Ajanvarauksetkin olivat täyttä hepreaa – Mirva Mäki opiskeli hammashoitajaksi Israelissa

Jerusalemilaisessa hammashoitolassa pikkupotilasta tervehtii Snoopy-asuinen Mirva Mäki.

Kuvateksti
Mirva Mäki muutti kolmekymmentä vuotta sitten Lapualta Israeliin. Kuva: Ninarose Maoz

Odotushuoneessa on leikkimökki, hampaista kertovia kirjoja sekä kello, jonka sekuntiviisarina heiluu hampaita harjaava käsi. Ei ole vaikea arvata, ketkä ovat tämän Jerusalemin keskustassa sijaitsevan hammasklinikan asiakkaita.

– Hoidamme pääsääntöisesti lapsia. Monet tulevat meille 2–3-vuotiaana. Osa jatkaa armeijaan menoon saakka ja vielä sen jälkeenkin, kun heillä on jo omia lapsia, kertoo vastaanottotiskin takana istuva hammashoitaja Mirva Mäki.

Yli 5-vuotiaat saavat Israelissa ilmaisen hammashoidon terveyskeskuksessa. Monet haluavat tuoda lapsensa silti erikoisklinikalle, jossa osataan hyvin rauhoittaa jännittävää ja pelkäävää lasta.

Israelilaiset ovat lapsirakasta kansaa. Lapset saavat näkyä ja kuulua, mutta joskus tarvitaan myös kuria.

– Lapset tulevat usein sisarustensa kanssa, 4–5 lasta kerralla. Joskus pitää toppuutella olemaan hiljempaa. Jos lapsi ei tee yhteistyötä hammastarkastuksessa, kerromme ystävällisesti mutta päättäväisesti meidän rajamme.

Mirva tulee lapsiasiakkaiden kanssa hyvin juttuun.

– Ilmapiiri on välitön ja vapaa. Lasten suut ovat yleensä aika terveitä, eikä vaikeita hoitoja ole. Vanhemmat saattavat olla joskus hankalia, mutta silloin vain hymyilen.

Asiakkaita tulee monista maista ja he edustavat eri uskontoja.

– Meillä käy juutalaisia eri taustoista, niin Israelissa syntyneitä kuin muualta tulleita. Suurin osa on Amerikan juutalaisia. Myös muslimeja ja kristittyjä käy paljon.

Yksityinen hammashoito on kallista. Laskut voivat olla suuria, varsinkin jos on monta lasta. Mirva selittää uusille potilaille hoito- ja maksukäytännön. Vakiopotilaat tietävät, miten asiat toimivat, mutta uudet tulokkaat saattavat yrittää tinkiä tai inttää hinnoista. Asiakkaissa on myös vähävaraisia perheitä.

– Meillä on kiinteät hinnat, mutta joskus niistä joustetaan tapauskohtaisesti. Perheiden heikentynyt taloustilanne näkyy erotilanteissa. Myös eroriidat näkyvät klinikalla: joskus kumpikaan vanhempi ei haluaisi hoitaa laskua. Välillä tämä aiheuttaa kinkkisiä tilanteita. Hoito on jo tehty, mutta maksumiestä ei meinaa löytyä, Mirva kertoo.

Asiat selviävät useimmiten puhumalla. Mirva kertoo olevansa paikalliseen tapaan suorapuheinen ja pärjäävänsä hyvin erilaisten ihmisten kanssa.

Ensimmäisen kerran Mirva saapui Israeliin ryhmämatkan mukana vuonna 1989. Hän oli tuolloin päälle parikymppinen.

– Lähdin reissuun puolisalaa vanhemmiltani. He ajattelivat, että matkustaminen Israeliin on vaarallista. Seuraavan kerran tulin omatoimisesti ja jäin.

Mirva kertoo, että paluu Suomeen on käynyt vuosien varrella joskus mielessä, mutta nykyään Israel tuntuu kodilta.

– Palkkaus on täällä alhaisempi kuin Suomessa, mutta tulen kyllä palkallani toimeen. Ansaitsen nettona noin 1 500 euroa kuussa.

Aluksi Mirva työskenteli Israelissa päiväkodissa. Uusi ammatti löytyi miltei sattumalta.

