Ainakin Etelä-Suomessa keikkalaiselle on hyvin paikkoja tarjolla. Kuva: Tehy-lehden arkisto

Keikkalaiset menevät sinne, missä on hyvä vastaanotto

Sote-alalla vallitsee keikkalaisen markkinat. Sijaisia saavat ne työpaikat, joissa ilmapiiri ja työolot ovat kunnossa.

Hämeenlinnalainen sairaanhoitaja Merja Lehtonen, 54, on pitkän linjan keikkalainen. Hän on tehnyt keikkatyötä 1980-luvulta lähtien vakityön ohella. Lisäansiot ovat yksi syy, toinen on puhtaasti uteliaisuus.

– On kiva nähdä, miten muualla hoidetaan, ja ottaa muista paikoista vaikutteita työhönsä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kaksi kertaa on käynyt niin, että keikkapaikassa on ollut todella kivaa – niin kivaa, että Merja on hakenut vakituiseksi ja päässyt.

Nykyään Merja on päivätyössä Kyterinhovin asumispalveluyksikössä Janakkalassa. Sijaisuuksia hän tekee harvakseltaan, sillä mies tekee pitkää päivää ja kotona on kaksi ulkoilutusta vaativaa koiraa. Keikkakalenteriin sopivat parhaiten vapaapäiviin osuvat aamuvuorot.

– Toisaalta kun omasta työstä pääsee kello 15 eikä paikka ole liian kaukana, kello 16 ehtii jo riuhtomatta iltavuoroon.

Sijaisuuksien tarjonta on runsasta.

– Joka päivä saisi tehdä. Kiire selvästikin rasittaa hoitajia, ja tuntuu, että monille tulee pitkiä sairauslomia.

Merja keikkailee enintään kahdessa tai kolmessa työpaikassa kerrallaan. Merjan suosikki­listalle pääsevät paikat, joissa on hyvä vastaanotto. Kokeneena hoitajana hän ei kaipaa seikkaperäistä perehdytystä, mutta vastassa pitää olla joku, joka antaa ohjeet.

– Ei esimerkiksi niin, että keikkalainen tyrkätään lääkekaapille ja pyydetään jakamaan lääkkeet, vaikka tällä ei olisi mitään tietoa potilaista ja heidän lääkemääräyksistään.

Merja Lehtonen keikkailee kahdessa kolmessa paikassa kerrallaan. Kuva: Merja Lehtosen kotialbumi

 

Hyvän vastaanoton merkitys tiedetään myös henkilöstöpalveluyritys Seuturekryssä, jonka kautta Merja keikkailee. Sosiaali- ja terveysalaan erikoistunut Seuturekry toimii kuuden maakunnan alueella eteläisessä Suomessa, ja sen listoilla on noin 3 700 työntekijää.

Seuturekryn toimitusjohtaja Jaana Jantola sanoo, että työpaikan suurin houkutustekijä on hyvä työilmapiiri. Kuulopuheisiin ei kannata hänen mielestään kuitenkaan luottaa. Parempi on käydä itse katsomassa, miltä työpaikka vaikuttaa.

Ilmapiiri rakentuu pienistä asioista, muistuttaa Seuturekryn sote-palvelujohtaja Kaisa Kuusela.

– Ratkaisevaa voi olla se, että ensimmäisenä vastaan tuleva työntekijä tervehtii. Hyvä fiilis on ykkösvetovoimatekijä. Tärkeää on myös se, että työntekijän osaaminen ja työvoiman tarve kohtaavat ja että sijainen voi kokea työnsä merkitykselliseksi.

Seuturekry välittää työntekijöitä erityisesti ikäihmisten palveluihin sekä koti- ja asumispalveluihin. Vammais­palveluihin menee kolmannes tilauksista. Suurimpia asiakkaita ovat Porin ja Hämeenlinnan kaupungit sekä vammaispalveluissa Eteva ja Rinnekoti.

Pääkaupunkiseudun kunnille sijaistyövoimaa välittää henkilöstö­palveluyritys Seure, jonka listoilla on noin 14 000 työntekijää. Heistä noin 6 700 työskentelee sosiaali- ja tervey­denhuollossa. Luku ei sisällä päivähoitoa.

Töitä löytyy niin perusterveyden­huollosta kuin erikoissairaanhoidosta. Yksi tekee päivän viikossa, toinen pari päivää kuukaudessa ja kolmas ­pidempää sijaisuutta, kertoo Seuren palvelutuotantojohtaja Jenni Heinonen.

– Pystymme tarjoamaan hyvin erityyppisiä sijaisuuksia. Paljon on kiinni osaamisesta. Terveydenhuollossa on hyvin töitä, joten nyt on työntekijöiden markkinat.

Aiemmin keikkalaisuuteen saatettiin suhtautua alempiarvoisena työnä, mutta nykyään moni haluaa nimenomaan keikkatyöntekijäksi. Tätä ­näkemystä tukevat Seuturekryn tekemät kyselytutkimukset ja tilastot. Yhä useampi tekee sijaisuuksia päätyökseen: yrityksen välittämistä työn­tekijöistä tällaisia on melkein kaksi viidestä.

