11 ratkaisua kotihoidon ongelmiin

Pelastaako teknologia vai pitäisikö ottaa oppia menneestä? Mikä on vanhukselle parhaaksi? Yhdeksän asiantuntijaa tarjoaa oman lääkkeensä kotihoidon kehittämiseen. Kotihoidon arjen tunteva lähihoitaja aloittaa kolmella ehdotuksella.

Kuvateksti
Lähihoitaja Anna-Maria Lepistön työ kotihoitajana on vaihtelevaa ja vastuullista. Vaikka välillä on kiire, hyvien päivien voimin jaksaa jatkaa. Kuva: Jaakko Martikainen

1. Työaika vähemmän haavoittuvaksi

Anna-Maria Lepistö, lähihoitaja Helsingin läntisellä palvelualueella

Moni asiakaskäynti kestää kauemmin kuin on suunniteltu. Vanhus saattaa olla huonovointinen tai tarvita toimissaan tavallista enemmän suostuttelua ja ohjausta. Kun voinnissa tapahtuu muutoksia, kirjaamiseenkin menee enemmän aikaa. Moni käynti poikii myös lisätyötä ja selvittelyä. Asiakastyöstä ylijäävä aika menee useimmiten välimatkoihin ja esimerkiksi kauppa- ja apteekkitilausten tekemisiin.

Uusien asiakkaiden kanssa kuluu aikaa pelkästään vaatteiden ja tavaroiden etsimiseen. Toisinaan käy niin, että vanhus ei ole kotona, mikä muuttaa työvuoron kulkua. Lisäksi pitää selvittää esimerkiksi omaisilta, missä asiakas on.

Jokaisella omahoitajalla pitäisi olla automaattisesti aikaa kirjallisia tehtäviä varten. Kaikkea ei voi tehdä asiakkaan kotona. Aikaa keskittymistä vaativiin kirjallisiin töihin täytyy pyytää­ erikseen työsuunnittelijalta, joka varaa ajan työtilanteen salliessa.

Yllätyksiin ei ole varaa, etenkään iltavuorossa. Välitöntä työaikaa on liikaa, ja toisaalta käyntiajat on suunniteltu usein liian lyhyiksi, jotta pystyisi toteuttamaan kuntouttavaa työotetta.

2. Laitospaikkoja takaisin

Koti ei ole paras paikka, jos ihminen ei edes muista olevansa kotonaan tai ahdistuu yksin olemisesta. Jotkut kokevat olonsa niin sairaaksi ja hauraaksi, että pelkäävät olla kotihoidon käyntien varassa.

Muistisairaalla asiakkaalla on ovihälytin, joka yhdistää turvapalveluun, jos ihminen yrittää avata ovensa. Muistisairailla on myös gps-paikantimia. On hirveää sulkea ovi takanaan, kun ihminen itkee ettei halua jäädä yksin.

3. Puhelimen käyttö fiksummaksi

Kotihoidon yhteyspuhelimeen vastaa arkipäivisin yleensä toimistopäivää pitävä terveyden- tai sairaanhoitaja tai työsuunnittelija. Muulloin hoitajat kantavat puhelinta mukanaan kentällä. Puheluita tulee laidasta laitaan, aina gps-rannekkeen lataamisesta omaisten palautteisiin. Välillä puhelin soi niin usein, että se häiritsee asiakastyötä.

Rajaisin esimerkiksi kellonaikaa, jolloin puheluita otetaan vastaan. Yhteyspuhelimen viestit voisi purkaa ja soittopyyntöihin vastata toimistolla, jossa pääsee käsiksi potilastietojärjestelmään ja kalenteriin.

4. Vapaana olevat työpaikat täyteen

Päivi Kangas, työsuunnittelija ja lähihoitaja Helsingin kaupungin läntisellä palvelualueella

Alueellamme on tälläkin hetkellä pari työpaikkaa auki. Jos nämä saataisiin täytettyä, toiminnan pystyisi järjestämään melko hyvin ilman keikkalaisiakin. Suurin hoitajien tarve on aamulla klo 7–12 ja illalla klo 18–22. Keikkalaisia tarvitaan etenkin iltaan.

