Tanssinopettaja Evaleena Vuorenmaa opettaa JaMam’s Cats -tanssiryhmälleen dancehallia. Kuva: Jari Lifländer

”Hoida, älä moralisoi” – ylipainosta on turha puhua, jos ei ole aikaa auttaa

Tanssinopettaja ja lähihoitaja Evaleena Vuorenmaa on kokenut terveydenhuollossa syrjintää painonsa vuoksi.

Kun tanssinopettaja Evaleena Vuorenmaa odotti esikoistaan, hän joutui liikuntakieltoon ja alkoi lihoa. Eräällä vastaanottokäynnillä lääkäri otti painon puheeksi. Vuorenmaa tiesi, että painoa oli tullut. Keskustelu painosta jatkui ja lopulta lääkäri totesi, että tällainen painonnousu merkitsee sitä, että Vuorenmaa vihaa syntymätöntä lastaan.

Vuorenmaa ja hänen vastaanotolla mukana ollut miehensä menivät molemmat sanattomiksi. Päästyään ulos vastaanottohuoneesta Vuorenmaa puhkesi itkuun.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Lääkäri loukkasi kehoni lisäksi äitiyttäni.

Vuorenmaa ryhtyi oman lihomisensa ja kehonsa hyväksymisen myötä vaatimaan lihavien syrjinnän lopettamista. Hän tajusi, että kyse on itsensä hyväksymistäkin isommista asioista: ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta.

Nykyään hän puhuu kehopositiivisuuden puolesta ja kutsuu itseään läskiaktivistiksi.

– Ennen raskauksiani elin hoikassa, etuoikeutetussa kuplassa. En juurikaan kiinnittänyt huomiota yhteiskunnan läskivihaan.

Vuorenmaalla on Instagram-tili, jossa hän julkaisee kuvia itsestään. Tilin kautta hän kerännyt ja julkaissut myös muiden kokemuksia painon käsittelystä terveydenhuollossa.

– Tarinoita tuli lähes 300, ja ne kertovat karua kieltä siitä, että terveydenhuollossa on läskivihaa.

Vuorenmaa kehottaa ammattilaisia miettimään omaa suhdettaan lihavuuteen, kehoon ja ruokaan. Sitä kautta pääsee kiinni niihin taustalla piileviin asenteisiin, jotka saattavat estää laadukkaan vuorovaikutuksen potilaan tai asiakkaan kanssa.

Meidän terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on hoitaa, ei moralisoida.

Vuorenmaa puhuu myös terveydenhuollon ammattilaisena, sillä hän on toiselta ammatiltaan lähihoitaja. Hän ei tee tällä hetkellä lähihoitajan työtä, mutta aiemmin hän on työskennellyt kotihoidossa.

– Elämäntapojen moralisointi ei kuulu terveydenhuoltoon. Meidän terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on hoitaa, ei moralisoida.

Evaleena Vuorenmaa nimittää itseään läskiaktivistiksi. Kuva: Jari Lifländer

Kaikki tietävät, että lihavuuteen liittyy terveysriskejä. Lihavuuden hoitaminen ei silti ole yksinkertaista: yritys hoitaa lihavuutta pelkillä laihdutuskehotuksilla voi tuottaa vain uusia ongelmia.

Lihavuuden hoito kuuluu Suomessa ensisijaisesti perusterveydenhuollon vastuulle, mutta vuonna 2017 ilmestyneen Tellervo Seppälän väitöstutkimuksen mukaan 42 prosenttia potilaista ei haluaisi keskustella lääkärin kanssa elämäntavoistaan, jollei käynti koske nimenomaan niitä. Tupakointi ja ylipaino lisäsivät keskusteluhaluttomuutta.

Osa lääkäreistäkin on sitä mieltä, että elämäntavoista kysyminen ei ole lääkärin työtä. Tämän ajattelutavan mukaan sairauksien seulominen tai riskeistä puhuminen on tavallisen elämän turhaa lääketieteellistämistä.

Suomessa on jo yli miljoona ihmistä, joiden painoindeksi on yli 30 eli merkittävän lihavuuden puolella. Siksi lihavuutta yritetään hoitaa uudella otteella. Suomessa julkaistiin uusi lihavuuden Käypä hoito -suositus maaliskuussa. Suositus pyrkii olemaan entistä kannustavampi ja tukemaan entistä paremmin sekä potilasta että työntekijää.

Evaleena Vuorenmaan mukaan terveydenhuollossa ei kohdata lihavaa samalta viivalta kuin hoikkaa. Epätasa-arvo näkyy kuuntelemattomuutena ja kyseenalaistamisena sekä erilaisina oletuksina elämäntavoista.

