Työskentely tehohoitajana vaatii erikoisosaamista ja sen mukaisen perehdytyksen. Kuva Jaakko Martikainen

Tehyn asiantuntija: Tehohoitajaksi perehtyvän lukeminen henkilöstömitoitukseen este laadukkaalle perehdytykselle

Vaikka perehdytys tehohoidossa on keskeisessä osassa, Tehyn kyselyyn vastanneista tehohoitajista viidennes ei tiedä, onko perehdytyksen seuranta systemaattista. Tehyn asiantuntija muistuttaa, että vain systemaattisella seurannalla varmistetaan osaaminen ja osaamisen kehittäminen.

Tehohoito on erikoisosaamista, jonka sairaanhoitaja saa vain työhön perehtymällä. Kriittisessä tilassa olevan potilaan hoito vaatii sairaanhoitajalta osaamista teknisten laitteiden käytössä ja potilaan tilan tutkimisessa ja tarkkailussa.

"Kyse on potilaan hengissä pitämisestä ja hoitamisesta sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan siirtää vähemmän tarkkailua vaativaan hoitoon," muistuttaa Tehyn työelämäasiantuntija Tiina Vartiainen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Tehyn tekemän, juuri ilmestyneen selvityksen mukaan lähes kaikki eli 92 prosenttia sairaaloiden teho- ja tehovalvontaosastoista käyttää uusien työntekijöiden perehdytysohjelmaa. Lähes yhtä monessa paikassa uutta perehdyttää tehtävään nimetty ohjaaja tai mentori.

Kuitenkin vain joka toinen vastaajista ilmoitti, että perehdytyksen aikana keskitytään perehtymiseen eikä heidän lasketa kuuluvan henkilöstömitoitukseen. Vastauksista voi päätellä, että monessa paikassa henkilöstömitoitus on vedetty niin minimiin, ettei jokaiselle perehtyjälle välttämättä löydy kokenutta perehdyttäjää.

”Näin on käsittääkseni erityisesti tehovalvontaosastoilla. Lisäksi perehtyvä saatetaan laittaa mukaan henkilöstömitoitukseen jo perehdytyksen loppuvaiheessa, koska henkilöstömitoitus ei muuten riitä. Tehohoitajaksi perehtyvän lukeminen henkilöstömitoitukseen on este laadukkaalle perehdytykselle."

Tehohoidossa perehdytys kestää keskimäärin 5–6 viikkoa. Tehovalvonnassa tavallisin perehdytysaika on pari viikkoa.

Noin puolet vastaajista kertoi, että perehdytyksen etenemistä seurataan systemaattisesti. Selvityksen tehneen Vartiaisen mielestä on kuitenkin merkillistä, että peräti viidennes ilmoitti, ettei tiedä, onko seuranta systemaattista.

”Systemaattisella seurannalla varmistetaan osaaminen ja osaamisen kehittäminen.”

Noin 70 prosenttia vastaajista katsoi, että työtä osaavaa on työvuorossa aina tai usein. Miltei kolmannes vastasi, että näin on silloin tällöin. Vastaajien mukaan osaavan työvoiman saatavuutta hankaloittaa monet asiat, kuten henkilökunnan suuri vaihtuvuus ja uudet työntekijät, osaamattomuus tai puutteellinen perehdytys, kokeneen henkilökunnan tai sijaisten puute.

”Lisäksi syinä ovat työvuorojen suunnittelu liian tiukaksi ja erityisesti nyt korona-aikana hoitajien väsymys, uupumus, kiire ja sairauslomat.”

Valtaosa (85 prosenttia) oli osallistunut työnantajan tarjoamaan täydennyskoulutukseen. Neljällä kymmenestä työnantaja tarjosi mahdollisuutta kehittää ammatillista osaamista työajalla. Kuudella kymmenestä työnantaja osallistui täydennyskoulutuksen kustannuksiin.

”Vaikka työnantajan vastuulla on varmistaa työntekijöiden riittävä osaaminen ja koulutus, työnantajalla ei ole välttämättä aikaa ja resursseja riittävän koulutuksen järjestämiseen. Tällöin työntekijät käyvät koulutuksia omalla ajalla ja maksavat itse koulutuksensa.”

Useat tehohoidossa työskentelevät käyvät erikoiskoulutuksia, kuten ECMO-koulutuksen, joka Vartiaisen mukaan pitäisi huomioida palkassa. Silti peräti kaksi kolmesta ilmoitti, ettei erikoisosaamiseen hankittu koulutus näy mitenkään palkassa.

Keinoja kuitenkin olisi. Vartiainen muistuttaa, kuinka ammattiuramallia voidaan hyödyntää sairaanhoitajan urapolulla. Sen avulla voitaisiin varmistaa tehohoitajan ammattiuralla eteneminen.

”Tämä ammattiuralla eteneminen täytyisi näkyä myös palkassa. Kyllä 30 vuotta tehohoitajana työskennelleen pitää saada suurempaa palkkaa kuin vastavalmistuneen.”

Selvitys kartoitti teho- ja tahovalvontaosastoilla työskentelevien lähi- ja sairaanhoitajien koulutusta, perehdytystä, osaamista ja motivaatiota. Selvityksen perusteella Suomessa on 43 teho- tai tehovalvontaosastoa. Niissä on yhteensä 640 potilaspaikkaa.

Kyselyyn vastasi 692 tehyläistä lähi- tai sairaanhoitajaa ja 22 luottamusmiestä.

Mainos
Mainos