Lauttasaaren senioritalossa jouduttiin odottamaan rokotuksia helmikuulle, jolloin epidemian päättymisestä talossa oli kulunut pari kuukautta. Kuva: Pia Inberg

Epidemia yllätti vanhustentalon varotoimista huolimatta – johtaja, hoitajat ja asukas kertovat

Helsinkiläiseen senioritaloon iski marraskuussa koronaepidemia varotoimista huolimatta. Toiminnanjohtaja, hoitajat ja asukas kertovat, miten työ ja elämä muuttuivat.

Saija Toropainen, toiminnanjohtaja:

”Ensimmäinen tunne oli epäusko”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ehkäisimme koronaa parhaamme mukaan. Keväällä ostimme maskeja ja suojavarusteita, jotka maksoivat paljon. Panostimme käsihygieniaan ja desinfioimme asukkaiden apuvälineet. Porrastimme ruokailut ja lopetimme virkistystoiminnan pienryhmissä. Henkilökunta sitoutui välttämään riskejä myös vapaa-aikanaan, mitä arvostan suuresti.

Lauttasaaren senioritaloa ylläpitää voittoa tavoittelematon säätiö. Asukkaamme elävät palveluidemme avulla omaehtoista ja itsenäistä elämää. Lähihoitajien, sairaanhoitajien ja geronomien lisäksi meillä työskentelee keittiö-, kiinteistö- ja toimistohenkilökuntaa. Minä olen ainoa hallinnon työntekijä.

Lokakuussa teimme asukkaille ja heidän omaisilleen kyselyn. Sen mukaan 97 prosenttia asukkaista koki olevansa turvassa. Myös omaiset kokivat, että heidän läheisensä ovat turvassa.

Korona tuli yllättäen kuin Troijan hevonen.

Kaikista varotoimista huolimatta meille iski marraskuussa korona. Se tuli yllättäen kuin Troijan hevonen. Ensimmäinen tartunnan saanut oli oireeton, joten hän ehti tartuttaa tautia viikon ajan ennen kuin tauti havaittiin. Ensimmäinen oireillut sai positiivisen testituloksen marraskuun puolivälissä.

Teimme yhteistyötä Helsingin kaupungin epidemiologisen yksikön kanssa. Kaikki asukkaat ja koko henkilökunta testattiin. Kaikkiaan 31 asukasta ja 10 hoitajaa sairastui. Valitettavasti kaikki sairastuneet asukkaat eivät selvinneet. Yksilönsuojan vuoksi en voi kertoa tarkkoja lukuja.

Ensimmäinen tunne oli epäusko: Miten voi olla, että meillä, kun olemme kaikkemme tehneet? Sairastuneet hoitajat hätäilivät sairauslomiltaan, että miten pärjäämme.

Kieltämättä seitsemän lääkeluvallisen hoitajan äkillinen vaje vaikeutti jo ennestään vaikeaa tilannetta. Painotin hoitajille, että pärjäämme. On tärkeää sairastaa rauhassa.

Työpaikalla oli kova kriisi, mutta entisenä akuuttisairaanhoitajana tiesin pystyväni johtamaan tilannetta, jos vain saisin osaavaa henkilökuntaa sijaiseksi. Helsingin kaupunki järjestikin meille osaavat sijaiset. Keikkafirmasta hoitajia ei yrityksistä huolimatta saatu.

Olimme jatkuvasti yhteydessä epidemiologiseen yksikköön ja saimme sieltä toimintaohjeet. Asukkaita oli sekä lakisääteisessä että omaehtoisessa karanteenissa.

Koska tapaamiset eivät olleet mahdollisia, kehotimme omaisia ja läheisiä olemaan yhteydessä asukkaisiin puhelimella, kirjeillä ja postikorteilla. Ulkoilu on omaehtoisessa karanteenissa sallittua, joten sitä pyrimme asukkaille järjestämään. Asukkaat noudattivat karanteenimääräyksiä hyvin, vaikka osa niistä perustui vapaaehtoisuuteen.

