Ota selvää, missä vaiheessa potilas on asian hyväksymisessä. Vaikean asian omaksuminen on prosessi, joka etenee yksilöllisesti. Kysy esimerkiksi: ”Mikä on oma käsityksenne tilanteesta?” tai ”Mitä itse ajattelette sairaudestanne?”
Ole sensitiivinen ja rehellinen, mutta älä vie toivoa. Kerro tilanteen vakavuus ja hoitovaihtoehtojen hyödyt ja haitat. Lohduta ja kannattele vaikeina hetkinä.
3. Kysy myös läheisen vointia
Läheisellä on usein yhtä paljon ahdistusta ja masennusta kuin potilaalla itsellään. Luottamusta luodaan kysymällä esimerkiksi, miten läheinen on kokenut tilanteen ja miten arki kotona sujuu.
Jos läheinen vie liikaa tilaa, kohdista puhe potilaalle. Voit pyytää läheistä odottamaan osan aikaa toisessa huoneessa. Perhesuhteiden dynamiikka on elämän mittainen. Työntekijät eivät voi muuttaa sitä, vaikka tilanne herättäisi monenlaisia tunteita.
4. Tunne itsesi
Omasta henkilöhistoriasta riippuu, kuinka hyvin sietää arvostelua tai kiukun kohteena oloa. Jos on tärkeä olla pidetty ja hyväksytty, voi olla vaikea kertoa potilaalle ikäviä asioita. Palliatiiviseen hoitoon siirtymisestä voi olla vaikeaa puhua, jos itse kokee suurta eroahdistusta.
Hyvä itsetuntemus ja omien tunnereaktioiden pohtiminen auttavat ammatillisuuden säilyttämisessä. Ammattilaisen on tärkeä jakaa tunteitaan työnohjauksessa tai työkavereiden kesken.
5. Kuuntele rauhassa
Potilaan tai läheisen viha voi olla oikeutettua. Hoitovirheitä sattuu ja hoidossa saattaa olla viivettä. Ole läsnä, kuuntele ja tarkenna. Selvitä, mitä tunteen taustalla on ja mikä on todellinen ongelma. Älä syyllistä tai puolusta työtovereita.
Halkominen (splitting) on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa ihmisellä on tarve jakaa hoitavat henkilöt hyviin ja pahoihin. Sairastumisen yhteydessä piirre voi korostua. Joskus potilas voi olla tietävämpi kuin ammattilaiset, usein se on suoja epävarmuutta vastaan.
Duodecim: Palliatiivisen hoidon hyvät käytännöt.
Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2019.