Tutkiessaan Raijaa Eeva kyselee ruokahalusta ja muistuttaa, että lautaselta on hyvä löytyä kaikkia värejä.
Raijan nivelet ovat kunnossa. Ainut kremppa on tällä hetkellä nivelrikon ja madaltuneen jalkaholvin vaivaama jalka, johon Raija on hakenut apua jalkaterapeutin tekemistä tukipohjallisista.
Eeva tarkastaa laboratoriokokeiden tulokset. Kaikki arvot ovat kunnossa.
– Tilanne on hyvä. Tauti on edelleen rauhallinen.
Tulehduksellisia reumasairauksia sairastaa Suomessa noin 100 000 ihmistä. Yleisintä reumasairautta, nivelreumaa, sairastaa noin 35 000 aikuista.
– Reumasairauksien hoito on Suomessa hyvällä tasolla, mutta alueelliset erot ovat edelleen suuret. Pienemmissä yksiköissä voi olla vaikeampaa saada tehokasta moniammatillista hoitoa ja kuntoutusta, huomauttaa Suomen Reumaliiton toimitusjohtaja Maria Ekroth.
Heinolan reumasairaalan yllättävä lakkauttaminen vuonna 2010 järkytti reumaa sairastavia. Maria Ekrothin mukaan uhkakuvat eivät toteutuneet, vaan nykyinen avohoito toimii pääasiassa hyvin.
– Nykyään sairastuvat eivät kaipaa laitoshoitoa. Mutta tietysti ne, joille reumasairaala oli tullut tutuksi, jäivät kaipaamaan sitä osaamista, yhteisöllisyyttä ja vertaistukea, jota sieltä sai.
Heti jos epäillään reumaattista tulehdusta, pitää saada lähete erikoissairaanhoitoon.
Reumalääkäri Kari Puolakka
Alueellisen epätasa-arvon lisäksi reumahoidon haaste on diagnoosin saamisen hitaus perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa.
– Meidän reumatologimme ovat huippuammattilaisia, mutta voi mennä aikaa ennen kuin heidän vastaanotolleen pääsee. Esimerkiksi selkärankareumaa sairastava saattaa pyöriä vuosia perusterveydenhuollossa, kun oireiden syynä pidetään väärää työasentoa, huonoa patjaa tai liikuntakremppaa, Maria Ekroth huomauttaa.
Nopean diagnoosin tärkeyttä korostaa myös Etelä-Karjalan keskussairaalan reumalääkäri ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen puheenjohtaja Kari Puolakka.
– Heti, jos epäillään reumaattista tulehdusta, pitää saada lähete erikoissairaanhoitoon. Mitä nopeammin saamme tehtyä diagnoosin, sitä nopeammin potilas toipuu toiminta- ja työkykyiseksi ja sitä parempana pysyy hänen elämänlaatunsa.
Reumatologit ovat suosittaneet, että terveyskeskuksissa olisi reumasairauksiin perehtynyt lääkäri, mutta tämä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.
Eeva kannustaa muitakin reumahoitajia käymään potilaisiin käsiksi.
Raija Ryytty sai diagnoosin vuonna 2005. Koska hänen tilanteensa on nyt vakaa, hänen ei tarvitse käydä reumalääkärin vastaanotolla kuin kahden vuoden välein. Reumahoitaja Eevan luona hän käy vuosittain.
Tällainen on nykyään käytäntö Etelä-Karjalan keskussairaalan reumapolilla: Eeva tapaa remissiossa olevia potilaita kerran tai kahdesti vuodessa, ja lääkärillä he käyvät vain joka toinen vuosi aiemman vuosittaisen käynnin sijaan. Näin reumalääkäreillä säästyy aikaa uusien potilaiden vastaanottoon.
– Haastattelen potilaan, käyn läpi nivelet ja katson laboratoriokokeiden tulokset. Jos jotain akuuttia ilmenee, konsultoin oven raosta reumalääkäriä tai sitten varaan lääkärille oman ajan, Eeva kertoo.
Eeva voi itsenäisesti nostaa kolesterolilääkitystä korkeammalle ja varata potilaalle soittoajan viikon päähän. Jos tilanne ei ole kohentunut, varataan aika lääkärille.
