Työaikahaitat on selvitettävä

Työtapaturmat sekä työperäiset vammat ja sairaudet lisääntyvät, kun viikoittainen työaika ylittää 40 tuntia. Tapaturmariskin suuruuteen vaikuttavat työajan keston lisäksi tauot.

Työajoilla tarkoitetaan sekä työ- että lepoaikoihin liittyviä asioita eli yö-, vuoro- ja ylityötä sekä taukoja ja muuta aikaa, jolloin työntekijä on sidottuna työhönsä. Työhön sidottuna oloa on esimerkiksi työhön liittyvä matkustaminen, joka ei yleensä ole työaikaa. Työntekijä on sidottuna työhön myös silloin, kun työnantaja edellyttää työntekijän vastaavan puhelimeen tai sähköposteihin varsinaisen työaikansa ulkopuolella.

Työnantajan pitää ottaa huomioon myös työpäivien pituus, työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta, kokonaistyöaika, peräkkäisten työvuorojen toistuvuus ja työvuorojen kiertosuunta. Myös ylityöt ja niiden määrä, työn suorittamisen ajankohta, työaikojen ennakoitavuus, kokonaiskuormitus sekä mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja työpäivien välillä on otettava huomioon.

Työaikoihin liittyvien haitta- ja vaaratekijöiden selvittämisessä tarvittavia tietoja saa muun muassa työaikakirjanpidosta, vuoroluetteloista sekä esimerkiksi työaikakyselyillä. Työntekijän työmatkoista saa tietoa taloushallinnon dokumenteista. Työnantaja voi hyödyntää myös työterveyshuoltoa, sillä sen tehtäviin kuuluu tunnistaa ja ehkäistä poikkeavista työajoista johtuvat terveyshaitat.

Myös työnantaja hyötyy työajoista koituvien haittojen ja vaarojen poistamisesta ja vähenemisestä. Työntekijät sairastavat vähemmän, ja heille sattuu vähemmän tapaturmia. Parantuneet työajat saavat työntekijät entistä tyytyväisemmiksi, mikä lisää työpaikan tehoa ja tuottavuutta.

Julkaistu Tehy-lehdessä 13/2013