Karanteenimääräykset päättyivät joulukuun 8. päivänä. Sen jälkeen juoksimme aikaa vastaan, kun odotimme rokotuksia. Ruokailut olemme järjestäneet nyt niin, että eri kerrosten asukkaat eivät kohtaa toisiaan lainkaan. Kukin ryhmä ruokailee korkeintaan puoli tuntia. Pienryhmätoimintaa ei toistaiseksi ole. Näin pystymme rajaamaan altistuneet nopeasti, jos tänne tulee uusi tartunta.

Emme voi estää asukkaita käymästä asioilla ja terveydenhuollossa. Työntekijätkin liikkuvat tietysti talon ulkopuolella, mutta olemme suositelleet kontaktien vähentämistä minimiin. Henkilökunta on hyvin sitoutunut rajoittamaan vapaa-ajan liikkumistaan.

En voi kyllin kiittää sekä vakituisia että sijaisia heidän panoksestaan. Kaikki ovat olleet upeita ammattilaisia. He ovat osanneet toimia täysin uudenlaisessa tilanteessa. Meillä on tarvittu ammattitaitoa, jota tavallisesti tarvitaan sairaalassa. Pienten muistamisten ja kiitosten lisäksi koko henkilökunta sai joulukuussa viidensadan euron koronabonuksen.

Kriisiaika on opettanut, miten tärkeää on pitää huolta koko yhteisön henkisestä hyvinvoinnista. Johtaessa pitää olla läsnä ja rauhallinen. Pitää syödä ja nukkua, ettei mene ylikierroksille ja tee siksi huonoja päätöksiä.

Onneksi meillä oli valmiina kriisiviestintäsuunnitelma ja olimme harjoitelleet kriisiajan toimintaa. Saimme taloon nopeasti hyvän viestintäryhmän, ja olimme yhteydessä monta kertaa viikossa niin asukkaisiin, omaisiin kuin sidosryhmiin.”

Veikko Porola, asukas:

”Tartuntani löytyi, kun koko talo testattiin”

Olen 78-vuotias ja sairastanut ykköstyypin diabetesta 3-vuotiaasta lähtien. Olen vähän ihmeissäni ja tietysti tyytyväinen, että selvisin koronataudista loppujen lopuksi suhteellisen helposti.

Tartuntani huomattiin marraskuussa, kun koko talo testattiin. Kotihoitolääkäri päätti lähettää minut sairaalaan. Olin kaksi viikkoa Laakson sairaalassa. Ensimmäisestä viikosta en muista paljon mitään, mutta epikriisin mukaan minulla oli kuumetta ja ripulia.

Elimistön happipitoisuutta mitattiin sormesta. Se oli koko ajan noin 95 prosenttia. Toisen viikon jälkeen pääsin kotiin, ja hoito jatkui täällä. Nyt olen mielestäni toipunut, mutta kauan kesti ennen kuin alkoi tuntua normaalilta. Ruoka maistuu, ja suihkussakin käyn.

Liikun rollaattorilla, joten talvella en juuri ulkoile. Aika kuluu vaimon kanssa omassa kodissa. Meitä on sentään kaksi. Monet ovat yksin, ja voi olla raskasta, kun ei saa vierailla muiden asukkaiden luona eikä ottaa vieraita vastaan. Asunnon ulkopuolella pitää käyttää maskia. Ymmärrän rajoitukset hyvin, sillä ne estävät tartuntoja.

Meitä oli alun perin kahdeksan sisarusta, ja kaksi veljistäni on vielä elossa. Heihin olen pitänyt yhteyttä puhelimella.

Koronan sairastaminen antoi jonkin sortin immuniteetin, joten en ole peloissani. Odotin koronarokotetta ja nyt odotan kevättä ja ryhmäliikuntaa. Ennen koronaa olin mukana Ylen Sohvaperunat-sarjassa kahden muun asukkaan kanssa. Se oli mukavaa. Katsoimme televisiota ja kommentoimme ohjelmia toisillemme.”