Laajennettu toimenkuva on kuulunut Eevan työhön jo vuosia. Kaikki alkoi polvipunktioista, joita Eeva alkoi hoitaa itsenäisesti vuonna 2009.
Potilaiden on helppo tulla hoitajan luokse. En ole törmännyt sellaiseen, että potilas olisi vaatinut päästä lääkärille.
Reumahoitaja Eeva Tuomenoksa
Kun reumapotilaan polvi turpoaa, se on hoidettava nopeasti. Ongelmana oli, että lääkäriaikoja joutui odottamaan. Aloite tuli reumalääkäreiltä: voisiko Eeva opetella punkteeraamisen ja ottaa vastaan polvivaivaisia potilaita akuutisti?
Innokkaalle ja aktiiviselle Eevalle tämä sopi. Neljän vuoden aikana hän opetteli tutkimaan potilaan ja teki yhteensä 120 punkteerausta lääkärin valvonnassa. Hän opetteli myös ultraäänilaitteen käytön.
Eevan vastuulle siirtyivät myös infuusiopotilaiden seuranta ja alussa myös infuusiot. Nykyään infuusiot tehdään infuusiopoliklinikalla.
Remissiossa olevien potilaiden seuranta tuli Eevan työnkuvaan parisen vuotta sitten.
Laajennettu toimenkuva herätti alussa hämmennystä joissakin reumatologeissa ja hoitajissa.
– Jotkut olivat sitä mieltä, että pakkaa sotkettiin turhaan. Oli sellaista ajattelua, että hoitajat pysykööt lestissään. Mutta polvipunktiohan on nimenomaan hoitotoimenpide – eihän hoitaja tee diagnoosia, Eeva korostaa.
Potilaat ovat suhtautuneet Eevan asiantuntijahoitajuuteen positiivisesti.
– Potilaiden on helppo tulla hoitajan luokse. En ole törmännyt sellaiseen, että potilas olisi vaatinut päästä lääkärille.
Eeva on todennäköisesti ainut suomalainen reumahoitaja, jolla on näin laaja ja itsenäinen toimenkuva. Hän on ollut myös mukana kehittämässä seurantajärjestelmää, joka toimii potilaan kännykällä. Lisäksi hän käy luennoimassa reumahoitajille, sairaanhoitajille ja opiskelijoille. Laajennettu työnkuva näkyy palkassa.
Eksoten ja keskussairaalan ilmapiiri on avoin uusille ehdotuksille. Pienessä sairaalassa on helppo tehdä isoja muutoksia.
Eeva Tuomenoksa
Reumahoitajien yhdistyksen hallitukseen kuuluva Eeva tietää, että asiantuntijahoitajuus herättää paljon puhetta ja kiinnostusta.
– Eksoten ja keskussairaalan ilmapiiri on avoin uusille ehdotuksille. Pienessä sairaalassa on helppo tehdä isoja muutoksia. Hoitajavetoiselle vastaanotolle ja laajennetulle työnkuvalle olisi tarvetta varmasti muuallakin erikoissairaanhoidossa, mutta kaikki lääkärit eivät tule ajatelleeksi hoitajan ammattitaidon hyödyntämistä.
Reuman hoidossa asiantuntijahoitaja helpottaa painetta ja nopeuttaa potilaiden hoitoa ja työkyvyn ylläpitoa. Reumalääkäreistä on pulaa, eikä tilanteeseen näy helpotusta. Vuoteen 2020 mennessä noin puolet julkisen puolen reumalääkäreistä jää eläkkeelle. Virkojakin on niukalti.
Hoitajalta laajennettu toimenkuva vaatii tietysti intoa ja halua oppia uutta. Olennaisinta on Eevan mukaan se, että osaa tutkia niveliä.
– Nivelstatuksen tekemisen oppii vain tekemällä sitä sinnikkäästi. Kannustankin kaikki reumahoitajia käymään potilaaseen käsiksi, Eeva sanoo hymyillen.
Biologisten lääkkeiden tulo markkinoille vuosituhannen alussa oli merkittävä edistysaskel reumahoidossa. Kari Puolakka mainitsee, että biologisten lääkkeiden myötä tapahtui ”liki ihmeparantumisia”.
