Huimaako? Fysioterapeutti Laura Levomäki kyselee Ulla Rasilta tämän liikkumisesta. Kuvat: Pasi Leino

Geriatrian poliklinikalla vanhus tutkitaan ajan kanssa – välillä se on kuin salapoliisin työtä

Päivystys voi olla vanhukselle kauhistus. Turun geriatrisella poliklinikalla vanhuksen tilaan perehtyy rauhassa moniammatillinen tiimi.

Jalat eivät kanna ja toimintakyky on laskenut. Siinä tyypilliset syyt, miksi vanhus päätyy Turun geriatriselle poliklinikalle.

Siihen tyypillisyys päättyykin. Toimintakyvyn laskun takaa voi löytyä mitä tahansa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sairaanhoitaja Anni Järvinen tekee Voitto Honkoselle tulohaastattelua. Poika oli soittanut ambulanssin. Saattajana ja henkisenä tukena on ex-vaimo.

– Ai tutkimuksissa voi mennä kuusi tuntia. Kenen hermot sen kestää, päivittelee Honkonen, mutta selvästi hyväntuulisena.

Kello on kymmenen. Poliklinikka on ollut auki jo aamukahdeksasta ja jatkaa iltakuuteen.

Pian Honkonen viedään sermin taakse vitaalien mittaukseen ja saattaja lähtee kaupunginsairaalan kahvioon.

Turun geriatrinen poliklinikka on harvinaisuus. Täällä vanhuksen tutkii kiireettä moniammatillinen tiimi: sairaanhoitaja, lääkäri, fysioterapeutti, farmaseutti. Tarvittaessa konsultoidaan muitakin ammattilaisia. Potilas viipyy tavallisesti neljästä kuuteen tuntia.

Tavoite on hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti ja välttää turhia sairaalajaksoja ja käyntejä päivystyksessä. Sairaalahoito on aina riski vanhuksen toimintakyvylle: Vieras ympäristö voi aiheuttaa deliriumin. Epidemia-aikana on riski saada esimerkiksi noro tai influenssa.

Lähtökohtana on, että potilas kotiutuu poliklinikalta. Siksi vanhuksia ei makuuteta tarpeettomasti, vaan heille on varattu istumapaikkoja pöydän äärestä. Koska käynti kestää, heille tarjotaan aamiaista, lounasta ja päiväkahvit.

Yksi sairaanhoitaja ja lääkäri vastaavat puheluihin. He arvioivat, otetaanko potilas tutkittavaksi. Potilaat päätyvät poliklinikalle ammattilaisen lähettämänä esimerkiksi terveysasemilta – täällä vanhuksen tilanteeseen pystytään paneutumaan aivan eri tavalla kuin terveysaseman vartin vastaanottoajalla. Valtaosa potilaista saapuu kotihoidon tai ensihoidon lähettäminä. Tänäkin aamupäivänä näkyy ensihoidon punaisia työasuja.

Suurin osa potilaista asuu omassa kodissaan. Noin puolet heistä on kotihoidon asiakkaita. Ympärivuorokautisesta hoidosta tulee potilaista noin viidennes.

– Olemme oppineet kuuntelemaan kotihoidon hoitajien arvioita herkällä korvalla. Usein he ottavat yhteyttä ja sanovat, että vanhus ei ole oma itsensä. Luotamme hoitajan intuitioon, sanoo sairaanhoitaja Jonna Laine.

 

Sairaanhoitaja Anni Järvinen tekee Voitto Honkoselle tulohaastattelua. Kohta mitataan vitaalit.

 

Jonna Laine on opintovapaalla ja tekee väitöskirjaa poliklinikan vaikuttavuudesta vanhusväestön kotona selviytymiseen.

– Jos vanhus kaatuu ja saa haavan päähänsä, kiireisessä päivystyksessä haava tikataan. Meillä selvitetään, miksi hän kaatui.

Vanhuksen oireet ovat usein epätyypillisiä ja vähäoireisia: vakavakaan infektio tai korkea crp ei aina näy päällepäin. Potilas voi kahvitella muina miehinä, vaikka häneltä löytyisi sepsis ja crp huitelisi kolmea sataa.