Tiina Seppä-Lassila, lähihoitaja ja työsuojeluvaltuutettu:

”Suojavarusteissa työskentely oli uutta”

Olin yksi sairastuneista hoitajista, joten en ollut mukana vaikeimmassa tilanteessa. Olin sairaus­lomalla kolme viikkoa, ja sillä aikaa tilanne oli saatu haltuun. Kun palasin töihin, olin hetken aikaa hämmentynyt, sillä työjärjestelyt olivat muuttuneet sairausloman aikana paljon.

Olin ollut huolissani työkavereiden jaksamisesta, mutta tunnelma olikin yllättävän levollinen vaikeasta tilanteesta ja suuresta työmäärästä huolimatta. Osa asukkaista sairasti edelleen koronaa. Täydellisissä suojavarusteissa työskentely oli minulle uutta, sillä en ollut hoitanut aiemmin eristyspotilaita.

Nyt työpaikalla on hyvä tilanne, sillä uusia tartuntoja ei ole ilmennyt. Rajoitukset ovat toki edelleen käytössä. Kaikki hoitajat eivät esimerkiksi hoida kaikkia asukkaita, vaan meidät on jaettu kerroksittain omahoitajiksi. Näin minimoidaan riski siitä, että korona kulkeutuisi hoitajien mukana kerroksesta toiseen.

Olen työsuojeluvaltuutettu, mutta minulla ei ole ollut tarvetta ottaa kantaa rajoituksiin ja suojavarusteisiin. Työntekijät ovat käyttäneet työnantajan edellyttämiä suojia tunnollisesti. Myös yhteishenki on ollut hyvä.

Vaikea tilanne hitsasi meidät tiiviisti yhteen, ja olemme tukeneet toisiamme. Työnantaja on huolehtinut hyvin sijaisista ja suojavarusteista. Kiitosta olemme saaneet sekä suullisesti että koronabonuksen muodossa.
Suurin oppi tässä on ollut se, että vaikeassakin tilanteessa jokainen tekee parhaansa. Luotamme toisiimme.”

Kirsi Wiklund, sairaanhoitaja:

”Meillä oli yhtäkkiä sairaala”

Muutin Turusta Helsinkiin vuonna 2019, koska halusin kokea, millaista on työskennellä pääkaupunkiseudulla. Halusin myös käydä vapaa-ajalla teatterissa ja muissa kulttuuririennoissa. Korona muutti suunnitelmat.

Turussa työskentelin pitkään kaupunginsairaalassa. Senioritalossa työskentelemme asukkaiden kotona, mikä oli minulle sairaanhoitajana uusi maailma. Kun koronaepidemia alkoi, sairaalakokemuksesta oli hyötyä. Sairaalassa on infektiotilanteessa sikäli helpompaa, että riittää, kun noudattaa hygieniahoitajan ohjeita. Nyt piti selvittää enemmän itse ja miettiä, miten soveltaa tietoa kotioloissa.

Sairaala on työympäristönä ihan toisenlainen kuin koti. Sairaala on kliininen tila, jossa desinfiointiaine ja muut tarvittavat ovat aina käden ulottuvilla. Täällä jokaisella asukkaalla on omanlaisensa koti ja siellä omat tapansa. Onneksi saimme hyviä neuvoja sosiaali- ja terveystoimelta sekä epidemiologisesta yksiköstä.

Jo ennen tartuntoja järjestin työpaikan varastot niin, että tarvittavat suojavarusteet ja muut välineet löytyvät helposti. Mietin, mitä hoitokärryssä pitää olla missäkin kohtaa, kun hoidamme mahdollista eristyspotilasta. Suunnittelu ja valmistautuminen helpottivat oloa. Vapaa-ajalla välttelin ihmisiä. Hyvä, että lähikaupassa uskalsin käydä, kun pelkäsin, että saan tartunnan ja vien sen työpaikalle.

Marraskuussa korona sitten tuli ja laajeni epidemiaksi.

Minäkin sairastuin. Selvisin helpolla, vaikka tauti oli epämiellyttävä.

