Professori Eeva Jokinen muistuttaa: ”Hiljainen läsnäolo on hoitotyön peruspilareita”

Sote-alalla lean-ajattelu saattaa johtaa esimerkiksi hoitajien väsymiseen entisestään heidän koettaessaan tehostaa työtään. Näin arvioi yhteiskuntapolitiikan professori Eeva Jokinen.

Kuvateksti
"Lean-ajattelua ohjaa arvovirta. Keskiössä on se, että työprosessi soljuu kuin virtaava vesi", sanoo professori Eeva Jokinen.
Kuva: Harri Mäenpää

1. Olet tutkinut lean-ajattelun soveltamista sote-alalle. Kuinka tämä teol­lisuudesta mallia ottava tehostamistapa toimii siellä?

Tutkimusryhmämme havaitsi, että hyvinvointityön tehostaminen ylipäätään ja erityisesti leanin avulla on hyvin vaikeaa ja sisältää lukuisia sudenkuoppia. Lean on alun perin Toyotan autotehtailla kehitetty työn järkeistämisen malli, jossa ideana ovat sujuvat tuotantolinjat, niukat varastointi- ja logistiikkakustannukset sekä asiakkaalle tuotettava arvo. Tätä ajattelua on kymmenen vuoden ajan tuotu sote-alan työpaikoille.

Lean korostaa kaikkien työntekijöiden kaikkien kykyjen, kuten ennakoinnin ja luovuuden, käyttöönottoa. Teoriassa se madaltaa ammatillisia aitoja ja johtaa innostuneeseen tekemiseen. Sote-alalla lean-ajattelu saattaa kuitenkin johtaa esimerkiksi hoitajien väsymiseen entisestään heidän koettaessaan tehostaa työtään.

Kun sote-alan ammattilaiset yrittävät samanaikaisesti toimia lean-ajattelua seuraten kuin liukuhihnalla ja tehdä työtään ammattietiikan mukaisesti eli antaa aikaa potilaalle, he joutuvat vaikeaan tilanteeseen.

2. Mitä hyvää lean tarjoaa sotelle?

Saimme paljon kertomuksia siitä, miten joissain osissa palvelujärjestelmää lean toimii hyvin. Esimerkiksi päivystyksessä työ on voitu saada sen avustuksella sujuvaksi.

Sote-palvelut ovat kuitenkin monimutkainen rakenne. Vaikka päivystyksessä sujuisi hyvin, pullonkaula voi syntyä siitä, ettei potilaalle olekaan oikeaa jatkohoitopaikkaa ja hän palaa aina uudestaan päivystykseen.

3. Kun tehostetaan, pyritään usein säästämään aikaa. Miten se istuu soteen?

Ei ihminen parane tai toivu nappia painamalla vaan ajan kanssa. Potilaan paraneminen voi viedä paljonkin aikaa ja tarvita hiljaista läsnäoloa. Sellainen voi näyttää ajanhukalta, mutta on elintärkeää. Läsnäolo on hoivan peruspilareita.

4. Mikä on sote-alan kehittämisen suurin ongelma?

Resursseista on puutetta. Kehittäminen vaatii resursseja, kuten aikaa, tavaroita ja ihmisiä. Mitä suurempi muutosprosessi, sitä enemmän tarvittaisiin lisää työntekijöitä tekemään työt, kun muut kehittävät. Tutkimusryhmämme keräämässä aineistossa on esimerkkejä vaikkapa siitä, kuinka pieni kehittäminen jäi tekemättä, koska organisaatioista ei löytynyt rahaa ostaa valkotaulua. 

5. Miten sote-ala pelastetaan?

Julkiset hyvinvointipalvelut tulisi ajatella investointina hyvinvoivaan yhteiskuntaan, jossa näitä ­palveluita tuottaa hyvinvoiva henki­löstö.

6. Millaista hoitoa toivoisit saavasi vanhana?

Asiallista ja ammatillista. Tiedän, että tulen sellaista saamaan, jos hyvinvointityö aletaan ymmärtää laajasti dynaamisena yhteiskunnan toimijana sen sijaan, että sitä pidetään meno­eränä.

Eeva Jokinen, 64

  • Yhteiskuntapolitiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.
  • Mukana kirjoittajana ja toimittamassa teoksia Tehostamistalous (2017), Tehostamisyhteiskunnan jäljet (2023) ja Gender and Welfare Service Work in Biocapitalism: Lean in Action (2023). Viimeisimmässä hankkeen tutkijat Timo Aho, Helena Hirvonen, Iiris Lehto, Laura Mankki ja Eeva Jokinen jalkautuivat julkisen hyvinvointityön kentälle. Kaikki teokset vapaasti luettavissa verkossa.
  • Harrastaa lukemista, pilatesta ja sienestystä.

Lean-ajattelu

  • Autonvalmistaja Toyotan toimintatapaan perustuva kokonaisvaltainen kehittämisfilosofia.
  • Ydintä on turhan tekemisen eli hukan poistaminen, vakioidut toimintamallit ja jatkuva parantaminen.
  • Tavoitteena on tarjota asiakkaalle se, mitä tämä haluaa, mahdollisimman edullisin kustannuksin. Säästöjä syntyy esimerkiksi siitä, kun ei ole varastointia vaan tuote saadaan nopeasti suoraan käyttäjälle.
  • Yhdessä tekeminen, työn ilo ja tuottavuus kuuluvat vahvasti yhteen.
  • Alkoi tulla terveydenhuoltoon noin 15 vuotta sitten. Esimerkiksi Husiin se tuli 2009.