Jos potilas on levoton ja sekava, kyseessä voi olla sydäninfarkti. Vanhus on voinut kaatua kotonaan jo kuukausi sitten, tulla poliklinikalle kävellen ja vasta poliklinikalla röntgenissä paljastuu lonkkamurtuma.

– Vaikka meillä useampi ammattilainen haastattelee potilaan, tämä on välillä kuin salapoliisityötä. Omaisen tarina voi olla aivan erilainen kuin potilaan. Toivomme, että tulijan mukana olisi joku läheinen saattamassa. Yleistä on, että vanhus itse sanoo pärjäävänsä kotona, mutta omainen tai kotihoito on toista mieltä.

Moni ei halua olla vaivoiksi ja voi ajatella, että oireet kuuluvat vanhuuteen. Jos potilas on muistisairas, hän ei ehkä osaa pukea oireitaan sanoiksi.

Joskus iholta on voinut löytyä vaikka monta kipulaastaria ja ne aiheuttavat sekavuutta. Kesähelteellä jo nesteytys voi auttaa.

Tuloon voi löytyä sosiaalisia syitä: kotona asuminen yksin saattaa pelottaa. Voi olla syömättömyyttä ja mielialan laskua – puoliso on voinut kuolla hiljan. Omaishoitaja on voinut vetää itsensä piippuun hoitaessaan muistisairasta puolisoaan. Joskus muistisairas puoliso on voinut äityä väkivaltaiseksi ja siitä on vaikea puhua.

Lääkelistan selvittäminen vie aikaa – joskus käytössä voi olla vaikka naapurin nitrot. Kaupungin ja Tyksin tietokannat eivät keskustele keskenään. Jos potilas on käynyt edellisenä päivänä päivystyksessä, se ei näy vielä Kannassa.

– Tämä on vaihtelevaa ja haastavaa työtä. Puhelimessa oireita on vaikea arvioida, siksi vanhukset otetaan tänne tutkittavaksi matalalla kynnyksellä. ­Turhia käyntejä ei ole, Jonna Laine sanoo.

Iäkäs potilas ei aina ole sama kuin geriatrinen potilas.

– Otan aina esimerkiksi Aira Samulinin. Omatoimiset vanhukset iästä riippumatta kuuluvat akuuttitilanteessa päivystykseen.

Geriatrinen potilas on yleensä yli 75-vuotias ja monisairas. Hän ei ole omatoiminen. Potilasta tutkittaessa on tärkeää hahmottaa, mikä hänen toimintakykynsä oli ennen sitä oiretta, jonka takia hän on hakeutunut hoitoon.

 

Osastonhoitaja Tarja Eronen kertoo, että päivässä tutkitaan 11–12 potilasta. Puolet potilaista palaa omaan kotiin.

 

Poliklinikan työ on tuottanut tuloksia. Täällä käyneistä suurempi osa asuu vuoden kuluttua kotona kuin niistä, jotka ovat käyneet päivystyksessä. Näin siitä huolimatta, että geriatrisella poliklinikalla käyneet vanhukset ovat huonompikuntoisia ja iäkkäämpiä.

– Potilailta, omaisilta ja kotihoidosta on tullut hyvää palautetta, sanoo Jonna Laine.

Turussa kotihoidon piirissä olevilla potilailla on puolta vähemmän päivystyskäyntejä kuin Tampereella.

Poliklinikalla työskentelee kymmenen sairaanhoitajaa, kahdesta kolmeen lääkäriä, fysioterapeutti, farmaseutti, osastonhoitaja ja osastonsihteeri. Hoitajat työskentelevät kolmessa vuorossa: aamussa, välivuorossa ja illassa. Viimeiset potilaat otetaan sisään neljän maissa, jotta heidät ehditään tutkia. Viikonloppuisin poliklinikka on kiinni.

– Meillä on hyvä ja vauhdikas tiimi. Pääpointti on, että täällä käynti on vanhukselle hyvä kokemus, sanoo sairaanhoitaja Anni Järvinen.

Turun geriatrinen poliklinikka aloitti toukokuussa 2013. Potilaskäyntejä on ollut lähes 16   000.