– Kärsin rasitusvammoista, jotka johtuivat liikunnasta. Lääkäri kehotti liikkumaan lisää. Hän ei joko kuunnellut tai ei uskonut, kun kerroin taustoista.

Syrjintä voi pahimmillaan saattaa lihavan hengenvaaraan, jos hän jää vaille hoitoa. Näin voi käydä, jos jokainen terveysongelma selitetään kerta toisensa jälkeen lihavuudella, eikä potilasta tutkita ja hoideta.

Kielteinen suhtautuminen lihavuuteen omaksutaan jo lapsena mediasta.

Lihava voi kohdata myös silkkaa ilkeyttä, jollaiseen Vuorenmaan raskauden aikana kertynyttä painoa kommentoinut lääkärikin syyllistyi.

Ihmiset omaksuvat kulttuuriimme kuuluvan kielteisen suhtautumisen lihavuuteen jo lapsena mediasta: televisiosarjan lihava hahmo on laiska, kömpelö, hassunhauska, tyhmä tai ilkeä. Asennetta saattaa ylläpitää myös lihavan lähipiiri ja jopa ihminen itse.

– Itseen kohdistuva viha estää valittamasta epäasiallisesta kohtelusta terveydenhuollossa. Sitä ajattelee, että ansaitsen tämän.

Läsnä somessa. Evaleena Vuorenmaan Instagram-tili on @eve_jamami. Kuva: Emmi Koski

Vastoin yleistä harhakäsitystä kehopositiivisuus ei tarkoita sitä, että lihavuutta ja sen haitallisia terveysvaikutuksia ei saisi ottaa terveydenhuollossa puheeksi. Päinvastoin: lihavuudesta saa ja pitää puhua.

Moni haitallinen elämäntapa pysyy piilossa, jos potilas ei halua siitä kertoa. Lihavuutta ei voi piilottaa, mutta vaarana on, että lihavuus leijuu vastaanottohuoneen ilmassa eikä kumpikaan rohkene ottaa sitä puheeksi.

Keskustelu lähtee Evaleena Vuorenmaan mielestä väärille urille, jos ammattilainen alkaa puolustautua ja vedota velvollisuuteensa puhua painosta. Silloin keskustelun painopiste siirtyy potilaan kohtaamisesta ammattilaisen omiin tunteisiin.

Painosta ei pidä puhua, jos ei ole aikaa eikä keinoja auttaa.

Syömishäiriöliiton asiantuntija, ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä peräänkuuluttaa tilannetajua.

– Kyse on siitä, miten, missä tilanteessa ja millä asenteella herkän asian ottaa puheeksi.

Lihavuutta ei pidä ottaa Mikkilän mielestä puheeksi, jos potilas on tullut vastaanotolle korvakivun tai flunssan takia. Painosta ei pidä puhua, jos ei ole aikaa eikä keinoja auttaa. Myöskään jokaista terveysongelmaa ei pidä selittää lihavuudella.

– Myös hoikalla voi olla polvi kipeä.

Ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä työskentelee Syömishäiriöliiton asiantuntijana. 

Katri Mikkilä kehottaa panostamaan terveen ruoka- ja kehosuhteen luomiseen. Pohjimmainen ongelma ei ole paino, joten ratkaisu ei löydy vaa’alta.

– Ratkaistavat ongelmat ovat yksilöllisiä ja ne löytyvät elämänmittaisen matkan varrelta.

 Kun oikeat ongelmat ja oikeat ratkaisut löytyvät, kehoon ja ruokaan syntyy terveempi suhde.

Terveessä kehosuhteessa paino ei määritä ihmisen arvoa tai onnistumista. Tervettä ruokasuhdetta voi puolestaan kuvata intuitiivisena syömisenä, jossa ihminen nauttii ruuasta, syö riittävästi ja sallivasti sekä asennoituu ruokaan neutraalisti ilman sen kummempia tunnekuohuja.

Kaikki me syömme joskus tunteisiin, ja se on ihan ok.

Terve ruokasuhde ei sisällä rajoituksia eikä ruuan käyttämistä selviytymis- tai itsesäätelykeinona.

– Kaikki me syömme joskus tunteisiin, ja se on ihan ok. Mutta jos se on toistuva ja pääasiallinen selviytymiskeino, voidaan puhua syömishäiriöstä, Mikkilä sanoo.