Osa sairastuneista asukkaista joutui sairaalaan, mutta suurin osa sairasti kotonaan meidän hoitomme turvin. Työ muuttui suuresti. Normaalioloissa asukkaamme ovat omatoimisia ja itsenäisiä. Nyt meillä oli yhtäkkiä sairaala, jossa asukkaiden vointia piti seurata ja arvioida aivan eri tavalla kuin normaalisti. Onneksi saimme osaavia sijaisia.

Eristysten purkamisessa oli oma työnsä, ja sitä teimme yhteistyössä potilaiden hoidosta vastanneen lääkärin kanssa.

Korona on salakavala vastustaja, koska osa sairastuneista tartuttaa oireettomana. Tartunnan voi saada, vaikka toimisi vastuullisesti. Minäkin sairastuin. Olin kaksi viikkoa sairauslomalla. Selvisin helpolla, vaikka tauti oli epämiellyttävä. Ruokahalu katosi. Ymmärsin siksi hyvin asukkaita, joille tarjolla ollut ruoka ei maistunut. He saivat sitten jotain muuta syötävää.

Johtaminen sujui työpaikalla hyvin, vaikka tilanne eli jatkuvasti ja toimintatapoja ja ohjeita piti muuttaa. Myös viestintä onnistui: kaikki osalliset saivat saman tiedon samaan aikaan.
Talon hyvä yhteishenki auttoi vaikeassa tilanteessa.”

Lauttasaaren senioritalo

  • Helsinkiläisessä Lauttasaaren senioritalossa asuu 107 asukasta. Heidän keski-ikänsä on 87 vuotta.
  • Taloa ylläpitää yksityinen, voittoa tavoittelematon Lauttasaaren vanhustentalosäätiö.
  • Yksiöitä ja kaksioita on kolmessa kerroksessa. Asukkaat ovat vuokrasuhteessa ja ostavat talolta haluamiaan ja tarvitsemiaan palveluita. Osa asukkaista saa kotihoitoa Helsingin kaupungin palvelusetelillä.

Koronaan on kuollut Helsingissä yli sata hoivakotien asukasta

Koronavirusta löydettiin viime vuonna kaikkiaan 79 helsinkiläisestä hoivakodista. Luku sisältää sekä kaupungin omat että ostopalvelujen toimipaikat.

Koronavirustartuntoja on todettu kevään aikana edelleen seniorikeskuksissa ja palvelutaloissa. Sosiaali- ja terveystoimialan tiedotteen mukaan tautitilanne on kuitenkin pysynyt kohtuullisena viime keväästä saakka.

Helsinkiläisten hoivakotien asukkaista kuutisen prosenttia sai viime vuonna koronavirustartunnan. Sairastuneiden keski-ikä oli 81 vuotta. Viruksen aiheuttamaan tautiin kuoli yhteensä 111 henkilöä. Menehtyneiden keski-ikä oli 84 vuotta.

Asukkaiden tartunnat ovat peräisin useasta eri lähteestä. Tartuntoja on jäljitetty vierailijoihin, työntekijöihin, kotilomille ja eri hoitopaikkoihin.

”Mikään tartunnan lähde ei korostu. Tämä osoittaa sen, että suojautumistoimenpiteitä on noudatettava huolellisesti joka paikassa”, sanoo epidemiologisen toiminnan ylilääkäri Sanna Isosomppi.

Koronavirusrokotukset alkoivat helsinkiläisissä hoivakodeissa tammikuussa. Kotihoidossa rokotukset alkoivat tammikuun lopussa. Lauttasaaren senioritalon toiminta on kotihoitoa, mutta siellä jouduttiin odottamaan rokotuksia helmikuulle, jolloin epidemian päättymisestä talossa oli kulunut pari kuukautta.

”Näin myös taudin sairastaneet voitiin rokottaa samassa yhteydessä”, sanoo Helsingin sairaalan johtajalääkäri Laura Pikkarainen.

Helsingin kaupungilla on kaikkiaan 4 400 hoivakotipaikkaa. Kaupungin omissa seniorikeskuksissa ja palvelutaloissa asukkaita on 2 300. Ostopalvelupaikkoja on 2 100.

Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2021.

Mainos
Mainos