”Älä tee potilaan puolesta”, muistuttaa fysioterapeutti Sinikka Rovio

Monelle se on kauhukuva: joudun vanhana laitokseen muiden autettavaksi sänkypotilaaksi.

Tätä vastaan oululainen fysioterapeutti Sinikka Rovio, 57, tahtoo tehdä kaikkensa niin leipätyössään Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella Pohteella kuin oman yrityksensä nimissä.

Tuttu tarina on, että vanhus pärjää vielä kotonaan, vaikka hän ei tohdi lähteä enää ulos. Pienet siirtymät vessaan ja jääkaapille hän kulkee rollaattorin avulla. ”200–600 metrin kävely päivässä riittää pitämään ihmisen kävelykunnossa. Esimerkiksi reisilihasten voima säilyy niin, että itsenäinen vessakäynti onnistuu”, Sinikka sanoo.

Mutta jos vanhus joutuu sairaalaan ja makaa siellä viikon tutkittavana, kävelykyky voi olla mennyttä. Seuraava osoite on hoivakoti.

”Tilanteeseen havahdutaan usein liian myöhään, vaikka kaikkien ammattilaisten pitäisi muistaa, että vanhusta pitää aktivoida ja vuoteesta päästä mahdollisimman pian liikkeelle. Usein huomio on kuitenkin tutkimuksissa, hoidossa ja lääkityksessä.”

Vuoteessakin voi liikkua

Sinikka on tehnyt PR Ergo -yrityksessään kuntouttavista aktivointitavoista verkkokurssin, joka sisältää 164 videoleikettä aidoista tilanteista. Videoista ja niiden ohessa olevista ohjeista on apua, kun pohtii, miten auttaa vanhusta vaikka siirtymään pedistä jalkeille tai vaihtamaan asentoa sängyssä. Esimerkiksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredu käyttää sivustoa.

Tilanne ei ole toivoton, vaikka vanhus olisi petipotilas. Kierteen voi katkaista, ja aloittaa voi pienestä.

Sinikka rohkaisee tutkimaan potilaan voimia. Ensimmäisenä Sinikka selvittäisi, pystyykö vanhus vetämään polven koukkuun vuoteessa selinmakuulla. Jos se onnistuu, vanhus pystyy auttamaan itsensä kylkimakuulle jalalla työntämällä. Jos polvi ei koukistu, vanhusta voi kannustaa treenaamaan niin, että esimerkiksi viisi koukistusta onnistuisi. Määrää voi lisätä hiljalleen.

”Potilaan sanallinen ohjaus on avustamisessa tärkeää. Nousutuki ja pitosukat tai liukuestematto ovat hyviä apuvälineitä, kun potilas opettelee nousemaan istumaan tai vaihtamaan asentoa.”

Tilanne ei ole toivoton, vaikka vanhus olisi petipotilas.

Toinen tärkeä liike on lantionnosto. Se valmistaa seisomaan nousemisen onnistumista ja helpottaa housujen pukemista selinmakuulla.

Kuntouttavat menetelmät vievät alussa aikaa, mutta Sinikka kannustaa hoitajia käyttämään niitä silti. ”Potilaan puolesta tekeminen ei kohota kuntoa, vaan vie lihasvoimat hiljalleen olemattomiin. Älä tee puolesta.”

”Aika paljon näkee vieläkin, että potilasta tartutaan kainaloista ja liikutetaan kuin säkkiä. Se on hoitajalle raskas tapa. Ajan kanssa kuormitus alkaa tuntua kehossa. Oikeat työtavat kuntouttavat potilasta, keventävät työtä ja vähentävät hoitajien tarvetta avustamistilanteissa.”

Ergokortti innosti

Suurimman osan työurastaan Sinikka on tehnyt entisessä Oysissa, nykyisellä Pohteella. Tällä hetkellä hän työskentelee sydänosastolla, jossa hän ohjaa ja kannustaa esimerkiksi infarktin saaneita potilaita liikkumaan. ”Liikunta yhdessä terveellisen ruokavalion ja lääkityksen kanssa voi parhaimmillaan pysäyttää sepelvaltimotaudin etenemisen.”

Yli 30 vuodessa moni muukin osasto on tullut tutuksi. Sinikka on ollut kuntouttamassa muun muassa syöpäpotilaita ja keuhkosairauksista kärsiviä. Hän arvelee tehneensä eniten töitä hengitysfysioterapian ja kuntouttavan perusliikkumisen parissa.

Sinikka on opiskellut kinestetiikkaa, joka perustuu ihmisen luonnollisiin liikemalleihin. Bobath-menetelmään hän perehtyi, kun työskenteli neurologisen kuntoutuksen parissa.

