Työtunneista on pidettävä kirjaa

Työaika tarkoittaa aikaa, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Myös aika, jolloin työntekijä on työpaikalla toimettomana, on työaikaa, koska työntekijä voi tarvittaessa aloittaa työn.

Työpaikka voi olla varsinaisen työntekopaikan lisäksi paikka, johon työnantaja on työntekijän määrännyt. Matka-aika ei ole työaikaa, jollei se ole samanaikaisesti työsuoritus.

Työnantajan on laadittava työvuoroluettelo. Siitä käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkaminen, päättyminen sekä päivittäisten lepoaikojen ajankohdat. Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan vuorokauden aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön vuorokausilepo. Jaksotyössä vuorokausilepo on vähintään yhdeksän tuntia.

Työntekijän pitää aina tietää tekevänsä ylityötä.

Työvuoroluettelo on laadittava yleensä samaksi ajaksi kuin työajan tasoittumisjärjestelmä. Luettelo on saatettava kirjallisesti työntekijöiden tietoon viimeistään viikkoa ennen luettelossa olevan ajanjakson alkamista.

Työnantajan on pidettävä työaikakirjanpitoa, josta käyvät ilmi työntekijän tekemät työtunnit ja niistä maksetut korvaukset.

Työnantajan on laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä, jos säännöllinen työaika järjestetään keskimääräiseksi useamman viikon ajalla tai käytössä on jaksotyöaika. Tasoittumisjärjestelmästä tulee käydä ilmi vähintään tasoittumisjakson kunkin viikon säännöllinen työaika.

Tasoittumisjärjestelmä on laadittava vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu työehtosopimuksessa sovittuun keskimäärään.

Säännöllisen työajan lisäksi työnantaja voi teettää lisä- ja ylityötä. Lisätyöstä maksetaan yksinkertainen palkka; ylityöstä korotettu palkka.

Ylityötä saa teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden sisällä. Kalenterivuodessa ylityötä saa teettää enintään 250 tuntia. Työntekijän ei tarvitse suostua ylityöhön, sitä ei saa muodostua yllättäen, ja työntekijän pitää aina tietää tekevänsä ylityötä.

Työsuojeluhallinto

Julkaistu Tehy-lehdessä 10/2013