Seuturekryn saamien kyselyvastausten perusteella moni arvostaa keikkalaisuudessa joustavuutta. Yksi haluaa panostaa lastensa kanssa olemiseen. Esimerkiksi jos lapset ovat vanhemmilla vuoroviikoin, keikkaileva hoitotyön­tekijä voi tehdä joka toinen viikko ­pitkiä työvuoroja. Joku toinen taas haluaa ehkä tehdä vain pari työvuoroa viikossa.

Vastavalmistuneelle keikkalaisuus on hyvä tapa päästä tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin. Myös alanvaihtajat aloittavat usein sijaisina. Heillä on yleensä runsaasti kokemusta työelämästä, eivätkä he ota ensimmäisenä vastaan tulevaa työpaikkaa.

– Työpaikkailmoitukset ovat hyvin samanlaisia. Ne lupaavat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Joka paikassa on kuntouttava työote. Parhaan tiedon saa kuitenkin työpaikalla työtä tehden, Kaisa Kuusela sanoo.

Sijaisena ei kierretä enää kymmenissä eri paikoissa, vaan kullakin on yleensä muutama suosikkipaikka.

Monet haluavat tehdä vain päivän parin sijaisuuksia, vaikka rekrytoivalla yrityksellä olisi tarjota kolmen kuukauden jaksoja. Pidemmässä työsuhteessa sijainenkin otettaisiin mukaan työvuorosuunnitteluun.

– Ja silloin joutuu luopumaan valinnanvapaudesta, jota monet työntekijöistämme arvostavat, Jaana Jantola miettii.

Mikä sitten vaikeuttaa sijaisten saamista?

Pääkaupunkiseudulla toimivan Seuren on vaikeinta löytää sijaisia kotihoitoon, Jenni Heinonen sanoo.

Seuturekryn Jaana Jantola kertoo, että sijaisten saamista vaikeuttavat flunssa- ja vatsatautiepidemiat. Myös työpaikan syrjäinen sijainti voi olla este, sillä monet haluavat kulkea töihin ­julkisilla. Joskus työtehtävän vastaa­nottaminen törmää osaamisvaatimuksiin, kuten lääkehoitolupiin tai rokotuksiin.

Seuturekryn työntekijöistä 20 prosenttia on opiskelijoita. Jaana Jantola muistuttaa, että heille on tärkeää opettaa myös työelämän pelisääntöjä. Liikkeelle lähdetään siitä, mistä palkka muodostuu, mitä ovat ilta- ja viikonloppulisät ja mitä tarkoittaa jaksotyöaika.

– Opiskelijoiden valmistuminen on meille tärkeää. Heidän pitää toimittaa meille puolivuosittain opintosuoritusote siitä, miten pitkälle Opinnot ovat ­edenneet ja miten pitkään opinto-oikeutta on.

Eläkeläisiä Seuturekryn työntekijöistä on 10 prosenttia. Useiden vuosikymmenten työkokemus tekee eläkeläisistä kysyttyä työvoimaa. Kaisa Kuusela on pannut merkille, kuinka kokeneet hoitajat toimivat eläkkeelle jäätyään: ensimmäisen puoli vuotta he voivat lomailla, marjastaa ja nukkua, mutta sitten saattaa tulla tarve tehdä työtä.

– Usein he hakeutuvat työpaikkaan, jossa ovat jo olleet. He nauttivat siitä, että voivat tehdä työtä oman aikataulunsa mukaan.

Vuosikymmeniä sijaisuuksia tehnyt Merja Lehtonen on vahvasti sitä mieltä, että keikkatyötä kannattaa kokeilla. Se tarjoaa uusia kokemuksia.

– Samalla voi vaikka huomata, miten hyvin asiat ovat omassa työpaikassa, hän naurahtaa.

Kun keikka ei kannata

Oulun seudulla asuva lähihoitaja kyllästyi vuodesta toiseen toistuviin määräaikaisiin työsuhteisiin ja ryhtyi keikkatyöntekijäksi. Alku ei ole ollut lupaava: työsuhteet ovat sirpaleisia ja väliin jää työttömyysjaksoja.

Lähihoitaja kysyi keikkatöitä entisestä työpaikastaan. Töitä löytyikin pian, mutta vain pariksi viikoksi. Hoitaja toivoi saavansa todistuksen tehdystä työstä heti, mutta palkka­toimistosta vastattiin, että se onnistuu vasta seuraavan ­kuukauden puolivälissä.

– Saan tilinauhan 3–4 viikkoa jälkikäteen, vaikka laskut pitää pystyä maksamaan ajallaan. Ilmoitin, että sitten en pysty tekemään alle kolmen viikon mittaisia keikkoja, koska työttömyyskassaan pitää olla palkkatodistukset, jotta voin hakea soviteltua päivärahaa.

Lähihoitaja miettii, tätäkö lopputyöura tulee olemaan. Hän on puolessavälissä viittäkymmentä, eikä vakituisesta työsuhteesta ole tietoakaan.

Hän on nähnyt, että palvelutalot tarvitsisivat lisää ­vakituista väkeä. Ne tuntuvat paikkaavan työntekijöiden vajausta lyhytaikaisilla sijaisuuksilla ja tuntityöläisillä.

– Mitä säästöjä se tuo työnantajalle? Miksei voisi palkata hyväksi todettua työntekijää vakituiseksi? Vanhustenkin etu olisi, että hoitajat olisivat tuttuja.

Mainos
Mainos