Sosteri hakee helpotusta hoitajapulaan oppisopimuksella – ensimmäinen haku oli menestys

Savonlinnan seudulla on lisätty lähihoitajien oppisopimuskoulutusta. Ensimmäinen haku oli menestys.

Kuvateksti
Anne Lehtonen halusi ihmisläheisempään ammattiin, pois toimistotöistä. Kuvat Timo Kaiponen

Viime kevään yhteishaussa lähihoitajaopintoihin ammattiopisto Samieduun haki vain neljä ihmistä.

”Se oli dramaattinen pudotus”, toteaa tiimipäällikkö Vesa Väänänen.

Samaan aikaan samalla seudulla, Savonlinnassa ja sen ympäristössä, on kova hoitajapula.

”Palkkaisimme heti 30–40 lähihoitajaa vanhustenhoitoon ja varahenkilöstöön 15”, arvioi hallintoylihoitaja Maijaterttu Tiainen Sosterista eli Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymästä.

Tiainen sanoo, että valtakunnan päättäjät eivät täysin ymmärrä hoitajapulan vakavuutta. Korona vielä pahentaa pulaa entisestään. Sosterissa se sitoo jatkuvasti noin 20–30 hoitajaa muun muassa näytteenottoon, jäljitykseen ja rokottamiseen.

Jotta hoitajapula helpottuisi edes vähän, Sosteri päätti aloittaa oppisopimuskouluttamisen yhteistyössä Samiedun kanssa aiempaa isommalla volyymilla.

Asiakaspalvelu tuttua

Haku koulutukseen oli auki pari kuukautta viime kesänä. Hakijoita saatiin 58.

Pääsykoe oli kaksivaiheinen. Sosteri haastatteli hakijat ja Samiedu vastasi soveltuvuuskokeesta. Maijaterttu Tiainen oli mukana lähes jokaisessa haastattelussa.

”Niistä jäi hyvä fiilis. Minua ilahdutti, että lähihoitajaksi haettiin työn ihmisläheisyyden ja merkityksellisyyden vuoksi. Useammalla oli kokemusta asiakaspalvelusta. Joukossa oli kosmetologeja ja parturi-kampaajia, mutta myös esimerkiksi kokkeja, tarjoilijoita, hotellivirkailijoita ja myyntitehtävissä toimineita.”

Hakijoiden ikä vaihteli alle 20-vuotiaista yli 50-vuotiaisiin. Osa hakijoista karsiutui pääsykokeessa, ja osan elämäntilanne ehti muuttua ennen opintojen alkua. Nyt mukana on kolmisenkymmentä henkeä.

Suurin osa opiskelijoista erikoistuu joko sairaanhoitoon ja huolenpitoon tai ikääntyneiden hoitoon ja kuntoutukseen. Muutama merkonomitaustainen opiskelee osastosihteeriksi. Ainakin yksi ottaa erikoistumisalakseen suun terveyden.

Opiskelijalle heti palkkaa

Ratkaisevaa monelle hakijalle oli, että oppisopimuksella opiskellessa saa palkkaa. Opiskelijat ovat työsuhteessa Sosteriin ja saavat aloittaessaan 1814,17 euroa kuukaudessa. Palkka nousee opintojen edetessä.

”Töitä on luvassa, jos vain opinnot etenevät”, Maijaterttu Tiainen vakuuttaa.

Oppisopimuskoulutus tuntui Sosterissa siksikin hyvältä vaihtoehdolta, että siihen hakeutuvat ovat useimmiten juurtuneet Savonlinnan seudulle eivätkä ole muuttaneet valmistuttuaan muualle.

Ohjaajalle pieni korvaus

Lähipäiviä opiskelijoilla on 2–4 kuukaudessa. Muuten oppiminen tapahtuu töissä.

Opiskelijoiden ohjaajille maksetaan kokeiluluontoisesti korvaus, joka on noin 45 euroa kuukaudessa.

