäytyessämme turvaudumme valkoiseen valheeseen. Kerromme luokalle, että havainnoimme opettajaa tai koko luokkaa.”

Kouluun paluu palkitsee

Lapsilla on diagnoosinsa mukainen lääkehoito. Sen toteutumisesta vastaavat vanhemmat. Intensiivihoidon aikana diagnoosi ja lääkehoito yleensä tarkentuvat.

Hoidossa on onnistuttu, kun lapsi oppii hallitsemaan itseään, pärjää haasteiden kanssa ja väkivaltainen käytös loppuu.

”On palkitsevaa, kun lapsi palaa kouluun ja se alkaa sujua.”

Myös huonot hetket kuuluvat työhön: ensin tapahtuu edistymistä, mutta sitten otetaankin takapakkia.

”Pitää muistaa, että emme pysty kaikkeen. Joskus tavoitteet ovat vain liian isot. Siksi pitää pyrkiä asettamaan selkeät tavoitteet ja pilkkoa ne osiin.”

Minna arvioi, että vaikka tavoitteisiin päästäisiin, jokaisella heidän asiakkaallaan on jonkinlainen hoitosuhde ainakin seurannan muodossa läpi elämän.

Välillä työhön liittyvät murheet seuraavat kotiin.

Yhdestä asiasta Minna on varma.

”Käytöshäiriöt ja väkivaltainen käytös pitää katkaista nuorena. Mitä nuorempana se tapahtuu, sen parempi ennuste on.”

Minna tunnustaa, että välillä työhön liittyvät murheet seuraavat kotiin. Jaksamisen kannalta hänestä on hyvä, että työssä on paljon siirtymiä paikasta toiseen.

”Niistä syntyy tilaa mikrotauoille. Siitä pidämme kiinni, että tauot ja lounastauko tulevat pidettyä.”