Kirurgian koulutuskeskuksessa on luvallista tehdä virheitä ja oppia niistä. Kuvat: Jari Lifländer

Harjoittelu vainajilla parantaa kirurgiaa – ainutlaatuista koulutusta Taysissa

Kuolleet pelastavat eläviä Kirurgian koulutuskeskuksessa, jota pyörittää sairaanhoitajakaksikko Lotta Sutinen ja Jyri Mattsson.

Valkoisissa muovilakanoissa lepää vainaja, jolle on langennut kuolemansa jälkeen tärkeä, elämää pelastava tehtävä. Kaksi ensihoitajaa ja kaksi ensihoitolääkäriä harjoittelevat tänään Taysin Kirurgian koulutuskeskuksessa toimenpiteitä, joita tarvitaan hätätilanteessa.

Sairaanhoitajat Lotta Sutinen ja Jyri Mattsson siirtävät vainajan leikkaussaliin ja asettelevat tämän leikkauspöydälle kädet käsitelineille. Jalat he jättävät näkyviin. Vainaja peitellään samoin kuin varsinaisessa leikkaussalissa toimenpidettä varten. Kasvot jäävät näkymättömiin vihreän leikkausliinan alle.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kirurgian koulutuskeskuksessa toimenpiteitä ja leikkauksia harjoitellaan tuorevainajilla, mikä on maailmassa ainutlaatuista. Tuorevainajan kudoksia ei ole kuoleman jälkeen käsitelty kemiallisesti. Ulkomailla on koulutuskes­kuksia, joissa käytetään esimerkiksi balsamoituja vainajia, mutta niiden käyttö ei anna käsille yhtä hyvää kudostuntumaa.

– Tuorevainajan kudokset muistuttavat elävän ihmisen kudoksia, Lotta sanoo.

Jyri Mattsson ja Lotta Sutinen pyörittävät Kirurgian koulutuskeskusta.

Oppi lisää elämän laatua ja parantaa potilasturvallisuutta. Tekemisen kautta oppimista on mahdoton korvata, vaikka opetusta annetaan myös virtuaalisena ja erilaisilla simulaatioina. Lääketieteen opiskelijat pääsevät tutustumaan ihmisen anatomiaan myös testamenttivainajien avulla, mutta silloin ei tehdä toimenpiteitä eikä leikkauksia.

Toimenpiteitä ja leikkauksia harjoitellaan kokeneen kollegan johdolla myös elävillä potilailla, mutta silloin ei voi tehdä virheitä. Lotan mielestä koulutuskeskuksen paras anti syntyy siitä, että täällä voi tehdä virheen ja oppia siitä. Elävää potilasta hoitavalla koulutettavalla on vieressä opettaja, jonka pitää keskeyttää toimenpide ennen mahdollista virhettä ja estää siten komplikaatio.

– Täällä kouluttaja voi antaa koulutettavan tehdä virheen ja opettaa, miten se korjataan.

Koulutuskeskusta käyttävät eniten lääkärit ja erikoistuvat lääkärit sekä lääketieteen kandidaatit. Lotan ja Jyrin mielestä keskus antaa runsaasti oppimisen mahdollisuuksia myös hoitohenkilöstölle. He uskovatkin hoitohenkilöstön osuuden lisääntyvän tulevaisuudessa.

– Hoitajat voisivat tulla omalla porukalla harjoittelemaan vaativia toimenpiteitä, joita he eivät työssään tee, mutta jotka heidän pitää tuntea ja ymmärtää, Lotta sanoo.

Lotta ja Jyri työskentelevät koulutuskeskuksessa koordinaattoreina ja vastaavat käytännön toiminnasta. Heidän työhönsä kuuluu muun muassa yhteydenpito asiakkaisiin, laskutus, välineisiin liittyvä logistiikka, koulutusten hallinnointi, laitteiden ja tietotekniikan käyttö sekä koulutuksen alkuvalmistelut.

