Varsinainen kirjallisuusterapia on sukua taide-, draama- ja tanssiterapialle ja voimauttavalle valokuvaukselle. Kirjallisuusterapiaa käytetään osana kliinistä hoitoa psykiatrisissa hoitolaitoksissa ja avohoidon yksiköissä. Lisäksi sitä käytetään vertais- ja kasvuryhmissä sekä työnohjauksessa.
Paula Nordström työskenteli kirjastossa liki 30 vuotta ennen kuin vaihtoi hoitoalalle. Siirtymä tapahtui asteittain. Ensin hän opiskeli työnohjaajaksi, sitten kirjallisuusterapeutiksi ja viimeksi psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Nykyään hän työskentelee Lohjalla senioritalon johtajana.
– Kirjallisuusterapeutiksi opiskelu on yksi elämäni tärkeimpiä juttuja. Menetelmää voi hyödyntää laajasti. Lapsia voi saduttaa, murrosikäinen voi purkaa ahdistustaan ja vilkasta koululaista se rauhoittaa. Aikuinen voi etsiä kirjoittamalla motiivejaan, ymmärtää paremmin tunteitaan ja voimautua. Hoitajat kohtaavat työssään traagisia asioita. Kirjoittaminen voi auttaa heitä jaksamaan paremmin.
Opinnot Paula suoritti Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmeniassa Lahdessa. Hän on itse käynyt kirjoittamalla läpi muun muassa äitisuhdettaan.
– Äitini kuoli jo vuosia sitten. Kirjoittamalla opin ymmärtämään häntä paremmin ja pystyin antamaan anteeksi.
Terapeuttinen kirjoittaminen auttaa kirjoittajaa reflektoimaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Reflektio on syvä prosessi, jossa henkilö pohtii itseään, käyttäytymistään ja minuuttaan. Hän pyrkii pääsemään selville, mitkä hänen menneisyyteensä liittyvät asiat vaikuttavat siihen, mitä tai miten hän tuntee, käyttäytyy ja ajattelee.
Kun traumaattiselle kokemukselle selkiytyy tietty rakenne, se avaa oivalluksen mahdollisuuksia. Ihmiselle on tärkeä kokea, että hän on kertomuksensa muokkaaja ja kokija eikä vain tapahtumien passiivinen uhri. Tutkimusten mukaan esimerkiksi keskitysleirikokemuksista kirjoittaminen on tuonut kirjoittajalle huomattavaa helpotusta riippumatta siitä, lukeeko tekstejä koskaan kukaan.
Kirjoittamalla tunteisiin ja tapahtumiin saa lisää välimatkaa. Tunteet eivät enää vyöry tai muserra alleen. Kirjoittaa voi yksin, terapiasuhteessa tai ryhmässä. Monen kirjoittajan yleisö on nykypäivänä verkossa. Lapsettomuudesta tai sairastumisesta kertova blogi voi tuoda lohtua ja palautetta muilta vertaisilta.
Tavoitteena ei ole julkaisukelpoinen tai kaunokirjalliset kriteerit täyttävä teksti, vaan käden ja mielen yhteistyössä tuottama eheyttävä teksti.
– Terapeuttisella kirjoittamisella ei haeta siloteltua lopputulosta. Pilkuilla ja pisteillä ei ole väliä. Kirjoitustehtäville kannattaa asettaa esimerkiksi kymmenen minuutin aikaraja, jottei stilisoinnille jäisi aikaa, Paula Nordström opastaa.
Nordström puhuu ryhmässä kirjoittamisen puolesta. Hän on vetänyt kirjoittajien kasvuryhmiä kotikaupungissaan Lohjalla ja naapurikunnassa Vihdissä. Vuorovaikutus kirjoittajien kesken on hedelmällistä.
– Kun tekstejä luettiin yhdessä, keskustelu oli rikasta. Se antoi uusia oivalluksia ja näkökulmia. Toisaalta moni sanoi, että juuri noin minullekin kävi tai noin minäkin ajattelin.
Paulasta on parasta kirjoittaa käsin, kunnon paperille luistavalla kynällä. Tietokoneella ei saa hänen mielestään samanlaista pään ja käden välistä yhteyttä.
Entä jos pelkää paljastavansa kirjoituksissaan liikaa?
– Käsi ei kirjoita mitään, mihin mieli ei ole valmis.
Kirjoittajien kasvuryhmiä on lähes kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Ryhmässä käydään ensimmäisellä kerralla läpi säännöt. Tärkeintä on luottamuksellisuus: asioista ei puhuta ulkopuolisille.
