Ansela aloitti lääkityksen, mutta vointi vain paheni. Hoitajalla alkoi olla käytössään enemmän lääkkeitä kuin yhdelläkään hänen potilaistaan.
Ansela ei ollut ainoa joka oireili, ja tiloissa todettiinkin sisäilmaongelma. Tiloja on korjattu ja suunnitteilla on iso remontti. Hän kiittää sitä, että hänen oireensa on työpaikalla otettu alusta lähtien vakavasti.
– Osastonhoitaja on ollut tukenani ja minulle on etsitty sopivaa työpistettä ja työnkuvaa. Kouvolassa yritetään selvästi puuttua asiaan. Lohdullista on, että ongelmia yritetään oikeasti ratkaista.
Ansela siirtyi Kuusankosken terveysasemalta töihin Kouvolan terveyskeskukseen.
Ansela on ollut kahdesti pitkällä, noin viiden kuukauden sairauslomalla. Oireet ovat olleet rajuja. Pahimmillaan hän on ollut sairaalahoidossa. Välillä hänen kuntonsa on ollut niin huono, että vessaan käveleminen on ollut työn takana – aiemmin hän juoksi puolimaratoneja. Paino nousi, kun hän oli niin kyllästetty kortisonilla. Sairauslomien aikana vointi kohentui.
Anselan oireet ovat nimenomaan keuhkoissa. Limaa erittyy paljon ja kun se pakkaantuu, hengitys vaikeutuu. Joskus kurkkua ärsyttää, mutta hän on säästynyt esimerkiksi silmäoireilta tai nenän vuotamiselta.
Tiedän, että sisäilmaongelmista selviää. Ajattelen, että eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
– Pystyn elämään oireiden kanssa lääkkeiden avulla, mutta eniten harmittaa, että parhaat työkaverini ovat Kuusankosken terveysasemalla. Lähtö sieltä oli rankka. Yhteishenki oli niin hyvä ja vanhat työkaverit pitävät edelleen yhteyttä. Siellä sain olla oma puhelias itseni.
Ansela kävi hiljan omalla vastuullaan kokeilemassa päivän verran työntekoa Kuusankoskella, mutta keuhkojen tilanne paheni heti.
– Haaveilen yhä sinne pääsystä. Ehkä se vielä joskus on mahdollista.
Viime helmikuussa Ansela palasi sairauslomalta töihin. Hänelle löytyi paikka Jaalan terveysasemalta. Ensin hän oli aluehoitajan sijainen. Tällä hetkellä hänen työnsä on yhdistelmä sairaanhoitajaa, murtumahoitajaa, reumahoitajaa ja terveyskeskusavustajaa.
– Vaikka mieli on ollut ajoittain matalalla, en ole antanut tämän lannistaa. Vaikka olen jaksanut viedä koiria lenkille vain sata metriä, olen tehnyt sen. Kun en pystynyt kävelemään reippaasti, oli ihanaa päästä moottoripyörän selkään. Olen yrittänyt tehdä sitä mitä ennenkin.
– Tiedän, että sisäilmaongelmista selviää. Äitini on sairastanut polion ja hänen jalkansa ovat halvaantuneet. Asenteeni on peräisin kotoa. Ajattelen, että eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
Ansela Villikka on herkistynyt myös hajusteille. Hän käyttää välillä maskia ruokakaupassa ja elokuvissa.
Ansela pitää itseään onnekkaana, koska hän on tänä vuonna päässyt hoitoon Taysiin, jossa kokeillaan Suomessa uutta hoitomuotoa astmaatikoille. Taysissa lääkäri totesi, ettei Anselan kohdalla välttämättä ole kyse astmasta, vaan mahdollisesti jostakin muusta keuhkojen ongelmasta.
Lokakuun alussa Ansela meni jatkotutkimuksiin, joissa asiaa selvitellään. Aiemmin Ansela on ollut hoidossa Pohjois-Kymen ja Kotkan sairaalan lisäksi Meilahdessa.
Ansela on herkistynyt myös hajusteille: partavedet ja hajuvedet ärsyttävät keuhkoja. Välillä hän joutuu käyttämään maskia täydessä ruokakaupassa tai elokuvissa. Se on hänellä nytkin varmuuden vuoksi repussa. Vaikka hän pitää potilastyöstä, hän on toivonut työtä, jossa ei hajusteyliherkkyyden vuoksi olisi potilaskontakteja. Asiasta on keskusteltu, mutta sellaista on hankala järjestää.
– Todellakin tuntuu kohtalon ivalta, että olen erikoistunut astmaan ja allergioihin. Nyt on tullut treenattua potilaan roolia.
Lue myös:
Astma on tehyläisillä kaksi kertaa yleisempi kuin väestössä