”Tiedän, että se on pieni, mutta halusimme osoittaa arvostusta näinkin”, Tiainen sanoo.

Ohjaajat sitoutuvat tehtäväänsä puoleksi vuodeksi kerrallaan. Heille tarjotaan ammattikorkeakoulu Xamkin kahden opintopisteen koulutus, joka tukee ohjaamista.

Samiedu puolestaan on palkannut ensimmäisen sote-alan taitovalmentajan opiskelijoiden ja työelämäohjaajien tueksi. Hän on lähihoitaja, jolla on pitkä kokemus alalta. Hän sukkuloi työpaikoilla kuten opettajatkin.

Opiskelu kestää noin kaksi vuotta. Jokainen pääsee harjoittelemaan neljässä eri yksikössä, esimerkiksi kotihoidossa, kuntoutusosastolla, akuuttigeriatrisella osastolla ja palveluasumisessa.

Sairaanhoitoon ja huolenpitoon suuntautuvat työskentelevät myös erikoissairaanhoidon yksiköissä ja voivat sijoittua valmistuttuaan myös päivystykseen tai leikkuriin.

”Haluamme, että opiskelijat pääsevät tutustumaan eri yksiköihin ja oppimaan monipuolisesti lähihoitajan työtä. On vahvuus, että hoitaja hahmottaa hoitoketjun kokonaisuudessaan.”

”Yritämme tukea ohjaajia ja ottaa opiskelijat vastaan mahdollisimman lämpimästi. He ovat todella tervetulleita meille Sosteriin”, Tiainen sanoo.

Lähihoitajan tutkinto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Lähihoitajan päivää vietetään 27. tammikuuta.

”Palkka on hyvä motivaattori”

Lähihoitajaopiskelija Anne Lehtonen harjoittelee ohjaajansa kanssa kirjaamista.
Anne Lehtonen (oik.) harjoittelee potilastietojen kirjaamista yhdessä työpaikkaohjaajansa Mari Käyhkön kanssa.

Anne Lehtonen, 42:

”Alanvaihtoa edelsi pitkällinen pohdinta. Olen koulutukseltani artenomi, ja olen työskennellyt noin 15 vuotta vaatetusteollisuudessa hankinnan parissa. Työ oli paljolti excelin pyörittelyä eikä vastannut koulutustani. Halusin pois toimistotyöstä.

Koronan aikana on kuulunut joka tuutista, että hoitajia tarvitaan lisää. Ajattelin, että miksipä ei.

Lähihoitajaopinnot ovat minulle oiva mahdollisuus löytää uusi polku. Koen, että hoitotyö on merkityksellistä. Minua kiinnostaa työn sosiaalinen puoli ja ihmisten lähelle pääseminen. Minulla on myös tietynlaista hoivaviettiä. Lapset ovat nyt isompia ja on hyvä sauma lähteä tekemään hoitotyötä työkseen.

Vanhuksiin erikoistuminen oli minulle ihan selvää. Siihen yhteiskunnassa kaivataan paukkuja.

Oppisopimuksessa saatava palkka on hyvä motivaattori. Meillä on kolme kotona asuvaa lasta, joten opintotuella opiskelu ei houkutellut ja opiskelijaelämä on muutenkin jo nähty.

Olen maaliskuun loppuun asti palveluasumisessa. Sen jälkeen jatkan kotihoidossa. On hyvä, että pääsee katsomaan, mikä itseä kiinnostaa eniten. Odotan jo, että opin talon tavat ja pääsen työhön käsiksi.

Ehkä voisin jossain vaiheessa ammentaa jotakin menneisyydestäni hoitoalalle. Olen aiemmin esimerkiksi vetänyt askarteluun liittyviä lasten ja nuorten kerhoja. Käsityöpuolelta voisi kehitellä jotakin hoidettavien toimintakyvylle sopivaa, mutta ensin pitää oppia työn perusjutut.”