Kirjallisuusterapiassa käytetään sekä valmista kirjallista aineistoa että itse tuotettua tekstiä. Ehkä käytetyintä materiaalia ovat runot ja laulujen sanat. Kirjoittamisen lähtökohtana voivat olla myös vaikka lehdistä leikatut otsikot. Kirjoitusharjoitusten kautta pääsee usein syvemmälle itseensä kuin kirjoittamalla elämäntarinaansa alusta loppuun.
Paula hyödyntää kirjoittamisen terapeuttista voimaa myös työnohjauksessa.
Tehokas harjoitus on kirjoittaa kirje mieltä kaihertavalle potilaalle, omaiselle tai työkaverille. Koska kirjettä ei oikeasti lähetetä, siihen voi ladata kaiken, mitä ei uskaltaisi sanoa tositilanteessa.
Kirjeeseen voi kirjoittaa itse myös vastauksen. Se voi auttaa asettumaan vastapuolen asemaan, ymmärtämään hänen motiivejaan ja jopa antamaan anteeksi.
Kirjeet voi halutessaan polttaa tai haudata maahan. Rituaali voi auttaa luopumaan tunnekuormasta.
Lähteenä myös: Juhani Ihanus (toim.): Sanat että hoitaisimme – Terapeuttinen kirjoittaminen.
Paula Nordström: Kirjallisuusterapiaryhmä voimautumisen tukena. Opinnäytetyö, Laurea amk.
Suomen Kirjallisuusterapia ry:n verkkosivut, kirjallisuusterapia.net.
Sata vuotta kirjallisuusterapiaa
Kirjallisuusterapia syntyi Yhdysvalloissa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Sotasairaaloissa sotainvalidit lukivat ja alettiin puhua biblioterapiasta. Sillä tarkoitettiin lukemisen kuntouttavaa, kasvattavaa ja virkistävää vaikutusta.
Lähes kaikissa eurooppalaisissa mielisairaaloissa oli kirjasto jo ennen sotaa 1900-luvun alussa. Kirjastotoiminta laajentui sieltä myös muihin sairaaloihin.
Ensimmäiset ryhmät aloittivat Suomessa 1970-luvulla. Vuosikymmenen loppupuolella Lapinlahden sairaalassa alettiin antaa myös runoterapiaa.
Suomen kirjallisuusterapiayhdistys perustettiin vuonna 1981. Se oli Euroopassa alansa ensimmäinen.
Kirjallisuusterapeutteja ja kirjallisuusterapiaohjaajia on koulutettu Suomessa 1980-luvulta lähtien. Koulutusta on järjestetty yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa Helsingissä, Oulussa, Tampereella ja Lahdessa. Koulutuksen saaneita on arviolta reilut 200. Osa käyttää työssään kirjallisuusterapiaa, osa ei.
Alkuvuosina lähes kaikilla opiskelijoilla oli hoitoalan pohjakoulutus, nykyään se on noin puolella. Muita kirjallisuusterapiasta kiinnostuneita ovat äidinkielen opettajat, erityisopettajat ja kirjastonhoitajat.
Kirjallisuusterapeutin takuuharjoitukset
1. Kaksi kertaa 10 minuuttia
Kirjoita ensin 10 minuuttia aiheesta ”Mitä isä aina sanoi”.
Kirjoita seuraavaksi 10 minuuttia aiheesta ”Kuumin paikka, missä olet ollut”.
2. Runojen silmukointi
Valitse kuusi tai seitsemän lempirunoasi.
Tulosta runot paperille ja alleviivaa puhuttelevimmat sanat.
Kirjoita sanat uudelle paperille. Muokkaa niistä uusi runo. Voit taivuttaa sanoja ja lisätä sidossanoja.
3. Sata sanaa etunimestäsi
Kirjoita sata sanaa omasta etunimestäsi. Voit aloittaa vaikka siitä, kuka on antanut nimesi, onko nimestä ollut kiistaa ja pidätkö itse nimestäsi.
Jos innostuit, tee saman harjoitus toisesta etunimestäsi.
4. Puhuvat eläimet
Valitse kaksi muovista pikkueläintä.
Kirjoita niiden välinen dialogi.
Lisää harjoituksia kirjoissa: Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin – Kirja kirjoittajalle.
Julia Cameron: Tie luovuuteen – Henkinen polku syvempään luovuuteen.
