Aija Norokallio huolehtii, että vauva saa elämäänsä niin hyvät olosuhteet kuin mahdollista.
Perhetyöntekijä Aija Norokallio, 57, muistelee naisvankia, jonka rinnalla hän kulki reilut kolme vuotta. Heidän yhteinen matkansa alkoi, kun odottava äiti oli siirtymässä Vanajan vankilan perheosastolle.
”Teimme tuttavuutta kävelyretkellä vankilan luonnonkauniissa miljöössä. Hän kertoi, miten oli vankilaan päätynyt.”
Juttelu alkoi hieman varauksellisissa tunnelmissa, kuten vankilassa usein käy.
”Vanki on yleensä menettänyt luottamuksensa ihmisiin monesta eri syystä. Perheosastolla luottamus alkaa pikkuhiljaa versoa, kun vanki ymmärtää perhetyöntekijöiden olevan hänen puolellaan, hänen vanhemmuuttaan tukemassa.”
Yllättäen Aija sai olla naisen synnytyksessä läsnä.
”Äidin toivoma henkilö ei ehtinyt ajoissa paikalle, joten tarjouduin tueksi, kun satuin olemaan työvuorossa. Synnytys meni hyvin, ja pienen ihmisen maailmaan tulo oli ihmeellinen kokemus paitsi esikoisen äidille myös minulle”, Aija muistelee.
Äiti ja lapsi olivat perheosastolla lapsen 3-vuotispäivään saakka. Sitten he pääsivät muuttamaan omaan kotiin.
Tällä hetkellä Aija on yhdessä toisen perhetyönohjaajan kanssa omatyöntekijä äidille, joka odottaa oikeuskäsittelyä. Rikoksesta epäilty on Hämeenlinnan suljetussa naisvankilassa. Hän ei tiedä, milloin tuomio tulee ja mikä sen sisältö on.
Epätietoisuus raastaa äidin mieltä. Hän ei osaa suomea, ja englanninkin taidot ovat melko alkeelliset.
”Käytämme apuna tulkkia, Googlen kääntäjää ja elekieltä. Väärinymmärryksiäkin tulee väistämättä.”
Vanajan vankila on Suomen ainoa paikka, jossa voi suorittaa vankeusrangaistusta lapsen kanssa.
Suljettu vankila ja avovankila ovat erilaisia työympäristöjä. Hämeenlinnan suljetun naisvankilan perheosasto on kaksipaikkainen ja tarkoitettu tutkintavangeille. Sieltä pääsee yleensä vain neuvolaan.
Vanajan vankila on sen sijaan naisille tarkoitettu avolaitos. Sen perheosasto on Suomen ainoa paikka, jossa voi suorittaa vankeusrangaistusta lapsen kanssa. Aija voi lähteä sieltä vangin ja lapsen kanssa vaikkapa kauppaan tai lähipuistoon. Osastolla on kymmenen paikkaa. Vanhemmat ovat yleensä äitejä, mutta on osastolla asunut muutama isäkin lapsineen.
Vankilat kuuluvat Suomessa Rikosseuraamuslaitoksen alaisuuteen, mutta perheosasto on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima lastensuojelulaitos vankilan sisällä. Lapsen sijoitus osastolle voi jatkua vain siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.
Aijan työnantaja on Kanta-Hämeen Perhetyö ry. Hän kuuluu kahdeksan hengen tiimiin, joka tekee vaativaa vauvatyötä.
”Meillä on hieno, moniammatillinen joukko, joka on kouluttautunut laajasti. Kollegalta ja lähijohtajalta saa tarvittaessa tukea nopeastikin. Ryhmätyönohjaustakin on ollut säännöllisesti.”
Työpaikalla noudatetaan autonomista työvuorosuunnittelua, mikä on sujunut Aijan mielestä hyvin. Vapaat saa yleensä toiveiden mukaan, ja halutessaan voi tehdä vaihtelevan mittaisia työpäiviä.
”Minusta on mukava tehdä 12-tuntisiakin vuoroja.”
Saatan kysäistä äidiltä, että mitähän tyytymätön vauva mahtaa nyt tarvita.
