Ukrainasta tuli sairaanhoitajan yhdeksästoista SPR-kohde ulkomailla – ”Vaikutuin jälleen ihmisten ihmeellisestä kyvystä selvitä”
Sairaanhoitaja Sirpa Miettinen on ollut Suomen Punaisen Ristin avustustehtävissä jo viidellä vuosikymmenellä.
Kuvateksti
”Ukrainassa vaikutuin – jälleen kerran – ihmisen valtavan ihmeellisestä henkisestä kyvystä selviytyä kauheuksista ja äärimmäisestä stressistä”, Sirpa Miettinen sanoo.
Kuva: Ville Palonen/SPR
Maaliskuussa 2022 Sirpa Miettinen lähti pikaisella aikataululla Suomen Punaisen Ristin avustustehtäviin Ukrainan Užhorodiin.
Venäjä oli helmikuussa hyökännyt Ukrainaan, jonka itäosasta kansalaiset pakenivat taistelujen alta maan länsiosiin. Siellä heitä olivat auttamassa paikallisten lisäksi Itävallan Punaisen Ristin työntekijät, jotka olivat tehneet Ukrainassa työtä jo vuodesta 2014 Venäjän vallattua Krimin niemimaan.
”Itävallan Punaisella Ristillä on laaja kokemus monenlaisesta avustustyöstä, mutta terveydenhuollon osaajia heillä ei juuri ole. Siksi se kutsui yhteistyöhön SPR:n”, Miettinen kertoo.
Užhorodissa Sirpan päätehtävä oli miettiä, miten kansainvälinen Punainen Risti voisi parhaiten tukea Ukrainan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sotaoloissa.
”Ukrainan Punaisen Ristin työntekijät ja vapaaehtoiset olivat uurastaneet päivin ja öin maan sisäisten pakolaisten auttamiseksi tavoilla, jotka olivat heille entuudestaan vieraita. He olivat jakaneet hätäapua, ruokaa, hygieniatarvikkeita ja psykososiaalista tukea. Tiimissä oli myös pari itävaltalaista kollegaa avustamassa.”
Suomen Punainen Risti lähetti Ukrainan Užhorodiin terveysklinikan. Se pystytettiin toukokuun 2022 alussa.
Sirpa kertoo, että maan itäosiin oli perustettu liikkuvia klinikoita jo Krimin valtauksen jälkeen. Hyväksi todettua toimintaa haluttiin laajentaa länteen Venäjän hyökkäyssodan alettua.
Sirpa ryhtyi etsimään klinikoille lääkäreitä, kätilöitä ja sairaanhoitajia sekä ambulansseja, pakettiautoja ja niissä tarvittavia laitteita ja lääkkeitä. Tärkeää oli varmistaa, ettei klinikoiden varustetäydennyksiin tule katkoksia.
”Selvitin, millaisia terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita ukrainainalaiset olivat tottuneet käyttämään. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan hankkimaan niitä Ukrainan kotimarkkinoilta.”
Tiukat turvatoimet
Klinikoiden varustamiseen liittyvä byrokratia vaati aikaa ja pitkää pinnaa. Viranomaisilta tarvittiin paljon lupia ja leimoja.
”Onneksi terveydenhuollon ammattilaisia löytyi yllättävän hyvin, kun Punainen Risti käynnisti rekrytoinnin klinikoille.”
Panostusta terveydenhuoltoon tarvittiin kipeästi, koska esimerkiksi 125 000 asukkaan Užhorodissa väkimäärä oli nopeasti tuplaantunut.
”Ihmiset, jotka olivat paenneet kotiseudultaan, tarvitsivat apua sairauksiinsa. Yhtä lailla tukea, neuvontaa ja seurantaa kaipasivat esimerkiksi raskaana olevat.”
Liikkuvia klinikoita varustettiin lääkäri–sairaanhoitaja- ja lääkäri–kätilö-parein.
”Aluksi piti kartoittaa, mitä reittiä klinikat liikkuisivat ja missä avulle olisi eniten tarvetta.”
Sotatilan vuoksi SPR:n työntekijät joutuivat raportoimaan jokaisesta maantieteellisestä siirtymästään radiokeskukseen. Se oli turvatoimenpide, joka piti muistaa tehdä joka käänteessä.
Sirpan saapuessa paikallisen Punaisen Ristin avustusjakelukeskus oli jo pystyssä Užhorodin museon sisäpihalla. Siellä jaettiin ruoka- ja vaateapua.
Sirpa näki, miten huolellisesti ja siististi ukrainalaiset olivat lajitelleet oman maan lahjoittajilta saadut vaatteet eri-ikäisille lapsille ja aikuisille, tytöille ja pojille sekä naisille ja miehille.
”Kun pisteeseen alkoi tulla tekstiilejä ulkomailta, ne olivat pääasiassa likaisia ja rikkinäisiä. Lajittelussa on hirveä työ.”
Onneksi lapset leikkivät!
Užhorodissa ilmahälytyksiä tuli lähes joka päivä, yleensä iltaisin ja öisin.
”Hotellissa meitä majoittujia oli ohjeistettu menemään sireenin soidessa oman huoneen vessaan, koska rakennuksessa ei ollut väestönsuojaa eikä edes kellaria.”
Vaikka sota oli monin tavoin läsnä, tunnelma ei maaliskuussa ollut Sirpan mukaan niin synkkä kuin olisi voinut kuvitella.
”Minusta lasten käytös on toimiva mittari ihmisten henkisestä voinnista. Jos lapsilla ei ole ympärillään luotettavia ja turvallisia aikuisia, he ovat lamaantuneita ja masentuneita. Užhorodissa lapset leikkivät.”
Lapset odottavat tässä tilassa sillä aikaa, kun aikuiset saavat apua huoliinsa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta.