Työsuunnittelijana teen raakaversiolaskelman asiakaskäyntien tarpeesta edellisellä viikolla. Esimerkiksi maanantaina 30. huhtikuuta koko päivän tarve oli 60 tuntia ja 20 minuuttia. Jaoin ajan työntekijöiden kesken niin, että normaalityöajassa oleville tuli asiakaskäyntejä 4 tuntia 35 minuuttia. Yhdeksäntuntisia työpäiviä tekevät saivat 5 tuntia 25 minuuttia. Tässä niin sanotussa voimatyöajassa on kahdeksan vapaapäivää kolmessa viikossa.

Varsinaisen työsuunnittelun teen edellisenä päivänä. Etusijalla ovat omahoitajat, mutta hoitajat vaihtuvat silti väkisinkin vapaiden ja muiden poissaolojen takia. Lisäksi pitää ottaa huomioon esimerkiksi se, kenellä on lääkeluvat ja kuka hallitsee haavanhoidon.

Asiakaskäynnit on mitoitettu todellisen tarpeen mukaan. Tarve vaihtelee 15 minuutista 2 tuntiin. Aamukäynti on yleensä 25–55 minuuttia, ja sen aikana tehdään tavalliset aamutoimet. Hoitaja ehtii olemaan läsnä ja asiakas voi syödä rauhassa. Pisin aika tarvitaan, kun on haavanhoitoa tai suihkussakäynti.

Päivällä tavallisen käynnin pituus on noin 35 minuuttia. Käyntien väliin on varattu viisi minuuttia siirtymiin, sillä ­asiakkaat asuvat lähellä toisiaan. Kotihoitaja tekee tavallisesti 5–8 käyntiä päivässä.

5. Esimiesten pitää tuntea ruuhkahuiput

Tuija Koivisto, iäkkäille tarkoitettujen palvelujen muutosagentti Keski-Suomessa

Esimiesten täytyy tietää, miten välitön ja välillinen työaika muodostuu ja miten ruuhkahuiput syntyvät. Sen vuoksi olemme kehittäneet Keski-Suomessa tietojohtamisen työkaluja Kukoistavassa kotihoito -hankkeessa. Koko maassa on tavoitteena, että noin 60 prosenttia työajasta on välitöntä asiakastyötä. Jotta tavoitteeseen päästään, esimerkiksi asiakaskäynnin kirjaamiset tulee tehdä mobiililaitteella yhdessä asiakkaan kanssa.

Olemme myös rakentamassa resurssipoolia, josta saadaan hoitajia esimerkiksi sairauspoissaolojen paikkaamiseen. Tämä varmistaa, että asiakaskäynnit toteutuvat suunnitellusti.

Jyväskylän ammattikorkeakoulu on tehnyt kotihoidon työntekijöiden osaamiskartoituksen. Sen perustella lääkehoidon osaaminen on nyt kunnossa. Lisätukea hoitajat kokevat tarvitsevansa akuuttien tilanteiden tunnistamisessa ja pitkäaikaispotilaiden hoidossa.

Keski-Suomessa on juuri tehty kotihoidon tehtävänkuvien tarkennus. Jokaisen pitää osata ydintehtävät, mutta sen lisäksi on erityisosaamista. Koska kotihoitoa tehdään pääsääntöisesti yksin, hoitaja tarvitsee mahdollisuuden konsultaatioapuun.

6. Työntekijöiden itsenäisyys täytyy palauttaa

Teppo Kröger, professori Jyväskylän yliopistossa

Kotihoito on lähtenyt väärään suuntaan. Vielä 20 vuotta sitten painopiste oli sosiaalisessa puolessa – vanhuksille annettiin aikaa. Vanhus ja hoitaja tekivät asioita yhdessä, ja heidän kesken oli aitoa vuorovaikutusta. Toisen tunteminen antoi perustan asiakassuhteelle.