Perheosastolla on henkilökuntaa vuoden jokaisena päivänä kello 7–22. Vuorossa on yleensä kaksi tai kolme työntekijää.
Perhetyöntekijä havainnoi, tukee ja raportoi vanhemman ja lapsen keskinäistä vuorovaikutusta.
”Se tapahtuu lempeästi arjen askareiden lomassa. Saatan kysäistä äidiltä, että mitähän tyytymätön vauva mahtaa nyt ajatella tai tarvita. Samalla kuvailen, mitä itse näen vauvan käytöksessä.”
Aija ei anna valmiita vastauksia, sillä parasta on vanhemman oma oivallus.
Siviiliin äiti tai isä pääsee useimmiten koevapauden kautta. Käännekohtaan varustaudutaan tekemällä huolellinen suunnitelma yhdessä vanhemman, Rikosseuraamuslaitoksen ja lastensuojelun kanssa.
”Oleellista on, että vapautuvalla on jatkossa tarpeeksi tukea tasapainoiseen ja turvalliseen, rikoksettomaan elämään”, Aija sanoo.
Perheosastojakson päättyessä vanhemman ja hänen lapsensa kanssa pidetään läksiäisjuhlat.
”Ne ovat työni kohokohtia etenkin silloin, kun perheosastojakso on lisännyt arjessa selviytymisen taitoja ja auttanut vanhempaa ymmärtämään entistä enemmän itseään ja lastaan.”
Kerran eräs tuomionsa suorittanut otti Aijaan yhteyttä kuukausia vapautumisen jälkeen, kun oli joutunut tukalaan tilanteeseen.
”Olin liikuttunut ja kiitollinenkin siitä, että olin hänelle vielä silloinkin luottohenkilö ja sain mahdollisuuden auttaa.”
Aija kiinnostui vankilan perhetyöstä luettuaan Hämeen Sanomista vuonna 2010, että Vanajan avovankilaan suunnitellaan perheosastoa.
”Sanoin heti aviomiehelleni, että tuossa on seuraava työpaikkani!”
Siihen mennessä Aija oli tehnyt päiväkotityötä parinkymmenen vuoden verran, viime ajat montessoriryhmässä.
”Minut valittiin moniammatillisen tiimin perhetyönohjaajaksi lastenhoitajan pätevyydellä ja varhaiskasvattajan vahvuuksilla.”
Vuonna 2016 Suomen Lastenhoitoalan Liitto valitsi Aijan vuoden lastenhoitajaksi.
Vankilatyöhön Aijalla on edelleen voimakas palo.
”Ehkä se on geeneissä, sillä mummoni työskenteli aikoinaan Hämeen linnassa vanginvartijana. Hän on kertonut, että jo tuolloin lapset ovat olleet vankien mukana vankilassa.”
Arkea perheen rinnalla
7 Haen Vanajan vankilan päivystyksestä avaimen perheosastolle, jossa kuuntelen yön kuulumiset. Avaan soluasuntojen väliovet, tervehdin hereillä olijat ja luen eilisen raportit.
8 Kahvittelen kahdeksaan saapuneiden työntekijöiden seurassa. Sitten jutustelen yhteiseen tilaan tulleiden perheiden kanssa.
9 Osallistun äitien, lapsien ja työntekijöiden aamunavaukseen, jossa käydään läpi alkavan päivän tapahtumat ja tunnelmat. Päätämme tuokion lastenlauluihin. Käyn perheen kanssa lenkillä. Mietimme, johtuikohan lapsen öinen levottomuus hampaiden puhkeamisesta.
11.30–13.30 Pidän lounastaukoni, kirjoitan raportin aamupäivästä tietojärjestelmään ja luen sähköpostit perheosaston hiljaisuudelle omistettuna aikana. Hoidan myös pari doula-asiaa, sillä koordinoin Kanta-Hämeen Perhetyö ry:ssä vapaaehtoisten doulatoimintaa.
14 Annan iltavuorolaiselle lyhyen raportin ja suunnittelen kotilomaa yhden perheen kanssa.
15 Aamuvuoroni Vanajan vankilan perheosastolla päättyy.