”Pääsin heti täysillä työn arkeen”

Anu Kemppainen
Anu Kemppainen ilahtui, kun pääsi heti oppimaan erikoissairaanhoitoon. ”Työyhteisöni kirralla on aivan ihana.”

Anu Kemppainen, 42:

”Oli yllätys, että pääsin oppimaan heti erikoissairaanhoitoon, kirurgian ja naistentautien osastolle. Toivoin sitä, sillä minua kiehtoo nimenomaan sairaalamaailma.

Olen alanvaihtaja. Koulutukseltani olen parturi-kampaaja, mutta olen työskennellyt myös esimiestehtävissä siivousalalla ja hotellissa. Viimeksi olin töissä työvaatetehtaalla.

Äitini oli hoitoalalla ja siskoni on terveydenhoitaja, joten olen nähnyt työn arjen. Hassu sattuma on, että tyttäreni Emmi aloitti syksyllä opinnot perustason ensihoitajaksi. Vielä silloin, kun hän sai opiskelupaikan, en olisi uskonut, että minäkin lähden opiskelemaan. Ihmeellistä, miten elämä voi muuttaa suuntaa!

Oppisopimus on minulle ihan loistava vaihtoehto. Pääsemme työn arkeen heti täysillä. Kiinnostuin heti, kun näin kesällä uutisen mahdollisuudesta ja mietin, uskallanko. Työpaikan kahvihuoneessa tätä tuli puitua.

Työyhteisöni kirralla on aivan ihana. Minut on otettu lämpimästi vastaan. Vaikka minulla on nimetty ohjaaja, kaikilla on halu ohjata ja opettaa. Mietin, että oppisopimusopiskelijalla pitää olla myös itsellä rohkeutta sanoa, jos ei vielä osaa.

Koska olen tehnyt kampaajan töitä, en pelkää koskettamista ja ihmisen iholla oloa. Potilaiden kohtaaminen tuntuu hirmu luontevalta – ikä ja kokemus auttavat.

Tahdon erikoistua sairaanhoitoon ja huolenpitoon, mutta vanhustyötäkin on kiinnostava kokeilla. Opintojen jatkaminenkin on käynyt mielessä, mutta opiskellaan nyt ensin nämä kaksi vuotta. Aikuisena opiskelussa ei ole sellaista taakkaa, että on pakko opiskella ja saada ammatti, tästä saa eri tavalla itselleen.”

Joka kolmas oppisopimuksella

Kolmannes lähihoitajista valmistuu nykyään oppisopimuksella. Mitä ajatuksia tämä herättää, koulutuspoliittinen asiantuntija Kirsi Coco Tehystä?

”Hyvä asia on, että opiskelu on palkallista. Oppisopimus on hyvä väylä saada alalle lähihoitajia. Se on paljon parempi ratkaisu kuin palkata tai pikakouluttaa hoiva-avustajia. Pikakoulutuksella ei saavuteta riittävää osaamista.

Riskinä näen sen, että oppisopimusopiskelija ei saa tehdä riittävästi töitä parittain ohjaajan kanssa. Työnantajalla voi olla kova paine saada hänestä kaikki tehot irti.

Suuri osa ammatista opitaan töissä. Jokaisen opintopolku on nykyään yksilöllinen. Haaste on varmistaa, että opiskelija on todella oppinut asiat ja ymmärtää, miksi mitäkin tehdään. Ohjaajalla on oltava oikeasti aikaa ohjaamiseen, arviointiin ja palautteen antamiseen, ettei osaamiseen jää aukkoja. Vieraskieliset opiskelijat ovat oma haasteensa.

Jos oppisopimus suoritetaan vain yhden työnantajan palveluksessa, on mietittävä, miten opiskelija saa tarpeeksi monipuolisen opin alaltaan.”

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
19.10.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
11.3.2021