Sureville omaisille soittaminen ja vainajan tahdon selvittäminen on työn vaikein osuus.

Tärkein ja samalla vaikein työtehtävä on hankkia kulloiseenkin koulutukseen sopiva vainaja. Päihteiden käyttäjät sekä tuberkuloosia tai veriteitse tarttuvia tauteja sairastaneet ovat poissa laskuista. Myös juridiset seikat ja aikataulut rajaavat sopivien vainajien lukumäärää. Opetuskäyttö ei saa vaikuttaa mahdolliseen kuolinsyyselvitykseen, elinluovutukseen tai omaisten aikatauluihin.

Sureville omaisille soittaminen ja vainajan tahdon selvittäminen on työn vaikein osuus. Vainajia kohdellaan opetuskäytössä kunnioittavasti potilaina, mitä koordinaattorit painottavat omaisten kanssa keskustellessaan. Suurin osa omaisista suhtautuu myönteisesti, antaa luvan ja kiittää puhelusta. Joskus keskustelu menee terapian puolelle.

– Joskus omaisia joutuu etsimään poliisin avulla. Jos omaisia ei löydy, vainajaa ei voi käyttää, vaikka se olisi muuten tarkoitukseen sopiva.

Koulutukseen tulijoiden pitää ilmoittaa koordinaattoreille etukäteen, mitä toimenpiteitä he haluavat harjoitella, sillä vainajalla ei voi tehdä muuta tai enempää kuin mistä on sovittu.

Vainajasta ei myöskään paljasteta muuta kuin välttämätön. Jos kyse on polvileikkauksesta, vainajan sukupuolikaan ei välttämättä käy ilmi. Vainajan yksityisyydensuojan vuoksi koulutuksen osallistujat eivät saa valokuvata leikkaussalissa. He myös sitoutuvat olemaan vaiti koulutuksessa saamistaan vainajaa koskevista tiedoista.

Koulutuskeskukseen tulee kouluttautumaan lääkäreitä ja hoitajia sekä Taysista että muista suomalaisista sairaaloista. Myös lääketieteen teknologiaan keskittyneet yritykset ovat koulutuskeskuksen asiakkaita. Ulkomailta on tullut nimekkäitä kouluttajia, ja keskuksen tavoitteena on saada ulkomailta myös lisää koulutettavia.

Ongelmana on sijainti, sillä muualla Euroopassa asuvat kokevat Tampereen olevan kaukana. Lentokenttä Pirkkalassa Tampereen kupeessa ei palvele koulutuskeskuksen toimintaa riittävän hyvin.

– Olemme voittoa tavoittelematon yksikkö, mutta omillaan toimeen tulemiseenkin saa tehdä töitä, Jyri sanoo.

Koulutuskeskuksen leikkaussali on niin sanottu latosali, jossa on kahdeksan nostettavaa ja laskettavaa pöytää, tietokonemonitorit ja leikkaussalivalaistus. Tilan voi tarvittaessa jakaa kahtia. Opetuksen pystyy myös tarvittaessa näyttämään kameroiden avulla alueen auditorioihin. Leikkauksissa tarvittavat perusinstrumentit ovat omasta takaa, ja erikoisinstrumentit esimerkiksi lonkkaleikkauksen harjoittelua varten tilataan erikseen.

Ero oikeaan leikkaussaliin on siinä, että tila ei ole steriili: vainajaa ei tarvitse suojata mikrobeilta. Sen sijaan elävien pitää suojautua vainajalta, ja siksi koulutuksen osallistujat käyttävät asianmukaisia henkilösuojaimia ja toimivat turvaohjeiden mukaisesti.

– Täysin emme pysty sulkemaan pois mahdollisia tartuntatauteja, jos niitä ei ole ihmisen elinaikana todettu, Jyri sanoo ja muistuttaa, että esimerkiksi kaikki hiv-tartunnan saaneet eivät tiedä tartunnastaan.

