Heittäydy leikkiin ja anna lapsen valita – näin hoitaja voi tukea lapsen osallisuutta hoitotilanteessa

Neuvot antaa terveydenhoitaja Laura Ortju, joka tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöstutkimusta lasten osallisuudesta neuvolassa.

Kuvateksti
Lapsuuden hyvät kokemukset terveydenhuollosta madaltavat myöhemmin kynnystä hakeutua hoitoon.
Kuva: iStock

1. Miksi on tärkeää tukea lapsen osallisuutta hoitotilanteessa?

Jokaisella terveydenhuollon asiakkaalla on oikeus osallistua hoitoonsa ja terveyteensä liittyviin ratkaisuihin iästään ja kehitystasostaan riippumatta. Terveydenhuollon ammattilaisella on eettinen velvollisuus edistää lapsen osallisuutta.

Lapsen on helpompi luottaa hoitajaan, kun hän kokee tulevansa vastaanotolla kuulluksi ja kohdatuksi. Hoitoon liittyvät pelot vähenevät ja hoitotilanteista tulee sujuvampia. Hoitaja saa lapsesta enemmän tietoa, mikä parantaa hoitotyön laatua.

Kun lapsi saa vaikuttaa hoitotilanteen kulkuun ja omiin asioihinsa, kyky huolehtia itsestä ja omasta hyvinvoinnista vahvistuu. Lapsuuden hyvät kokemukset terveydenhuollosta madaltavat myöhemmin kynnystä hakeutua hoitoon.

2. Mistä lapselle syntyy osallisuuden kokemus?

Osallisuuden kokemus syntyy vuorovaikutuksesta ja kiireettömyydestä. Jos aika ei riitä lapsentahtiseen tekemiseen, voi olla tarpeen varata uusi aika.

Vaikka neuvolassa hoidetaan koko perhettä, lapsi on ensisijainen asiakas. Lapsen ei tarvitse sopeutua rutiineihin, vaan hoitaja mukautuu lapsen kokemusmaailmaan. Hoitaja havainnoi lasta ja ottaa havainnot huomioon omassa toiminnassaan.

Odotustilassa leikkivän lapsen touhujen ei tarvitse katketa hoitajan kutsuun. Aikuinen voi ajaa lapsen kanssa leikkiautot hoitohuoneeseen tai pyytää lasta ottamaan kahvipannun mukaansa ja antaa lapsen jatkaa leikkiään.

Lapselle puhutaan hänen omaa kieltään ja puhe suunnataan suoraan hänelle. Vauva kokee myönteisiä tunteita ja saa merkityksellisiä osallisuuden kokemuksia, kun hänen viesteihinsä vastataan eleillä ja ilmeillä. Vaikka mukana olevaa aikuista tarvittaisiin tulkiksi, aikuisen näkemykset eivät ole arvokkaampia kuin lapsen.

3. Mistä kaikesta lapsi saa päättää?

Hoitohuoneessa lapsi saa valita paikkansa ja liikkua siellä vapaasti. Lapselle voi olla iso asia, istuuko hän hoitohuoneessa ikkunalaudalla, pöydän alla vai tuolilla – vai kenties hoitajan tuolilla, jolloin hoitaja istuu lastenjakkaralla tai lattialla. Aina ei tarvitse asettua paikoilleen lainkaan: monia asioita voi hoitaa vaikka takaperin kävellen.

Hoitaja päättää, mitä toimenpiteitä vastaanotolla tehdään, mutta lapsi voi valita, miten ja missä järjestyksessä ne tehdään. Jos esimerkiksi rokottaminen jännittää lasta tosi paljon, lapsi saa valita, hoidetaanko rokotus heti alta pois vai vasta käynnin lopussa. 

4. Miten ikävistä hoitotoimista tehdään vähemmän ikäviä?

Lapselle kerrotaan, mitä tehdään ja miksi tehdään. Rokotteilla suojataan lasta ja lapsen kavereita ja vanhempia ikäviltä taudeilta. Korviin kurkataan, jotta nähdään, onko siellä tulehdus. Osa lapsista haluaa tutkia rokotuksessa käytettäviä välineitä ja rokottaa leikisti vanhempaa ennen omaa rokotusta. Osa haluaa katsoa korvalampulla ensin nuken korviin.

Lapselle pitää olla rehellinen: rokottaminen ja kipeään korvaan kurkkaaminen sattuvat. Ne sattuvat vain hetken, ja silloin lapsi saa olla vanhemman sylissä. Lopuksi tulee palkinto, esimerkiksi hieno kuviolaastari.

Vaikka homma menisi pipariksi, lasta pitää kehua. Lapsen pitää saada säilyttää kasvonsa. Hyväksyvässä, osallisuutta tukevassa ilmapiirissä on tilaa kaikenlaisille mielenilmaisuille.

5. Millainen ympäristö tukee lapsen osallisuutta?

Lapsiystävällisissä tiloissa on värejä. Kyltit ja opasteet ovat lapsen korkeudella ja niissä käytetään kuvia. WC:n ovessa voi olla satuhahmo potalla ja terveydenhoitajan ovessa hoitajan oma kuva. Aikuisen silmää miellyttävät taideteokset eivät välttämättä hivele lapsen silmää ja mielikuvitusta.

Oman vuoron odottaminen on tylsää. Lapsen ei tarvitse tehdä sitä istumalla paikallaan, sillä odotustilassa saa ja kannattaa leikkiä ja tutkia tavaroita. Leikki rentouttaa, kunhan odotustilassa vain on riittävästi eri-ikäisille tarkoitettuja leluja.

Odotustilan aistikokemukset vaikuttavat lapsen ­kokemukseen hoitotilanteesta. Kuuluuko radiosta uutisia tai iskelmää, vai voisiko taustalla olla luonnonääniä ja lastenmusiikkia?

Hoitajan pukeutuminen voi purkaa alkujännitystä. Keskustelu voi lähteä liikkeelle vaikka hoitajan värikkäistä sukista. Kannattaa myös pohtia, tarvitaanko lasten peruspalveluissa työunivormua. Lapsi voi yhdistää sen hänelle tehtyihin ikäviin toimenpiteisiin.

6. Mistä tietää, että lapsen osallisuus toteutuu?

Koettu ja havaittu osallisuus voivat olla eri asioita. Me aikuiset emme valitettavasti ole niin tarkkanäköisiä, että osaisimme erottaa niitä toisistaan.

Lapsi voi olla aktiivinen siksi, että hän pyrkii noudattamaan hänelle asetettuja odotuksia. Hoitotilanteessa hitaammin syttyvä lapsi voi puolestaan rokottaa kotona innoissaan pehmoeläimensä ja tutkia vanhempansa ja sisaruksensa.

Lapselta on turha odottaa rationaalista sanallista palautetta. Palaute ei välttämättä liity tilanteeseen, vaan edeltäviin tapahtumiin. Hoitotilanne voi olla lapsen mielestä kurja, koska hänet herätettiin sitä varten aamulla tavallista aikaisemmin.

Aikuisen kannattaa seurata lapsen eleitä ja ilmeitä. Paras palaute on hymy tai vilkutus vastaanoton ovella. Ne irtoavat lapselta helpommin silloin, kun hoitaja pistää työssään omaa persoonaa peliin eikä epäröi heittäytyä leikkiin.

Lähteenä myös: Terveys ja lapsen oikeudet, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:7.