Hyvä johtaminen parantaa unta

Hyvä esimiestyö vähentää alaisten työstressistä aiheuttavaa unettomuutta.

Satunnainen huonosti nukkuminen on normaalia, mutta pitkäaikainen unettomuus vaatii hoitoa. Unettomuuden syiden selvittäminen on tärkeää, sillä pelkkä oireenmukainen hoito ei riitä ja saattaa jopa pahentaa tilannetta.

Pitkäaikaisessa unettomuudessa tärkeää on saada purettua noidankehä. Se syntyy, kun uneton huolestuu unettomuudestaan. Hänen vireystilansa nousee, unirytmi hajoaa, ja hän ehdollistuu siihen, että ei saa unta. Vireys muuttuu ylivireydeksi, mikä puolestaan lisää huolta unettomuudesta.

Vuoteessa kannattaa tehdä vain unta edistäviä asioita.

Jokainen voi huoltaa untaan vähentämällä nukkumista heikentävää käyttäytymistä ja edistämällä unta parantavaa käyttäytymistä. Esimerkiksi alkoholin käyttö ja tupakointi heikentävät unta.
Unirytmi on hyvä pitää säännöllisenä heräämällä joka päivä samaan aikaan. Päivällä kannattaa harrastaa liikuntaa, syödä säännöllisesti ja pitää riittävästi taukoja. Vuoteessa kannattaa tehdä vain unta edistäviä asioita.

Esimiehen jatkuva tuki, johtamisen oikeudenmukaisuus ja yksilöiden ottaminen huomioon parantavat unta. Työhön pitää olla riittävästi aikaa, ja tehtävänkuvien pitää olla selkeät. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen edistää unta. Stressi vähenee, kun työn vaatimukset ja hallinnan tunne tasapainottuvat. He nukkuvat paremmin, kun pääsevät kehittämään työtään ja osallistumaan.

Työaikajoustot ja mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin parantavat unta. Viikkotyöaika pitäisi olla selvästi alle 50 tunnissa, sillä jatkuva ylitöiden ja ylipitkien vuorojen tekeminen vaarantaa unen.
Työstä palautumiseen pitää kiinnittää huomiota: riittävästi taukoja työnteon lomaan sekä riittävästi vapaapäiviä ja lomia. Työaikojen pitää olla ennustettavissa ja säännöllisiä.

Työntekijöiden unen tukeminen kannattaa, sillä uni vaikuttaa vireyden ja motivaation kautta työkykyyn. Elvyttävän unen merkitys kasvaa osaamistarpeiden lisääntyessä.

Unettomuuden taustalla –seminaari Helsingissä 17.11.2010

Julkaistu Tehy-lehdessä 16/2010