Näin kävi myös Raija Ryytylle. Raija aloitti biologisen lääkityksen vuonna 2007. Kahden viikon päästä lääkityksen aloittamisesta kaikki oireet hävisivät. Raijalla on käytössä pistoshoito, jonka hän ottaa itse kerran viikossa.
Kalliita biologisia lääkkeitä käytetään Suomessa vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Kari Puolakka huomauttaa, että Suomessa niitä käytetään vasta, kun perinteiset lääkkeet eivät auta. Biologiset lääkkeet eivät tehoa kaikkiin.
Lääketiede kehittää uusia lääkkeitä koko ajan.
Suomalaiselle reumahoidolle on tunnusomaista niin sanottu REKO-hoito eli kolmen lääkkeen yhdistelmähoito. Lisäksi tulehtuneisiin niveliin pistetään kortisonia. Tulokset ovat hyviä – noin puolet nivelreumaan sairastuneista saadaan oireettomiksi puolessa vuodessa.
– REKO-tutkimuksen mukaan 15 prosenttia potilasta pääsee kymmenessä vuodessa sellaiseen tilaan, että he eivät tarvitse lääkettä lainkaan, Kari Puolakka mainitsee.
Lääketiede kehittää uusia lääkkeitä koko ajan. Biologisten lääkkeiden rinnalle ovat tulleet biosimilaarit, jotka ovat molekyylirakenteeltaan ja vaikutukseltaan samankaltaisia kuin alkuperäinen lääke, mutta halvempia. Yksi valmiste on jo markkinoilla Suomessa.
– Käyttöön on tulossa myös ei-biologisia täsmälääkkeitä. Ne ovat solunsisäistä signaalijärjestelmää estäviä, suun kautta otettavia valmisteita, joiden teho on samaa luokkaa kuin biologisilla hoidoilla. Kaksi lääkettä on saanut Suomessa jo lääkeviranomaisen hyväksynnän, mutta hintaa ja korvattavuutta ei ole vielä määritelty.
Eksoten vuoden hoitajaksi valittua reumahoitajaa Eeva Tuomenoksaa kiitellään hyvästä palvelusta ja suuresta sydämestä. Taustalla reumalääkäri Andrus Mullamaa.
Reumapolilla Eeva Tuomenoksan on aika ottaa vastaan seuraava potilas. 11 vuotta nivelreumaa sairastanut Hellä Kivinen on menossa kuukausittaiseen infuusiohoitoonsa, jossa hän saa biologista lääkettä suoraan suoneen.
Kepin kanssa liikkuva Hellä kertoo tehneensä kovasti pihatöitä ja siksi ranteet ovat kipeytyneet. Myös polvessa on kipua. Eeva tutkii tarkkaan kaikki nivelet, koska kuukausi sitten Hellällä oli tulehdusta. Hän sai lääkäriltä kortisonipistoksen.
– Nivelissä ei ole nyt mitään akuuttia, eikä polvessa ole nestettä. Tulehdusarvot ovat kuitenkin edelleen vähän koholla, Eeva huomauttaa.
Hän koputtaa viereisessä huoneessa työskentelevän reumalääkärin Andrus Mullamaan ovea.
– Saanko minä lainata sinua kahdeksi sekunniksi?
Olisiko niin, että lääke on menettämässä tehoaan, kaksikko pohtii. Lääkäri kyselee Hellän yleiskuntoa. Päätetään, että Hellä käy kuukauden päästä hoitajalla ja infuusiohoidossa ja sitten hänelle varataan lääkäriaika.
– Miltä tämä kuulostaa? Olennaisinta on, että sinun toimintakykysi ja elämänlaatusi on sillä tasolla, että pärjäät arjessa. Jos tilanne muuttuu, ota yhteyttä, Eeva sanoo Hellälle.
Eeva saattelee Hellän ovelle ja silittää tämän selkää hyvästejä toivottaessaan.
Teksti Tiina Suomalainen, kuvat Mikko Nikkinen
Lähteenä käytetty myös Kari Puolakan artikkelia Nivelreuman täsmähoito biologisilla lääkkeillä, Sic! 2/2017.