Ajatus poliklinikasta kypsyi vuosien ajan. Osastonlääkäri Laura Viikari tutustui vuosia sitten Yhdysvalloissa sikäläiseen geriatriseen osaamiskeskukseen. Siellä tavoitteena oli hoitaa potilaat virka-aikana ja välttää päivystyshoitoon ajautumista.

Turussa kokeiltiin myös päivystyspartiota, jossa hoitaja–lääkäri-työpari kävi ikäihmisten luona kotihoidon tai terveysaseman yhteydenoton perusteella. Käytännössä moni vanhus joutui kuitenkin lähtemään tarkempiin tutkimuksiin sairaalaan. Kun tk-päivystys muutti kaupunginsairaalasta pois, geriatriselle poliklinikalle vapautui sopivasti tilat.

– Kaipaisimme Suomessa kotiin tuotavaa pitkäjänteistä kuntoutusta, Viikari miettii.

Poliklinikan tilat ovat pienet ja koko ajan tapahtuu paljon. Osastonhoitaja Tarja Erosen puhelin soi tämän tästä. Sinisten sermien lomassa tutkitaan päivässä keskimäärin 11–12 potilasta.

– Huimaako nyt, sumeneeko silmissä, kysyy fysioterapeutti Laura Levomäki. Fysioterapeutti tutkii ensisijaisesti potilaat, jotka ovat kaatuneet tai joita huimaa.

Ulla Rasi kokeilee kävelyä ja tuumaa, ettei tunnu hassummalta.

Puolet potilaista kotiutuu omaan kotiinsa. Sairaalan osastoille jatkohoitoon siirtyy noin 45 prosenttia. Kuntoutusosastolle tai Tyksiin siirtyy reilut kaksi prosenttia. Kotona pärjäämistä tuetaan kontrollisoitoin ja tarvittaessa potilas käy poliklinikalla kontrollikäynnillä.

 

Iäkkään yleisimmät syyt tulla päivystykseen

  • Yleistilan lasku, jalat eivät kanna. Ei pärjää kotona.
  • Sekavuus, harhaisuus, käytösoireet.
  • Hengenahdistus, rintakipu.
  • Kaatuminen.
  • Infektioepäily, kuume.
  • Vatsakipu.

 

Geriatrisen poliklinikan ammattilaiset

Sairaanhoitaja ottaa potilaan vastaan poliklinikalle. Aloittaa tulohaastattelun ja mittaa vitaalielintoiminnot, ottaa lääkärin määräämät laboratorionäytteet sekä ekg:n. Haastattelee omaiset ja saattajan. Arvioi ja tarkkailee potilaan toimintakykyä ja vointia. Saattaa röntgentutkimuksiin. Huolehtii tarvittavasta lääke- ja nestehoidosta ja ruokailusta. Huolehtii, että potilas on valmis siirtymään jatkohoitopaikkaan.

Fysioterapeutti selvittää potilaan aiemman liikkumis- ja toimintakyvyn, arkiliikunnan, ulkoilun ja apuvälineet. Kartoittaa tarvittaessa tasapainon, kaatumiset, kaatumisen pelon, lihasvoimat, toiminnan rajoitukset. Tekee tarvittaessa lähetteen fysioterapeutin tai toimintaterapeutin kotikäynnistä tai jatkokuntoutuksesta.

Lääkäri vastaa potilaiden sisäänotosta poliklinikalle. Vastaa potilaan hoidosta. Määrää tutkimukset ja hoidot. Haastattelee potilaan. Päättää jatkohoidosta yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa.

Osastonsihteeri sisäänkirjaa potilaan. Vastaa poliklinikan puhelinliikenteestä. Tilaa tarvittavat tutkimukset, tilastoi potilaskäynnit, huolehtii laskutuksesta.

Farmaseutti selvittää potilaan lääkityksen reseptikeskuksesta. Haastattelee potilasta, omaisia ja omahoitajaa. Käy lääkärin kanssa potilaan lääkityksen läpi. Ehdottaa tarvittaessa lääkemuutoksia lääkärille. Antaa lääkeneuvontaa sekä tekee tarvittaessa perusteellisemman lääkehoidon arvioinnin.

Heitä voi konsultoida: geropsykiatrinen hoitaja, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti, muistihoitaja, sairaalapastori.

Mainos
Mainos