Terve keho- ja ruokasuhde voi alkaa muotoutua jo siitä, että ammattilaisella on aikaa kuunnella potilaan tarina. Vinoutuneen ruokasuhteen taustalta löytyy usein laihdutusyrityksiä.

– Lihavuuden taustalla piilee monesti pitkä ja polveileva tarina, joka on johtanut ruoka- ja kehosuhteen vääristymään, itseinhoon, häpeään ja syyllisyyteen.

Terveydenhoitajat tarvitsevat Mikkilän mukaan uusia työkaluja perinteisen vaa’an ja mittanauhan tilalle. Kylmät faktat, kaloritaulukot ja numerot eivät tuota hyvinvointia, vaan aiheuttavat syyllisyyttä ja ahdistusta. Laihdutus- ja kaloripuheen sijaan Mikkilä kehottaa kannustamaan asiakasta arvostamaan itseään ja tekemään keholleen hyviä asioita.

Moni lihava tuntee huonommuutta ja itseinhoa. Terveyden ammattilaisen tehtävä ei ole lisätä kielteistä minäkuvaa vaan tukea asiakkaan hyvinvointia ja itsearvostusta.

Ihmistä voi pyytää pohtimaan, mikä rooli ruualla on hänen elämässään.

– Pohdinta purkaa vyyhtiä, johon kytkeytyvät keho, mieli, jaksaminen ja ihmisen tausta.

Punnitseminen ja mittaaminen ei ole aina välttämätöntä. Asiakkaalta voi myös kysyä, haluaako hän mittauksia ja haluaako hän tietää painonsa. Kun tervettä ruokasuhdetta aletaan rakentaa, paino lähtee tyypillisesti ensin nousuun, mikä voi olla henkisesti vaikeaa.

Terveen ruokasuhteen näkökulmasta suosittelen päivittäistä jälkiruokaa.

Liikunta on osa painonhallintaa ja tervettä elämää, mutta liikkumaan ei pidä lähteä kalorinkulutus mielessä, vaan siksi, että se on kivaa, lisää jaksamista ja tuo hyvän olon.

Liikuntakertojen lisäämisen ja suoritusten mittaamisen vaatimus johtaa helposti paineisiin ja epäonnistumisen tunteisiin, jolloin liikunnasta tuleekin rangaistus.

– Tavoittelemme tilaa, jossa ihminen itse ajattelee: Onpa ihana lähteä ulos, Mikkilä sanoo.

Keskustelu lapsen painosta käydään aina aikuisten kesken, sillä lapselle pitää taata kasvurauha. Syömistä ja yksittäisiä elintarvikkeita ei pidä demonisoida tai korostaa. Keskustelussa kannattaa keskittyä koko perheen ruokakulttuuriin. Aikuisia voi tukea ruokakulttuurin vinoutumien ja poikkeamien korjaamisessa.

– Karkkipäivä on tyyppiesimerkki siitä, miten herkut leimataan vaarallisiksi, vain yhtenä päivänä sallituiksi. Terveen ruokasuhteen näkökulmasta suosittelen esimerkiksi päivittäistä jälkiruokaa.

Hoitaja, mieti suhdettasi ruokaan ja kehoon

  • Tiedosta asenteesi. Tapaasi puhua lihavuudesta vaikuttaa se, mitä ajattelet painosta, kehosta ja lihavuudesta.
  • Varaa aikaa ja kuuntele. Lihavuuden taustalla piilee tarina. Jos sinulla ei ole aikaa kuunnella sitä, älä ota lihavuutta puheeksi.
  • Älä tuputa faktoja. Lihava tietää olevansa lihava, joten sitä ei tarvitse todeta. Kaloripuhe ei korjaa ruokasuhdetta.
  • Ole kärsivällisesti tukena. Kannusta potilasta arvostamaan itseään. Terve ruoka- ja kehosuhde edistää yleistä hyvinvointia. Opettelu ottaa aikansa. Tarjoudu matkakumppaniksi.
  • Kysy punnitsemisesta. Selvitä, haluaako potilas punnitsemista ja haluaako hän tietää painonsa.
  • Mieti, mihin lihavuuden yhdistät. Ylipaino vaikuttaa monen terveysongelman taustalla, mutta se ei ole ainoa syy. Selvitä taustat ja syy-seuraussuhteet.
  • Hylkää laihdutuspuhe. Kulttuu­rimme ruokkii tarpeetonta puhetta laihduttamisesta. Älä ammatti­laisena osallistu siihen.
  • Hyväksy epävarmuutesi. Uskalla hoitaa, kun apuasi kaivataan.

Kuva: @picsbyelinam

Mainos
Mainos