Kuusi vuotta hän veti työparinsa kanssa osana työtään potilassiirtojen ergonomiakorttikoulutuksia. Koulutus on Työterveyslaitoksen luoma kokonaisuus. ”Innostuin asiasta valtavasti ja halusin jakaa oppia muille. Pidimme 3–6 kurssia vuodessa ja koulutimme satoja hoitajia.”

Sinikka myös kuvasi työparinsa kanssa työpaikan intraan videoita siirtämisestä. Siitä jäi kipinä, että videoita olisi tarpeen tehdä enemmänkin. Yrittäjänä Sinikka kokee verkkokurssinsa markkinoinnin itselleen vieraaksi. ”Parhaiten viihdyn potilaiden ja hoitajien kanssa työskennellessä. Mainostaminen on raskasta.”

Syntynyt alalle

Sinikka oli 12-vuotias, kun hän putosi vintin yläorsilta katon läpi sementtilattialle. Tärskäys oli aikamoinen, mutta Sinikkaa ei tutkittu sen kummemmin, kun näytti, että selvittiin säikähdyksellä. Hiihto tuntui putoamisen jälkeen kuitenkin pahalta. Hän pääsi fysioterapeutille, joka neuvoi harjoitukset ja vaivat paranivat.

”Minulle on aina ollut selvää, että haluan fysioterapeutiksi. Välillä ajattelen, että verkkokurssin tekeminen on elämäntehtäväni.”

Joku sanoi, että sinä taiot potilaita ylös.

Sinikka mietti jo vastavalmistuneena vuonna 1991, että potilaita ei pitäisi hoitaa sänkyyn, vaan saada liikkeelle. Nyt huonokuntoisia vanhuksia on entistä enemmän. Pitkään on puhuttu, että fysioterapeutteja tarvitaan vanhustyöhön lisää. Jotkut omaiset saattavat ostaa vanhukselle fysioterapiakertoja, mutta kuntouttavan työotteen pitäisi Sinikasta läpäistä kaikki arjen tekeminen. Sillä olisi iso yhteiskunnallinenkin merkitys.

”Joku sanoi, että sinä taiot potilaita ylös. Kunpa hoitajat saisivat tällaisia onnistumisen kokemuksia ja aktivoiva ote leviäisi. Työnantajien pitäisi myös järjestää aikaa uuden opettelulle.”

Sinikkakin on saanut osansa tule-sairauksista, mutta fysioterapeuttina hän on osannut kuntouttaa itsensä lähes oireettomaksi. Juokseminen on häneltä jäänyt, ja tilalle on tullut enemmän joogan ja faskiavenyttelyn tyylisiä lajeja.

”Ikä ei ole este. On iso ero, jämähtääkö telkkarin eteen vai pitääkö itsestään huolta.”

Työviikkoni: Hengitysharjoituksia ja liikkeelle kannustusta

Maanantai. Aloitan aamuni sydänosastolla katsomalla potilaslistat ja tarkistamalla, ovatko hoitajat laittaneet pyyntöjä fysioterapeuteille. Tutustuin potilaideni tietoihin. Monella on takana infarkti, pallolaajennus tai sydämen vajaatoimintaa. Etsin valmiit potilasohjeet ja käyn antamassa ohjeita liikkumiseen. Kirjaamisen teen viimeistään kahden kolmen potilasohjauksen jälkeen.

Tiistai. Jatkan muutaman eilisen ja muutaman uuden potilaan kanssa. Kaikki eivät heti ole vastaanottavaisia, kun mielessä on muuta, mutta asiaan voidaan palata seuraavana päivänä. Päivässä potilaita on viisi kuusi. Infarkti on monelle iso asia, ja moni tahtoo puhua kokemuksestaan. Yhden potilaan kanssa kuluu puolesta tunnista tuntiin.

Keskiviikko. Käyn välillä työparina sydänleikattujen osastolla. Teen useita lyhyitä ohjauksia tahdistinpotilaille.

Torstai. Tällä viikolla osastolla on ollut useita vuoteeseen autettavia, heikkokuntoisia vanhuksia. Ohjaan heidän perusliikkumistaan. Kirjaan tarkasti, mitä kukin pystyy tekemään ja esimerkiksi sen, jos pitosukat auttavat vanhusta vaihtamaan asentoa ja siirtymään sängyssä ylöspäin.

Perjantai. Selvitän aina, miten paljon potilas on tottunut liikkumaan ja miten laaja infarkti on ollut. Pohjaan ohjeet näihin taustatietoihin. Tänään ohjasin potilasta, jolla on sydänleikkauksen jälkeen rintakipua. Sitä voi lievittää hengitysharjoituksilla.