Taloudellinen ahdinko syveni päivä päivältä.
”Monet olivat ennen sotaa käyneet töissä päivittäin rajan toisella puolella Slovakiassa tai Unkarissa. Nyt miehet eivät saaneet poistua maasta. Naisten piti sopeutua tilanteeseen, jossa puoliso oli lähtenyt rintamalle. Rajat ruuhkautuivat ja niiden ylitys vei tunteja aamuin ja illoin.”
Terveydenhuolto stressitilassa
Ennen helmikuussa alkanutta sotaa Ukrainassa oli ehditty totutella parin vuoden ajan perhelääkärijärjestelmään:
”Julkisella sektorilla lääkäri saa palkkaa sen mukaan, miten paljon hänellä on perheitä asiakkainaan. Koska ihmiset joutuivat lähtemään sotaa pakoon kotiseuduiltaan, systeemi meni pahasti sekaisin.”
Ihmiset eivät päässeet myöskään sairaaloihin ja esimerkiksi kirurgisiin toimenpiteisiin kuten ennen.
”Užhorodissa sairaalan kirurgisesta yksiköstä vapautettiin puolet potilaspaikoista sodassa vammautuneille.”
Ulkomailta tulevien avustustyöntekijöiden tehtävä on luoda paikallisille tilaisuuksia auttaa, sanoo Sirpa Miettinen.
Ukrainalaisille terveydenhuollon ammattilaisille tilanne oli monin tavoin stressaava.
”He tarvitsivat kuuntelijaa ja ammatillista vertaistukea. Pyrin olemaan läsnä aina kun vain mahdollista.”
Vapaahetkiä Sirpa vietti avustustyöntekijöiden kanssa esimerkiksi Užhorodin puistossa piknikillä. Silloin kaikki tekivät parhaansa unohtaakseen sodan.
”Sydämeni jäi tuohon valtavan kauniiseen, historialliseen kaupunkiin. Lupasin tulla uudestaan, turistina. Toivon todella, ettei siellä enää koskaan tarvita sota-ajan erityisjärjestelyjä.”
Pinkillä passilla perille
Kolmen kuukauden avustusmatka sujui Sirpan näkökulmasta hyvin.
Suomessa hän työskentelee Kangasalla Ammattiopisto Tredussa kouluttamassa tulevia lähihoitajia. Sijainen Ukrainan-matkan ajaksi löytyi vaivatta.
Ennen lähtöä ylimääräisiä sydämentykytyksiä oli aiheuttanut vain vanhentunut passi.
”En alkuvuodesta ollut onnistunut saamaan itselleni sopivaa aikaa passinhakuun poliisin lupapalveluista, eikä opettajan aikatauluilla ollut mahdollista lähteä paikan päälle jonottelemaan.”
Sirpa meni Helsinki-Vantaan lentokentälle lentoa edeltävänä päivänä ja sai sieltä pinkin pikapassin.
Väri herätti ihmetystä Ukrainan rajalla, jonne hän saapui SPR:lle työskentelevän valokuvaaja Ville Palosen kanssa vuokra-autolla.
”Selitykseksi Ville lohkaisi, että Suomessa naisilla on pinkit passit.”
Matka pääsi jatkumaan.
Äidin vanavedessä
Kesällä Sirpa palasi Suomeen ja jatkoi lähihoitajien kouluttamista. Helmikuussa koittavat eläkepäivät sairaanhoidon opettajan töistä – vaan eivät SPR:n tehtävistä.
”Niihin lähden niin kauan kuin voimia riittää ja minun kokoinen palanen niissä tarvitaan.”
Sirpa on ollut SPR:n leireillä ja tapahtumissa lapsesta lähtien.
”Äitini oli sairaanhoitaja, joka piti SPR:n ensiapukursseja. Koska lastenhoito ei muutoin onnistunut, hän otti minut mukaan jo parivuotiaana. Ei taida olla ihme, että näin tässä sitten kävi”, hän hymyilee.
Pikalähdöt avustustehtäviin vaativat aina nopeita järjestelyitä.
”Olen todella kiitollinen työnantajalle, työkavereille sekä omalle perheelle joustavuudesta ja kannustavuudesta.”
Ukraina oli hänelle jo yhdeksästoista kohde ulkomailla SPR:n tehtävissä.
Sirpan kollegoina työskentelivät Itävallasta tulleet Wolfgang Stöckl ja Theresa Mayr.
Ukrainan terveydenhuolto vaikeuksissa
Sodan vuoksi julkisen terveydenhoidon taso on Ukrainassa heikko ja sairaaloiden varustelutaso vaatimaton. Yksityisklinikoiden aukiolo on epävarmaa. Miljoonien ihmisten terveydenhuolto on vaarantunut infrastruktuurin tuhoutumisen ja lääkintätarvikkeiden kuljetusketjujen katkeamisen vuoksi.
Itä-Ukrainassa ihmiset ovat eläneet konfliktin keskellä jo kahdeksan vuotta Venäjän vallattua Krimin niemimaan. Sairaanhoidon tarve oli siellä korostunut jo ennen helmikuussa alkanutta sotaa.
Lääkäreitä ja sairaanhoitajia työskentelee myös etulinjassa vaikeissa olosuhteissa. Liikkuvia klinikoita on perustettu muun muassa metroasemille. Usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset jäävät hyökkäyksen kohteeksi joutuneisiin kaupunkeihin ja kyliin. Mielenterveyshoidon tarve on maassa suuri.
WHO:n syyskuisen raportin mukaan Ukrainan terveydenhuoltoon oli sodan aikana kohdistunut 512 todennettua iskua.
Lähteet: Ulkoministeriö, WHO ja Lääkärit ilman rajoja