– Potilastyössä pitää aina muistaa, että potilaalla voi olla tarttuva veritauti. Sama sääntö pätee täälläkin.

Vainajia voidaan säilyttää neliasteisessa vainajatornissa parisen viikkoa. 15 metriä korkeita torneja on kaksi. Ne ovat perinteistä kaappia huomattavasti ­tilavampia, sillä kolmeen kerrokseen mahtuu enimmillään 110 vainajaa. Tietotekniikalla toimiva torni on nopea, ja vainajien siirto siitä on helppoa ja nopeaa.

Palaute ja palkkio työssäni tulee siitä, että koulutettavat ja kouluttajat ovat tyytyväisiä päiväänsä ja lähtevät parempina ammattilaisina kotiin.

Sairaanhoitaja Lotta Sutinen

Lotta ja Jyri ovat työskennelleet aiemmin leikkaussalihoitajina, ja leikkaussalissa hankittua ammattitaitoa he tarvitsevat myös nykyisessä työssä. Heidän pitää esimerkiksi osata valita oikeat instrumentit kulloiseenkin opetukseen ja asetella vainaja harjoiteltavan toimenpiteen tai leikkauksen kannalta oikeaan asentoon. Näin koulutukseen tulijat pääsevät heti aloittamaan.

Tänään harjoitellaan trakeostomiaa, torakotomiaa ja intraosseaaliyhteyden avaamista. Ne kaikki ovat toimenpiteitä, jotka pitää tarvittaessa pystyä tekemään ambulanssissa nopeasti. Harjoitteluun tarvitaan vain yhtä pöytää ja yhtä vainajaa.

Koulutus alkaa intraosseaaliyhteyden avaamisella sääriluun luuytimeen. IO-yhteyttä tarvitaan, jos potilasta ei pystytä nesteyttämään suoniyhteyden kautta. Trakeostomiassa tehdään reikä henkitorveen. Trakeostomiaa tarvitaan esimerkiksi silloin, kun potilaalla on tukos ylähengitysteissä. Silloin tarvitaan vaihtoehtoinen hengitystie.

Torakotomia eli rintaontelon avaus voi olla viimeinen keino pelastaa esimerkiksi puukotuksen uhri, jonka sydänontelo on niin täynnä verta, ettei sydäntä pysty käynnistämään iskurilla. Rintaontelon avaus mahdollistaa avosydänhieronnan.

Torakotomia on harvinainen, eikä se tule ensihoidossa yksittäiselle lääkärille tai hoitajalle eteen välttämättä koskaan. Pirkanmaalla ensihoitolääkäri on tehnyt torakotomian kuluneen neljän vuoden aikana kymmenelle tapahtumapaikalla elottomaksi menneelle potilaalle. Näistä kolme on kuljetettu sairaalaan elossa, mutta hekin ovat menehtyneet parin vuorokauden kuluessa.

Joskus Lotta tulee vainajia käsitellessään miettineeksi työnsä ehkä jonkun mielestä outoa sisältöä.

– Palaute ja palkkio työssäni tulee siitä, että koulutettavat ja kouluttajat ovat tyytyväisiä päiväänsä ja lähtevät parempina ammattilaisina kotiin.

 

Kirurgian koulutuskeskus

  • Sijaitsee Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteydessä.
  • Henkilökunta: kaksi sairaanhoitajaa koulutuskoordinaattoreina ja yksi vastuulääkäri.
  • Koulutuksissa kävi 958 lääkäriä, 90 hoitajaa ja 879 lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijaa vuonna 2018.
  • Koulutuksissa käytettiin 331 vainajaa.
  • Vainajan tahto selvitetään ­omaisilta, joista 88 prosenttia antaa luvan käyttää ruumista opetuskäytössä.
  • Toimiluvan on myöntänyt Valvira, joka myös valvoo toimintaa.
  • Aloittanut vuonna 2013.

Julkaistu Tehy-lehdessä 3/2019