Nyt kotihoitoa on viety sairaanhoidon suuntaan. Ratkaisuja etsitään teknologiasta, mikä on työn luonteen vastaista. Tekniikka toki helpottaa esimerkiksi joitain rutiinitarkastuksia, mutta erilaiset managerointijärjestelmät ohjaavat nyt työtä liikaa. Niiden myötä työntekijöiden itsenäisyys on vähentynyt. Kuitenkin kaikki tutkimukset osoittavat, että työn itsenäinen aikatauluttaminen tuo tehokkuutta, laatua ja työhyvinvointia. Siksi tiimien ja yksittäisten työntekijöiden autonomia pitää palauttaa.

Hoitajien jatkuva vaihtuminen on suuri ongelma. Vanhus joutuu kertomaan samoja asioita uudestaan ja uudestaan, eikä hoitajan ja avustettavan välille pääse syntymään luottamuksellista suhdetta.

7. Tietotekniikka monipuolisesti avuksi

Anna-Liisa Niemelä, työskennellyt Helsingin sosiaali- ja terveysviraston kotihoidon kehittämistehtävissä

Kun suuret ikäluokat tulevat kotihoidon asiakkaiksi, tietotekniikka kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman monipuolisesti. Kevythoitoisten asiakkaiden seuranta- ja arviointikäynnit ja esimerkiksi lääkkeenoton valvonta voidaan hoitaa tablet-tietokoneen avulla. Raskashoitoisten asiakkaiden hoidossa tietotekniikka on hoidon tukena.

Hoitajien, lääkäreiden, omaisten ja kotihoidon asiakkaiden yhteistyötä voidaan tehostaa kuvayhteyden avulla. Asiakas voi olla tabletin avulla kuvayhteydessä hoitajaan kaikkina vuoro­kauden aikoina. Se lisää kotona asumisen turvallisuutta. Tabletin välityksellä voi osallistua palvelutalojen yhteisölliseen toimintaan ja saada vaikka yksilöllistä kuntovoimistelua.

Nykyisten vanhusten saattaa olla vaikea hyväksyä ja oppia tietotekniikan käyttöä. Sitä pitää kunnioittaa. Tulevaisuudessa tietotekniset ratkaisut ovat arkipäiväisiä. Ne vapauttavat hoitajia raskashoitoisempien asiakkaiden hoitoon.

8. Yhteisökoti on paras paikka yksinäiselle muistisairaalle

Merja Mäkisalo-Ropponen, kansanedustaja ja Muistiliiton puheenjohtaja

Jos muistisairaalla ei ole hoitoon valmennettuja omaisia tukenaan, paras ratkaisu on yhteisökoti. Yhteisökodilla tarkoitan kodinomaista hoitoyhteisöä, joka tarjoaa hoitoa ja hoivaa 24 tuntia vuorokaudessa. Se voi olla tehostettua palveluasumista, ryhmäkotiasumista tai perhehoitoa.

Suomessa on ollut pieniä yksityisiä hoiva- ja hoitokoteja, mutta isot terveysyritykset ovat valtaamassa markkinoita. Vakituisella, koulutetulla henkilöstöllä toimiva hoivakoti pystyy tarjoamaan kodin – koti on myös tunnetila. Siihen eivät kykene isot yritykset, jotka harrastavat työvoimakikkailua esimerkiksi nollasopimusten avulla.

Muistisairas voi asua kotona niin kauan kuin se on turvallista. On epäinhimillistä, jos muistisairas vanhus lukitaan kotiinsa tai hänet hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä.

Muistiliitto on tekemässä yhdessä Hoitotyön tutkimussäätiön kanssa tutkimusnäyttöön perustuvaa kriteeristöä sille, milloin on syytä ryhtyä pohtimaan yhteisökotiin muuttamista. Jo nyt voi hyödyntää hyvän hoidon kriteeristöä, jonka julkaisimme kaksi vuotta sitten.