– Kävin hoitamassa hampaani tutulla hammasklinikalla. Minua kiinnosti hammashoitajan työ ja kysyin hammaslääkäriltä, missä voisin opiskella hammashoitajaksi.

Lääkäri neuvoi Mirvaa hakemaan hammashoitajakurssille paikalliseen Hadassan sairaalaan. Pian tuli kutsu soveltuvuuskokeisiin. Niihin kuuluivat psykologiset testit sekä esseet hepreaksi ja englanniksi.

– En osannut hepreaa hyvin, mutta ihmeekseni pääsin kouluun. Pientä päänvaivaa aiheutti opintojen rahoitus, sillä itselläni ei ollut liikoja säästöjä. Otin opintolainaa ja sain myös pienen stipendin sekä työttömyyskorvausta.

Hepreankielinen terveysalan sanasto tuntui ensimmäisinä opiskeluviikkoina aivan mahdottomalta.

– Menin johtajaopettajan huoneeseen valittamaan ja kerroin lopettavani saman tien. Hän sanoi, että älä tyttö sure! Katso kolme kuukautta ja pyydä kavereilta apua.

Opiskelukaverit pitivät Mirvasta hyvää huolta koko kurssin ajan.

– Yksi luokkakaverini oli venäläinen ja loput olivat Etiopian juutalaisia. He osasivat hepreaa paremmin kuin minä ja tuntuivat aina olevan hyväntuulisia. Välillä tunnit menivät läskiksi, kun naurulle ei meinannut tulla loppua.

Opettajat auttoivat ja selittivät koe­alueen asioita helpolla heprealla. Ensimmäisellä kerralla Mirva reputti terveysministeriön loppukokeen, mutta toisella kerralla tärppäsi.

Kurssi kesti vain kahdeksan kuukautta.

– Olimme opiskelleet hampaanhoidon alueet ja välineiden steriloinnin, mutta minä olisin kaivannut myös psykologista puolta. Vasta työelämässä opin, miten lapsi tai vanhus otetaan vastaan.

Mirva on työskennellyt nykyisessä työpaikassaan melkein parikymmentä vuotta. Alussa oli paljon oppimista: ajanvaraukset, maksut, potilaat, koodit. Myös tietokoneohjelma oli hepreaksi.

Työviikko on nelipäiväinen. Sunnuntai ja perjantai työskennellään puoli päivää, mutta maanantaisin ja keskiviikkoisin painetaan 12-tuntista päivää. Lauantaina Israelissa vietetään sapattia eli lepopäivää.

Työporukkaan kuuluu Mirvan lisäksi hammaslääkäri-pomo sekä osa-aikainen toimistotyöntekijä. Mirvan kehuu tiimiään huumorintajuiseksi ja avoimeksi. Työmoraali on kova.

Pomo on kiitellyt Mirvan ahkeruutta ja ihmetellyt, miten tämä pystyy tekemään kolmea asiaa samaan aikaan.

– Hän on sanonut olevansa pulassa, jos lähden joku päivä. En ole lähtenyt.

Terveyspalvelut sairauskassasta

  • Israelissa on neljä maanlaajuista, voittoa tavoittelematonta sairauskassaa, joista kansalainen voi valita yhden.
  • Sairauskassan kautta saa terveyskeskuspalvelut sekä mahdollisuuden käyttää valittuja yksityisiä lääkäriasemia.
  • Peruspalveluihin kuuluu esimerkiksi yleis- ja perhelääkärin vastaanotto ja osa erikoislääkäreistä, kuten lasten- ja naistenlääkäri, sekä hammashoito yli 5-vuotiaille. Jokaisella on oma lääkäri, joka seuraa asiakkaan terveyttä ja jolta saa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille.
  • Terveyspalvelut maksetaan terveysveron muodossa, mutta sairauskassat tarjoavat myös lisävakuutuksia. Ne ovat suosittuja. Lisävakuutus voi kattaa esimerkiksi mielipiteen hankkimisen toiselta lääkäriltä (”second opinion”), oikeuden valita leikkaava lääkäri tai vaikkapa edullisen 4D-ultran.

Teksti ja kuvat Ninarose Maoz