Muistisairaan kotihoito onnistuu pidempään, jos hoitava tiimi rajataan mahdollisimman pieneksi. Näin kunkin hoitajan olemus tulee muistisairaalle tutuksi ja hoito perustuu juuri tätä ihmistä varten tehtyihin hoito-ohjeisiin.

9. Koti- ja omaishoito tarvitsevat yhteisen koordinaattorin

Annika Saarikko, peruspalvelu- ja perheministeri

Kun palveluntarve on suuri ja palveluntuottajia on useita, kotihoidon asiakas tarvitsee koordinaattorin tai omatyöntekijän. Hän toimii asiakkaan tukena ja auttaa sovittamaan erilaisia palveluja yhteen. Myös omaishoitoperheiden tarpeet on otettava huomioon, sillä monet kotihoidon asiakkaat ovat samalla omaishoidon asiakkaita.

Kotikuntoutusta on tehostettava. Kotihoitoa on oltava tarjolla tarpeen mukaan kaikkina vuorokauden aikoina. Akuuttitilanteisiin pitää olla toimintamalli, jotta hoitaja tietää, ottaako hän yhteyden lääkäriin tai päivystykseen.

10. Työn vaativuuden pitää näkyä palkassa

Anna-Liisa Lyytinen, johtaja Helsingin pohjoisella palvelualueella

Nyt alkaa olla yleisesti ymmärrettyä, että kotihoito on vaativampaa työtä kuin laitoshoito, jossa voi tukeutua tiimiin. Kotihoitajakin voi olla yhteydessä muihin hoitajiin, mutta työ on silti itsenäisempää ja vastuullisempaa. Hoitajan tietojen ja taitojen täytyy olla kunnossa. Tämän pitäisi näkyä myös palkassa – uskonkin, että palkkaratkaisut tulevat vielä eteen.

Kotihoitoa uhkaava työvoimapula näkyy jo kesäsijaisten saamisessa. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, eikä vanhustenhuolto ole perinteisesti kiinnostanut nuoria. Mediassa toistuu käsitys, että työ on hallitsematonta. Työ voidaan kuitenkin järjestää niin, että se kuormittaa tasaisesti. Se onnistuu poissaoloja paikkaavan sijaisjärjestelmän ja tietotekniikan avulla.

11. Asenteet kuntoon: lisää rahaa ja hoitajia

Minna Lindgren, kirjailija-toimittaja, kirjoittanut vanhustenhoidosta kertovan romaanisarjan

Ei ole vaikea ennustaa, että vanhusten määrä kasvaa. Paljon vaikeampi on ennustaa syntyvyyttä. Koska hoidettavien määrä lisääntyy, tarvitaan myös enemmän rahaa ja hoitajia. Palvelujen lisääminen on asennekysymys, samoin se, millaista koulutusta hoitajat saavat. Vaikka hoitajiin kohdistuu nykyään todella paljon vaatimuksia, lähihoitajakoulutuksiin pääsee kuka tahansa. Alalle soveltuvuus pitäisi selvittää.

Kotihoitoa ei saisi tehdä lääkkeet edellä – kotona asuva vanhus tarvitsee paljon muutakin. Jos vaikka vanhuksen silmät ovat väsyneet, hoitajan pitäisi ehtiä lukemaan sinä päivänä lehteä ääneen.

Tietotekniset ratkaisut ovat hyviä terveiden hoitamisessa, mutta onko kukaan laskenut näiden laitteiden todellisia kustannuksia vanhusten kotihoidossa? Nyt hankittu tekniikka vaatii huoltoa ja käyttäjäkoulutusta, ja kolmen vuoden päästä se on auttamattomasti vanhentunutta. Ei vanhus halua kotiinsa laitetta vaan ihmisen.

Juttu ilmestynyt lehdessä 6-7/18

Suosittelemme sinulle

Tehy
25.3.2021